sunnuntai 17. maaliskuuta 2024

Hankikeikka

Taisi olla 06.40. Aamusella oli -17, pois tullessa -3.

Aika ihannekeli oli Stumpyille. Pehmeää lumihöttöä pinnassa viitisen senttiä ja alla pitävä hanki. Pakko oli päästä taas metsään. Kävin metsoja katsomassa, mutta ei näkynyt siiven jälkiä lumessa. Yksi istui hetken puussa. Kuukkelit nirsoili maksalaatikon kanssa leirissä. Olihan hieno kieli. Ähräämistä oli kyllä vähän liikaa. Takeissa ja housuissa ei saisi hiihtokeikalla olla taskuja. Ostin joku aika sitten ihan ok Terrexin hiihtohousut henkseleillä, peittää selän, mutta taskut hieman ongelmalliset. Sivutaskuissa liian pieni suuaukko ja taskut ulottuvat melkein polviin asti. Ei hyvä. Pakko ommella umpeen oikean puolimmainen tuuletusvetoketju; tulee syydettyä sinne kaikki tavara joissain tilanteissa, saappaan juureen. Kaiva niitä sieltä sitten housut polvissa. Vetoketju on ihan taskuvetoketjun viereissä, eikä puhettakaan, että metsässä olisi hoksottomia tälle nippeliasialle. Hiihtokilometrejä tuli 10 - 11 ja kävelyä viitisen kilometriä. Pari metsoa ja yksi koppelo. Kettunen tutkii ahkerasti myös maastoa. Hankikelistä huolimatta aika rankkaa taaperrusta. Hyvä silti, että jaksaa. Mä hiihdän.
Leiri. Kyllä sitä on kankea. Selkä ei taivu mihinkään. Kyyki tuossa sitten perkele...


Metsoherra malttoi hetken istahtaa...


- Tylsää maksalaatikkoa!

Kaunista on. Tämä korvaa paljon...



Yliromantisoitu vapaa on vain umpihanki...

 
Kintas näyttää tien