torstai 18. lokakuuta 2018

Putte

Putte istuu koulussa päivät, syö huonosti eikä harrasta liikuntaa. Viikonloppuisin Putte istuu  sisällä tietokonepelien parissa. Putte viedään moottorikelkan reessä laavulle syömään makkaraa, 2 - 3 kpl ja hinataan kylläisenä pois tietokonepeliensä ääreen. Maanantaina koulussa väsyttää. Putte valmistuu ylioppilaaksi kohtuullisin arvosanoin ja menee armeijaan. Ei onnistu. Kunto ei riitä ja yhdessä tuvassa olo ryhmän kanssa ei kiinnosta. Ei ole Puten juttu. Putte kävelee ulos armeijasta, parkkipaikalle saakka. Isä kuskaa Puten kotiin tietokonepeliensä ääreen; iän myötä pelit muuttuvat väkivaltaisemmiksi, paljon chipsejä ja energiajuomaa. Putte kuitenkin opiskelee itselleen ammatin tai paremminkin itseoppii sen isän jalan jäljissä ja perii. Sitten aikanaan, sanoo isä. Kolmekymppisenä Putte on kuitenkin varatoimitusjohtaja ja ajaa omalla bemarilla laavulle paistamaan makkaraa. Liikunta ei Puttea kiinnosta. Siinä tulee vain hiki, likainen ja ahdistunut olo. Kiloja on kertynyt ja kunto on nolla. Putte rakastuu ja menee naimisiin. Vaimo tulee raskaaksi. Putte kuolee sydänkohtaukseen parkkipaikalla autonsa viereen 33-vuotiaana kolme kuukautta ennen lapsensa syntymää. Lääkäri sanoisi, jos uskaltaisi, että miehellä oli rapakunto eikä hän pitänyt koskaan huolta itsestään.


Mitä tästä opimme? Emme mitään.
Elämän voi elää monella tavalla.

( Fiktiivinen, lyhyt kertomus, ei perustu todellisiin tapahtumiin ).

Sotakone - Tiikeri tankki

Luvun alla:

Richard von Rosen
Panssariässä - Vaununjohtajana idässä ja lännessä


Syyskuun 1. päivänä 1939 seitsemäntoistavuotias vapaaherra Richard von Rosen kuuli radiosta Saksan hyökänneen Puolaan. Nuorukainen ei ollut sodasta innoissaan, mutta halusi monien ikätoveriensa tapaan täyttää velvollisuutensa ja hakeutui upseerin uralle panssarijoukkoihin. Kovan peruskoulutuskauden ja intensiivisen upseerikokelaskurssin jälkeen hän siirtyi lopulta Panssarirykmentti 35:een helmikuussa 1941.
22. kesäkuuta 1941 käynnistyi operaatio Barbarossa. Panssarirykmentti 35 kuului 4. panssaridivisioonaan ja Keskustan armeijaryhmään. Panzer III:n ampujana palvellut von Rosen sai tulikasteensa raskaissa taisteluissa Stary Bychowissa ja haavoittui pian sen jälkeen. Toivuttuaan hän sai kesällä 1942 siirron vaununjohtajaksi Tigereillä varustettuun 502. raskaaseen panssaripataljoonaan. Heinäkuussa 1943 Kurskissa käytiin maailman suurinta panssaritaistelua, johon von Rosen osallistui joukkueenjohtajana 503. raskaan Tiger-pataljoonan 3. komppaniassa.
Kesällä 1944 von Rosen komennettiin maihinnousurintamalle, jossa raskaiden panssariyksiköiden oli määrä pysäyttää liittoutuneiden joukkojen eteneminen. Kokenut panssarisotilas sai kuitenkin kokea vihollisen ilmaylivoiman armottomuuden. Sen jälkeen kun pataljoona oli uudelleenvarustettu Königstiger-vaunuilla, von Rosen komennettiin komppanianpäällikkönä Unkarin murtuvalle rintamalle. Siellä hän haavoittui viidennen kerran vuoden 1945 alussa.
Kenraalimajuri, vapaaherra Richard von Rosenin ura jatkui sodan jälkeen Saksan liittotasavallan Bundeswehrissä ja Natossa. Hänen päiväkirjamerkinnöistään kokoamansa kuvaukset antavat yksityiskohtaisen kuvan panssarisodasta itä- ja länsirintamilla. Tätä vaikuttavaa ja ainutlaatuista kertomusta täydentää 445 valokuvaa, joista suuri osa on ennen julkaisemattomia.

Ylläoleva teksti: Koala-kustannuksen kirjan esittelyteksti



Sotakone, Tiikeri, panssaritorjunta-aseiden osumien pilkuttamana Kurskin taisteluiden aikana. Ontui silti vielä 60 km lähimmälle varikolle.

252 kpl eri kaliiperisten panssaritorjunta-aseiden osumia.

This fire could be extinguished by the fire-fighting system. Further hits loosened some turret ring screws. The turret traversing system failed temporarily... We counted 227 hits by AT rifles, 14 hits by 5.7cm AT guns and 11 hits by 7.62cm AT guns. The right suspension was heavily damaged by shelling. The connecting pieces for several running wheels were ruined, two torsion bars were broken. A rear idler wheel bearing was damaged. Signed Lt. Zabel

In spite of this damage the Tiger was able to be driven for further 60km.

Paino 56,9 tonnia
Pituus 8,45 metriä
Leveys 3,565 metriä
Korkeus 3 metriä
Miehistö 5 (johtaja, ampuja, lataaja, ajaja, radisti)
Panssarointi 25–110 mm
Pääaseistus 1x 8,8 cm KwK 36 L/56
Moottori Maybach HL 230 P45 (V-12 bensiini)
Teho 690,4 hv (514,8 kW)
Toimintasäde 110–195 km
Huippunopeus 38 km/h


Tiikerillä oli omat ongelmansa, mutta eipä se tiedä mitään panssarisodankäynnistä, joka sanoo, että Tiikeri oli kelvoton
sodankäyntiin - se tuhosi satoja ja tuhansia vastustajan tankkeja, mutta ei voinut enää mitään vastustajan panssarimassoille sodan loppua kohti.

Venäläisten vastaava T-34 oli traktori Tiikerin rinnalla, vaihdekeppiäkin piti hakata isolla jakoavaimella, mutta vahvasti panssaroitu, aseistettu ja leveätelainen; niitä valmistettiin liukuhihnatuotannolla tuhansia heitettäväksi rintamalle.

Ei ollut niin väliä, miten ne toimivat ja oliko niissä radiota vai ei, lopulta 20 - 30 tankin tuhoutuessa yhtä Tiikeria vastaan, muutama pääsi niin lähelle, että tykin kantama ja teho riitti lävistämään Tiikerin panssarin.

Tiikerin tehokas 88 millimetrin tykki pääsi oikeuksiinsa. Se läpäisi vihollisvaunujen keulapanssarin jopa 1500–2000 metrin etäisyydeltä, siinä missä yhdysvaltalaisen Sherman-vaunun alkuperäinen tykki ei läpäissyt Tiikerin etupanssaria miltään etäisyydeltä.
Neuvostoliiton T-34/85 vaunun oli päästävä alle 500 metriin, mieluiten 200 metrin päähän tuhotakseen Tiikerin edestäpäin.
Ainoa ongelma periaatteessa Tiikerin kohdalla oli, että sitä valmistettiin liian vähän.


Jukka O. Kauppinen tehnyt hyvän jutun Tiikeri -tankin historiasta. Mies hallitsee asiansa eikä länkytä tyhjiä.

tiistai 16. lokakuuta 2018

Mä metsään halusin mennä taas...

Perinteiset huoltoasemakahvit. 


Tänään väärtin kanssa pikareissu Pattaskivalon maihin. Juopon insinöörin piirtämä tien upeiden maisemien läpi tuhonnut hienon kairan. Kemijärven radan varressa oli menossa miehekäs metsänraiskaus, näitä Sipilän hiilinieluja tehtiin. Aikataulumiehet turhauttavat joskus, mutta ehtihän tuossa heittää pikku lenkin. Vanha kalasääksen pesimäpuu löytyi, tie tuhonnut rauhan. Aikanaan käynyt varmasti Olkkajärvellä kalassa...Luontoa pitäisi aina muistaa kunnioittaa sen verran, että ei mene sinne kellon kanssa. Tosin olen tottunut 7 - 12 tunnin keikkoihin ja välillä pikkukeikkakin on paikallaan...


Komeita maita on hieman jäljellä .Musta teeri lähti, mutta liian kaukaa. Upea päivä ilman suhteen.

Ounasvaaran iltapäivästä hämärää kohti

Eilen kun sää iltapäivällä selkeni, piti " rynnätä " ulos Ounasvaaralle haukkaamaan happea ja kuvailemaan. Yleensä ja mieluusti liikun aikaisin aamusta, mutta mukava joskus näinkin; toisenlaisia valoja ja varjoja.


Tuli pahaenteisesti mieleen, että Ounasvaaran tuhoajat suorittavat ilmatiedustelua ja kartoittavat uusia, " esteettömiä ", viisi metriä leveitä reittejä Ounasvaaralle. Nim. Moottorikelkkapuistoa odotellessa. Suoraan hotellilta ja mökkikylästä safarille...




Välirakan iltapäivän hämärää kohti. 


Kuolemantanssi

8. Oskari Olematon

sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Fine Young Cannibals - Johnny Come Home

Luonnon parissa






Ensin erälle ja sitten siikaverkoille. Väärtin kanssa liikkeellä.
Ei siiveniskua eikä kalan kalaa. Pääsin taas kuvaamaan pohjantikkaa, mutta oli niin vilkas veikka, että ei taaskaan kunnolla onnistunut. No, keltaisen päälaen sentään sain kuvaan.
Hyvännäköistä korpea riitti jossain Nuorajärven takamaissa, missä lienee ja korkeuseroja.
Ajan kanssa ehkä jotain olisi löytynyt...maastoa oli miehekkäästi raiskattu, mutta oli sentään älytty jättää metsää ja korpea jäljellekin.
Upein havainto oli muhkea hius naispuolisen mönkijäkuskin selkää vasten. Olin jo kauempaa astua rääseiköstä esiin ja vilkuttaa vaikka - kättä, mutta huomasin, että perässä ajelee takapuoli pystyssä ympäristöä nuuskien alfauros rinta rottingilla, joten vetäydyin takaisin korven kätköihin.
Kyllä se on sieltä, minne ei aurinko paista, tämä Metsähallituksen lupapolitiikka. Lupia myydään suorastaan valehtelemalla maihin, joissa ei ole lintua. On siellä lintua!
Nyt olimme " ilmaisilla " mailla.


Breather

Jos ei kykene rakastamaan ihmistä, tuskin kykenee rakastamaan eläintäkään, saati luontoa. Kissan kohdalla kysymys on usein suomalaisesta, perinteisestä, ikiaikaisesta liuskaotsaisesta petovihasta.

Päivän linnut


Olipas eilen lämmin, hämärä ja tuulinen päivä. Kuukkelimetsässä vain pähkinähakki ( 2kpl ) kävi tarkastamassa tulijan. Pari vieraskuukkelia tuli myöhemmin vastaan, tihkusateessa hieman räjähtäneen näköisiä, mutta jäivät mielellään makkaralle. Kädelle eivät tietenkään tulleet. Pääsin kuvaamaan myös pohjantikkaa ensimmäisen kerran, mutta iltapäivän hämärän vuoksi en saanut kunnon kuvaa. Tulihan tuossa taas lenkkiä. Tuulensuojaisilla paikoilla ihan leppoisaa vaeltamista. Muutama havulintukin näkyi, metso 3 - 4 krt ja koppelon lähtöjä. Olisi ollut " omille " kuukkeleille, vaikka eivät ne mitään omia ole, mukana Atrian tarjousmaksalaatikkoa, mutta toiseen kertaan...


perjantai 12. lokakuuta 2018

Ohilentojen aika, toinen ryhmä...


...ne muuttavat suuntaa lähemmäksi kuin haluaisivat nähdä tarkemmin, paremmin ja painaa mieleen.


Ohilentojen aika...

...tervehdyksiä, hyvästejä, ensi kesään. Ehkä on joskus tavattukin. Täällä ollaan keväällä taas odottamassa. Voikaa hyvin!



Syksy




Kesä on näilläkin takana ja etelään on matka ja mieli

Aikuisia joutsenia ilman poikasia ja perheitä koolla sulassa sovussa. Varmasti monenlaista tarinaa heilläkin kerrottavana, jos osaisivat. Poikaset menehtyneet, pesintä epäonnistunut tai ei ole löytynyt puolisoa ollenkaan...Joutsen aloittaa pesinnän aikaisin ,että ehtii syksyn tullen kasvattaa poikaset lentokykyisiksi. No, laji on turvattu ainakin Suomessa. Vihollisia ei ole. Monen mielestä joutsenia on liikaa. Ehkä onkin, mutta aivan sama. Hanhea ei ole saanut metsästää pohjoisessa vuosiin. Metsästysoikeus varataan etelän peltoteurastajille, jotka ampuvat väijyksistä väsyneitä pelloille laskeutuvia hanhiparvia. Irvokkain metsästysmuoto minkä tiedän.





Paksu sumu väistyi edellä, kun polkaisin aamupäivällä Ounasjokivarteen tapaamaan joutsenia. Perillä oli jo kirkasta.





Heinäsorsat



Pulleita, koppelon kokoisia heinäsorsia  lillui eilen Kirkkolammella lokakuun lämmössä. 


Ounasvaaran tuhoajat

Nämä sieluttomat Ounasvaaran tuhoajat, joilta puuttuu kaikki henkinen ymmärrys Ounasvaaran luontoa ja sen historiaa kohtaan, ovat yleensä luontoyhteydensä kadottaneita onnettomia tai luontoyhteyttä ei ole ollut alunperinkään. Luonteenpiirre luontorakkaus ja eläinrakkaus puuttuu. Yleensä myös junantuomia. Ei millään pahalla aitoja junantuomia kohtaan, jotka ovat tulleet pohjoiseen säilyttämään Rovaniemeä, eivät tuhoamaan sitä. Näinhän se Rovaniemellä menee, että suljetut herra- ja naisklubit päättävät asioista ja totuus typerille alamaisille julistetaan kaupungintalon parvekkeelta. Kitapurje ulkona huudetaan pää punaisena Ounasvaaran etelärinteen rakentamisesta vain sen vuoksi, että saadaan huutaa kitapurje ulkona pää punaisena.

torstai 11. lokakuuta 2018

Lämmin lokakuinen päivä

Kurijärven aamunkoitto
Kepeä tiedusteluretki tänään Kurijärven tienoille. Lämmin ja tuulinen päivä. Puoli vuotta on tuullut. Kuulostelua tuulesta huolimatta, käppäilyä ja kahvinkeittoa. Hirven mööintää. Riistahavaintoja: kaksi koppeloa ja pyy. Pirullisella jääkaljamalla oli kapean, vanhan tieuran pohjat, vitsaukset olivat ajelleet leveäpyöräisellä ja jälki oli jäätynyt.
Kuulin juuri murheellisen uutisen. Hieno luontovalokuvaajaystävä on poissa.
Olimme ystävyytemme alussa ja ystävystymässä edelleen metsätapaamisiemme myötä valokuvauksen merkeissä. Monesti tänä syksynäkin ollut mielessä, että tuleekohan Kari vastaan.
No, se tuli nyt hänen aikansa. Oli kuin enne ne hienot matkalle lähtevät joutsenkuvasi, Kari.



Jängän aamunkoitto

Lampi jäätyy.

Kahvipaikalla.



Saiko halvauksen? Jähmettyi pitkäksi aikaa paikoilleen. Hömötiainen. Jatkoi sitten tiitteränä puuhailuaan.

Punihilkka karpalossa.