 |
| Hankikelit! Metsoherran tapaamisesta keväisin on tullut jo yhdenlainen perinne. Toinenkin metso veti kauempana siipeä. Tämä kävi taas ihan suksien kannoilla ärhentelemässä, mutta vielä ei kovin meno ollut päällä. Huono valo oli, eikä ollut sitä aamuauringon kiilaa antamassa väriä höyhenpukuun, mutta hyvä näinkin. Olin tuossa heti valostumisen jälkeen. Hieno homma, että useampi metso on taas selvinnyt talvesta, riutoista ja metsästäjistä. On siinä jotain ylevää. Hän on metsä herra. Onneksi korpea vielä riittää metsoille Suomessa. |
Yleensä olen aina sanonut henkilölle, joka puhuu " hulluista " metsoista, että eipä ne ole juuri sinua hullumpia.
