Hirven määintää ja kuukkelipäivystystä

 

Hirven määintää ja kuukkelipäivystystä maanantaina. Kumpikaan ei tärpännyt. Pari koppeloa tien päällä aamusumun keskellä. Tyhjää täynnä metsä. Leppoisa keli oli. Hieman tuuleskeli.

Puolisen tuntia on kai pisin aika, kun olen pyörää etsinyt piilosta...hieman oudommissa maissa huolettomasti taluttanut vain pusikkoon....että kyllä sen tuosta löytää...

Pyöräilyä

 

Tänään oli jo hulppeampi keli kuin eilen; Valajaskosken lenkki 39. krt, 34 km.

Valajaskosken lenkki eilen 34 km, 38 krt. Korkiavaaran liepeillä pikku tihku sai kiinni. Kostea, lämmin lösö. Suhteellisen hyvä pyöräkeli, kun sopiva vaatetus.

Märkää jänkää ja korpea

 

Märkää jänkää ja korpea, ei oikein mitään kuvattavaa. Pari metsäkanalintua ja poro riehui pensaikossa. Oli parempi olla menemättä lähemmäksi. Vesi litisi saappaiden alla. Vanhassa piilopaikassa kahvittelut ja tankkaukset. Kuntoreissu. Tappioita; alaproteesista murtui yksi hammas irti näköalapaikalta. Ei niinkään vituta hampaan irtoaminen, vaan raha, kaikki maksaa. Vasta laitoin pyörään 250 e, veden tasauslasku tulossa ja erinäisiä lääkärimaksuja. Keskiviikkona verikoe, jonka jälkeen päättävät jatkosta. Ilmeisesti jonkin esteen, kysta, tyhjennys. Sittenpä sen kuulee. Hyvä keli oli eikä suurempia tuntemuksia. Pyörä noin 21 km ja kävelyä 7,5 km suurin piirtein. Näin paria Sierijärven Erän jänismiestä. Karhu oli kuulema nähty Kurivaaran tien laidassa. Tiedä häntä...

Kurijärvi poistullessa

Korpikummussa keskellä pesusientä kahvit ja tankkausta

Metsänraiskaus vienyt lumon Ruokonulkista. Taustalla.

Aamun tauko

Ruskakuvia

Alakorkaloon päin

Ruskakuvia. Valajaskosken lenkki 37. krt + Paloniemen hautausmaa, n. 40 km. Niskanperän lintutornil

Rovaniemen keidas, Harjulampi, toistaiseksi säilynyt...

Nuori joutsen samassa paikassa tullen mennen...en saanut oikein selvää, oliko jokin karva- tai höyhentuppo vasemmassa suupielessä. Yksin oli, pintakasveja söi...Alakorkalossa ihan pyörätien vieressä, ei ihmisistä piitannut...

Korkiavaara katoaa maisemasta, Rovaniemi tuhoaa vaarojaan.

Puolisukeltaja. Koppelon kokoisia heinäreitä Harjulammella.

Niskanperän lintutorni

 

Paloniemen hautausmaa, pyörätie menee lähes perille. Kaunis paikka...Löytyihän se syy, kun aikansa tutkivat. Toinen munuainen aika huonossa kunnossa. Harvinainen tapaus. Urologit eivät ole nähneet kymmeneen vuoteen... Kystat painavat. Laittoivat siihen stentin toistaiseksi. Ensi viikolla verikoe , pkrea-arvo josko laskisi ja jatkotoimenpiteet.

Ilmeisesti röntgenlääkäri ei ollut osannut tai uskaltanut tehdä diagnoosia, mutta urologit olivat huomanneet asian. Tutkivat nyt, voisiko munuaisen tyhjentää selän kautta myöhemmin.

Alkoi kyllä pelittämään, kun laittoivat stentin...

Pyörän selässä

 

Lainaanranta, Ylikylä, Vennivaara, Teollisuuskylän kautta Kemijoelle, Korvanniemi, Pöykkölä, Ounasrinne, Suutarinkorva, Syväsenvaaran paloasema, Lainaanranta - noin 36 km pyörä.

Puolukkojen perässä

Tappopaikka, haukka tappanut

Eilen Valajaskosken lenkki 36. krt 34 km. Tänään puolukassa Valajaskosken takamaastoissa; pyörä 30 km ja kävelyä noin 3 - 4 km. Ei paskempi keli. Ei onneksi mitään tuntemuksia tällä kertaa. Maanantaina on urologian röntgen ja keskiviikkona lääkäri, urologi, kai sitä höyläysjonoon taas joutunee. Päivän kaunein hetki oli, kun joutsenparvi lensi kahvitulien ylitse; siinä se taas aikajana keväästä syksyyn meni. Ei periaatteessa paljon iloa tästä kesästä ollut, onneksi ovat kevät ja syksy kuitenkin. Enpä olisi juuri muuten innostunut, mutta äiteelle piti saada talven puolukat.

 

Aurinkoa etsimässä

 

K....järvi sunnuntaiaamun rauhassa

Taukoilua, löytyihän se aurinkokin...

Kolmisen viikkoa meni sadekeleissä ja sairastelussa, joka oli lähinnä huonovointisuutta. Tänään oli jo pakko päästä maastoon. Olo ei ollut kummoinen. Hutera. Huomenissa verikoe ja seuraavalla viikolla urologian röntgen ja lääkärinaika. Aamusella oli +4 ja nyttemmin kymmenkunta astetta. Mukava oli kuitenkin käydä kuljeksimassa. Murjottuja maastoja; ei nämä Rovaniemen lähimaastot paljoa sellaista naurata, joka siellä paljon kulkee. Näissä päiväreissuissa alkaa olla ihan tarpeeksi meikäläiselle. Lyhytterapiaa. Katsellut tuota Lars Monsenia Norjan kansallispuistossa, aivan huipputavaraa. Käsittämättömän kaunis ja jylhä on Norjan tunturi- ja vuorimaisema ja luonnonpuistot omaa luokkaansa. Yhdellä reissuista Monsenilla oli nuori husky tai vastaava totuttelemassa eräoloihin. Teddy. Oman muonapakkauksen kantaminen kivirakoissa kävi vaivatta. Nuori koira kannattaa kytkeä teltan ulottumattomiin, kun se totutetaan yksinoloon leirissä. Teddy söi mm. Monsenin letut, unisukat ja järsi arvokkaan kuksan sekä ruhjoi teltan palasiksi ja myöhemmin myös maisteli sitä. Koira tietenkin oli itse viattomuus eikä Monsenkaan omista virheistään koiraa moittinut tai rankaissut. Mies saattaa viettää viikkoja erämaissa ja on nähnyt myös luonnon monimuotoisuutden muuttuvan joka vuosi ikävämpään suuntaan. Syy tietysti, ihminen. Kauneus Norja luonnonpuistoista ei kuitenkaan katoa mihinkään. Hienoa luontoterapiaa ovat nämäkin ohjelmat. Metsästä ja luonnosta ei voi olla pois. Norjan luonnonpuistot ovat monet niin vaativia, että siellä vaeltaja voi olla päiväkausia rauhassa tapaamatta ketään. Kun vaikeasta tehdään helppoa, se on kaikkien tavoitettavissa.

Joutsenperhe lammella

Vesi soittaa, maasto paikoin kuin pesusieni

Tankkausta

Syksyn keikka

 

Kävin eilen lauantaina päivystämässä pari tuntia kuukkeleita. Eipä näkynyt, taaskaan. Ehkä syksymmällä kylmemmillä keleillä alkaa makkara maistui. Veto oli täysin poissa, johtui ehkä kostean lösön sekaisesta kylmänlämpimästä ilmasta. Ei mistään elukasta saanut kuvaa. Hieman hirven mööintää. Perjantaina Valajaskosken lenkki. Pianhan 1.9. alkaen metsärauha taas menee ja asemiehet omivat metsät.

Puuroaamiainen

Haloo, onko siellä ketään kotona?