Teeret

 

Teeret. Pikkuputkella kuvat, en viitsinyt sen kummemmin häiritä. Ne treenaa kevätsoidinta varten ja katsastelevat jo toisiaan, vanhojen teerikukkojen syksyinen kohtaaminen, jossa varataan jo seuraavan kevään reviirejä ja arvioidaan kilpailijoiden voimia.

Teeriä jängällä

 

Jykevät siirtokivilohkareet

Teeriaapa, saavat aika rauhassa olla täällä

.....aavalla teerien perässä. Olihan ne siellä jängällä. Kuvailin pikkuputkella kummun päältä. Kylmähkö aamu, mutta ei paha. Pyörällä 20 - 21 km ja kävelyä 7 - 8 km. Eipä ollut muita riistahavaintoja kuin teeret. Menin Toramon kautta ja tulin pois Printtivaaran ja Pöyliövaaran sivua Pöykkölän kautta. Pyörä meinasi teettää, aloin hakemaan 200 metriä liian aikaisin. Pitäs aamulla aina merkitä paikka...

Teeret ottelivat tuossa alhaalla jängällä

Harmaa perjantai

Harmaa päivä, leuto keli. Pari metsoa näkyi ja lumivalkoinen jänisriepu. Pyörä 22 km ja kävelyä kuutisen kilometriä. Vielä jaksaa, kuntopuolen reissuja. Saa nähdä, kauanko tätä leutoutta kestää. Ei pulissut teeret jängällä.

Kuljen omia polkujani

Koskelo; uiva suolipussi, sisällä viisikymmentä suolia.

 

Eilen

 

Pikkureissu aamusella, ei sade pidätellyt. Koppelo oli napsimassa kiviä polulla ja lähti lymyämään edellä. Ei oikein tarkkuutta saanut kuvaan, liekö hämärä keli syy. Tulilla kuulostelua jonkin aika.

Kemijoen rannalla

 

Pilviä Syväsenvaaran yllä. Kemijoki, Lainas ja oikealla Lainassaari.

Eilen. Pilviä Syväsenvaaran yllä. Sillasta ei oikein tahdo saada puhdasta kuvaa enää. Pohjanhovin rannassa majakkalaiva ja Valionrannassa osakkeen profiili, lisäksi talviuintipaikan rimakötöstys joen toisella puolen.

Teerien perässä

Aamu

 

Aamusella ....vaaran taakse .....aavalle, josko teeriä olisi liikkeellä. Olihan niitä. Aamusta hetken hyvä keli, sitten pilvipeite, joka aukeni vasta iltapäivällä. Pyöräilyä rapiat 23 km ja kävelyä 3-4 km. Vanhalla kahvipaikalla. Pitää ottaa keleistä kaikki irti, kun vielä voi. Kai se on jonkinlainen riitti tai metsänpalvelus, käydä kairassa keittelemässä kahvit ja tarkkailemassa metsäluontoa. Tullut tapa. Parasta kai on tehdä itse sitä itselle, mitä haluaa ja mistä pitää...

Tuon metsänrajan takana pulisevat

Löytyihän niitä kuviinkin. Harvaksi on käynyt porukka

Vanhalla kahvipaikalla

 

Tuosta tulin, välillä piti käyttää tukiseivästä saappaan alla, ei paha..

 

Munuaisen tyhjennys

 

Potilashotellissa LKS aamusella klo 9.00 , alkuvalmistelut tehty. Operaatio munuaisen tyhjennys klo 11.00. Seuranta 4 - 6 tuntia, tarvittaessa yön yli. Tulin pyörällä, ehkä menenkin , vaikka hoitajatäti  pyöritteli päätään. Odottelen vain, että homma on ohi ja pääsee kotio. Operaatio sujui hyvin. Kysta pieneni puoleen eikä paina enää munuaisallasta. Urologi seuraa tilannetta, jos tai kun kasvaa takaisin. Silloin alkoholikäsittely, jossa munuainen täytetään alkoholilla. Polttaa kuulema jotain reunoja kiinni. Pätevä miespuolinen röntgenlääkäri hoiti hommat. Kyljestä neulalla. Potilashotellissa, mukava hoitsu passaa. Ei saanut ajolupaa, mutta taluttaa pyörää saa. Parin tunnin pakollinen makuu,vielä tunteroinen. Metsässä kun olet aktiivisena tunti on kuin hujaus, sairaalassa tunti passiivisena on ikuisuus. Sen verran näitä operaatioita ja eri sairauksien löydöksiä ollut viime vuosina Rinteenkulman ja Pulkamontien tk sekä LKS, joten voin sanoa, että homma toimii ja henkilökunta on ammattitaitoista. Täytyy vain toivoa, että nykyinen hallitus ja tulevat eivät lopullisesti  tuhoa suomalaista terveydenhoitojärjestelmää.

Päiväkävelyllä metson kanssa

Päiväkävelyllä metson kanssa.

Aamutulet. Päiväsellä olin passissa toisessa paikassa ja metso liiteli ihan tulipaikan viereen ja jäi lymyään kuusen suojiin. Sain kameran käteeni ja ajattelin, että se pomppaa kohta lentoon, mutta lähti lymyämään edellä, eikä lähtenyt siiville. Aivan ehjältä näytti nuori lintu, lentokykyinen eikä maastossa ollut jahtikaan päällä. Nokan punainen väri taitaa johtua mustikoista. Partiointi ja päivystäminen kannattaa. Kuukkeleiden kanssa taidan nostaa kädet pystyyn, ei vilaustakaan. Hieno päivä ja erikoinen kokemus.

 

....niin, riippuu minkälaiset naapurit arpa sinulle jakaa...

 

Päivä suomalaisessa luonnossa

 

Ajelin Virikkolammentietä Kursunkijärvelle ja siitä Rautiojärven ja Raatovaaran tien kautta Ojanperälle. Pyörällä kohtuulliset rapiat 23 km. Kävelyä kolme neljä kilometriä. Vanha kahvipaikka oli pienen kummun alla pikku suontyngän reunalla. Tosin siihen oli vedetty kolmekymmentä metriä leveä ura ja jänkä juoksuhautakuralla. Monin paikoin tulee mieleen, että suomalainen luonto on suunnitellun murhan kohteena. Vanha kämppä piti käydä katsastamassa. Sekin on kuin vanha ihminen; antaa periksi, painuu kumaraan, romahtaa ja maatuu pois. Ei siiven iskuakaan, raiskattuja maita. Ihan hyvä lenkki silti. Ja päivä.