sunnuntai 8. joulukuuta 2019

Lauri Marttala: Komppanian talvisota - Kittiläläiset Kainuun suurtaistelussa ( Books on Demand, 2018 )

Suomalaisessa historiankirjoituksessa talvisotaa on perinteisesti tutkittu yksittäisinä taisteluina ja kenraalien näkökulmasta koko taistelualuetta silmällä pitäen. Komppanian talvisota - kittiläläiset Kainuun suurtaisteluissa on tietokirja, jossa talvisodan kuuluisia tapahtumia ja taisteluita lähestytään uudesta ja laajalti jo elävän muistin unohtamasta näkökulmasta. Kainuun rintamalla käytyä sotaa tutkitaan tavallisten lappilaisten rivimiesten arjen ja toiminnan kautta. Eversti Hjalmar Siilasvuon johtamiin joukkoihin Suomussalmella, Raatteentiellä ja Kuhmossa kuulunut kittiläläinen kiväärikomppania (7. K. / JR 27) avaa kattavan kuvauksen rintamamiesten kokemuksiin koko sodan kaaresta. Heille kuuluisat taistelut eivät olleet yksittäisiä ja irrallisia tapahtumia, vaan toistensa jatkumo, joista muodostui yksi yhtenäinen ja alati muuttuva käsitys sodasta. Kittiläläisille ja muille lappilaisille sotiminen koko talvisodan suurimmat tappiot kärsineessä suomalaisrykmentissä sekä ainoalla loppuun asti voitokkaalla rintamalla antoi vahvan ja erityisen katsannon sotaan, joka erosi monin osin valtakunnan yleisistä ja virallisen luonteen saaneista kokemuksista Teoksessa seurataan kittiläläisten komppaniaa syksyn ylimääräisten kertausharjoitusten kutsunnoista lähtien aina alkukesässä suoritettuun kotiutukseen asti. Teoksen päälähteinä on käytetty sodanaikaisia dokumentteja ja arkistolähteitä, joista mainittakoon sotapäiväkirjat, sotapäiväkirjojen liitteet, palveluskantakortit ja siviiliviranomaisten arkistokokoelmat. Myös veteraanien omia kirjallisia tuotoksia ja haastatteluja on tutkittu kirjaa varten laajasti. Tekstiä selkiyttämään ja värittämään on teokseen liitetty niin ikään laaja valikoima aikakaudelta peräisin olevia valokuvia ja karttoja.
JV: Erinomaisen mielenkiintoisen esitys kittiläläisen kiväärikomppanian taisteluista Kainuun Kuhmon suunnan verisissä torjuntataisteluissa, jotka ovat talvisodan kaanonissa jääneet täysin Suomussalmen ja Raatteentien taisteluiden varjoon. Hyvin kirjoitettua kuvausta ja kiehtova kartasto mukana.
Kuhmon suunnalla toimi myös Dolinin hiihtoprikaati. Kuhmon ankarat mottitaistelut ovat jääneet ajan saatossa pahasti Suomussalmen taistelujen varjoon, vaikka suomalaistappiot Kuhmossa olivat kaksinkertaiset. Neuvostojoukkojen ylivoima oli täysin musertava. Näytti jo siltä, että punalippu liehuu pian Kainuun yllä. Mutta toisin kävi. Puna-armeija oli sittenkin pysäytetty. Eversti Hjalmar Siilasvuon komentama 9. Divisioona sai rivinsä kuntoon ja asettui vastarintaan. Divisioona pysäytti ja sitoi hyökkäävät vihollisjoukot tuloreitilleen.
Kun Puna-armeijan varsinainen liikennöinti pääteillä vaikeutui ja lopulta kokonaan pysähtyi, pyrkivät neuvostojoukot sinnikkäästi eteenpäin myös tieurien ulkopuolella tuomalla hiihtojoukkoja avuksi omille joukoilleen. Suomalaisille niistä tutuksi tuli yksi ja pelätty osasto - Dolinin hiihtoprikaati.
1800 miehen suuruinen suomalaisten selustaan päässyt hiihto-osasto tuhoutui ja tuhottiin lähes viimeiseen mieheen.
Kittiläläislähtöinen Lauri Marttala omaa myös hyvän kirjoittamisen ohella kyvyn teräviin mielipiteisiin ja johtopäätöksiin taisteluiden ja sodankäynnin kulusta ja tuloksista.

5/5


perjantai 6. joulukuuta 2019

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Antti Juutilaisen komppania Kollaalla joulujumalanpalveluksessa.
Kollaa 24.12. 1939  ( SA-kuva )

torstai 5. joulukuuta 2019

SDP:n traaginen komedia ( farssi ) Kuningas Rinne - näytös 3. Tai 4... Vapaa pääsy.


SDP:n traaginen farssi jatkuu. Vallanhimoista, luottamuksen menettänyttä kaveria ei saada kammetuksi sivuun. Vielä ministeripesti kiitokseksi uhrauksista isänmaan hyväksi kenties. SDP:n piirileikki vie loputkin politiikan uskottavuudesta. Heikkoutta, että toverit suostuvat Rinteen lättäjalkojen poljettaviksi. 

Aika hauskaa, että 13,2 % prosentin puolue on pääministeripuolue. Rinne loi täysin toimimattoman hallituspohjan, kun despoottimaisesti vastoin kansan tahtoa sivuutti viime vaalien kakkosen ja kolmosen. Suomalaisten perussuomalaiskauhu ( 24,3 % ) on käsin kosketeltavaa ja heijastuu kaikkeen poliittiseen tekemiseen, myös hallituksien muodostamiseen, koska suomalaisen demokratian automaatio poistaa aina perussuomalaiset hallituskaavailuista. Kansan ääntä ei voi kuitenkaan demokratiassa sivuuttaa. Se vaikuttaa myös oppositiossa.
Suomalaisen politiikan paradoksi - mies, joka on menettänyt täysin luottamuksensa, pääministerin paikan ja joutunut lyhyen hallitusvastuun jälkeen pyytämään nöyrästi eroa presidentiltä, käy takahuoneessa mutkan ja palaa freesinä hallitustunnustelijaksi ja mahdollisesti jopa ministeriksi.


Kaikkihan menee tietysti parlamentaarisen hallintotavan mukaan, mutta hieman tulee tunne, että demarit pitävät pelleinä äänestäjiä ts. kansaa. Korni tilanne, jos esim. Rinne jatkaa jonain ministerinä. Demarit pääsevät nyt hetkeksi tekemään itsensä tärkeiksi. Pääprinsiippi, maan asioiden hoito, on yhä tekemättä.
Uudet vaalit olisi paras keino lopettaa pelleily.

- Hei! Minä olen Antti Rinne. Siis sisälläni on Antti Rinne. Eiku Antin käsi. Hmh, olen siis käsinukke, joka puhuu Antti Rinteen äänellä Sannan äänellä ja sisälläni on Antti Rinteen kylmä käsi ja Antti minussa sanoo, tai minä Sanna, että Antti voisi olla hallitustunnnustelija ja Antti voisi olla pääministerikin, hih...Näin Antti minussa käski sanoa. Ja jos minusta tulee pääministeri, silloinhan Antti on pääministeri, hihhii! Olihan Antti juuri äsken pääministeri ja voisi taas olla. Meillä Antin kanssa on niin hauskaa ja me halutaan, että kaikki nauraa meille ja me nauretaan kaikille. SDP on Suomen hauskin puolue! Kiitos! Hyvää iltaa!

Hyvä kysymys: Onko SDP nykyisessä tilassaan edes hallituskelpoinen puolue? Kaksi ministeriä laulukuoroon lyhyessä ajassa. Uudet vaalit?
Onko tämä demokratia niin yksinkertaista, että demarit vain vaihtavat pääministeriä peräkammarissa ja sama peli jatkuu niin kuin mitään ei olisi tapahtunut?

Tätähän se demareilla aina on ollut; yksi jos lähtee kolmen porukasta, häntä puukotetaan heti selkään vaikka muovisella kahvilusikalla. Salissa jos nousee eri mielipidettä oleva pää, sirppi käy ja pää lentää. Nyt demareiden hovissa järjestellään ministerinpestejä kuin kuningaskunnassa ikään...

- Hei, minä olen Sanna Rinne...ei kun Antti Marin...enkä pidä yhtään kirjoittajan ajatuksista. Minä niin niistä mieleni pahoitin. Luulen, että tulemme muistamaan jotenkin kirjoittajaa. Joulun alla kaikilla tulee olla hyvä mieli ja kivoja ajatuksia mielessä. Suomalaisten asioiden hoito on luottamuskysymys ja Suomen kansa luottaa sosiaalidemokraatteihin. Ja keskustapuolue myös, jonka ansiosta olemme vallassa...Tosin keskustapuolue ei luottanut minuun pääministerinä...siis Anttiin, joka vielä en ole, mutta luottaa Anttiin hallituksenmuodostajana. Ehkä me, Antti ja minä, annamme Antille joululahjaksi vielä ministeripestin ja ministeriauton nahkapenkin kyydin, hihhii...



The Post ( Steven Spielberg, 2017 )


Spielberg hallitsee nämä hommat; yllättävän tiukka paketti. Moitin joskus jopa Oscar-tärpiksi Hanksille ja Streepille. Molemmat suoriutuvat hyvin roolistaan Meryl Streepin ollessa näkyvämmässä roolissa. En ole juuri hänenkään ihailijansa koskaan ollut.
Kesällä 1971 lehdistölle vuodettiin Pentagonin papereina tunnetut salaiset asiakirjat, jotka paljastivat Yhdysvaltojen johdon vuosikymmeniä jatkuneen valehtelun maansa roolista Kaakkois-Aasiassa. Kyse oli RAND Corporation -nimisen tutkimuslaitoksen Yhdysvaltain puolustusministeriölle tekemästä tutkimuksesta, jonka 7 000 liuskaa olisivat julkisuuteen levitessään tehneet valtiojohdolle entistä vaikeammaksi perustella jo muutenkin kansalaisten keskuudessa epäsuositun Vietnamin sodan jatkamista.
The Post toimii Watergate-skandaalin esinäytöksenä mutta ulottaa piikkinsä myös tähän päivään muistuttaessaan, että Valkoisessa talossa on aiemminkin istunut mediaan vihamielisesti suhtautuva, kaunainen ääliö, joka ei ymmärtänyt, että lehdistö palvelee kansaa eikä presidenttiä.

Asian ydin on lehdistön vapaus. Lehdistö palvelee kansaa, ei vallanpitäjiä. Se on demokratian ydinluuta, sananvapaus.

Historiallisesti kiinnostava The Post, ajalta, jolloin Yhdysvallat rämpi Vietnamin viidakoissa " taistelussa kommunismia " vastaan. Ehkä siellä todella sitäkin tehtiin lukemattomien sotarikoksien ohella. Huijarit myivät sodan Amerikan kansalle ja hetken lehdistö oli osa sitä, mutta silmät aukesivat viimein.

Meryl Streep on muuten hyvä tässä.

Voisi sanoa, että vanha kunnon sanomalehtielokuva.

4/5 

Ei paluuta entiseen

Joskus ikävöin raittiuden mukana kadonnutta luovuutta, kaljakavereita, humalaisen hilpeää estottomuutta, sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja hauskaa yhdessäoloa. Nousua. Jääkaapin lataamista kaljapattereilla ja Meukowilla, yleviä, humalassa syntyneitä ajatuksia. Kapakoiden tunkkaisuutta ja muutamia aina ystävällisiä, hymyileviä työntekijöitä. Olin monelle merkityksellinen, kun pidin alkoholia myyviä tahoja osaltani pystyssä. Elämälläni oli jokin merkitys. En tuntenut itseäni turhaksi.

Tuoteseloste mielensäpahoittajille: Tunnette luultavasti sanan sarkasmi.

Petovihaajien luvattu maa - luonto ei tunne sanaa vahinkoeläin

IS: Keskustan kansanedustaja Mikko Kärnä on huolestunut Helsingin kettukannan lisääntymisestä. Huolestuminen sai tänään lisäpontta, kun Valtioneuvoston linnan edustalle ilmestyi kettu keskellä kirkasta päivää samaan aikaan, kun sisällä käytiin neuvotteluja hallituksen tulevaisuudesta.
- On huolestuttavaa, että ketut liikkuvat keskellä kaupunkia ja keskellä kirkasta päivää. Se kertoo, että niitä on paljon. Kyseinen yksilö näytti varsin hyväkuntoiselta, mutta ketuissa esiintyy myös kapia. Tämä saattaa sitten siirtyä koiriin ja ihmisiin. Se ei ole mukava tauti. On hyvä, että pääkaupunkiseudullakin on kettuja, sillä ne voivat osaltaan hillitä valkoposkihanhien runsastumista, mutta keskelle kaupunkia ketutkaan eivät kuulu. Tällaiset yksilöt tulisi poistaa viipymättä.

Kärnä esittää, että Helsingin kaupunki perustaisi pienpetoyksikön, joka pyytäisi kaupungin alueelta ylimääräiset ketut, minkit ja supikoirat pois.
JV: Keskustan lausuntoautomaatti vauhdissa. Kettu on selvästi aktiivinen politiikan seuraaja ja vahingoniloisena luonteena se tietysti on tullut seuraamaan SDP:n päätöntä amokjuoksua. Parhaillaan se luultavasti nauraa makeasti kolossaan Rinteelle Nacho Burgeria mutustellen. Se ei edes löytänyt burgeria vaan ystävällinen ihminen ojensi sen sille. Kettu aikoo esittää myös lausunnon, että politiikasta pitäisi poistaa kaikki heikot yksilöt, jotka eivät pysty toimimaan yhdessä lauman ehdoilla. - Kiitos. Hyvää iltaa, sanoo kettu. - Puhu tassulle, se heittää vielä mennessään Kärnälle.

Kansanedustaja Mikko Kärnä vaatii Valtio­neuvoston linnan ketulle ”nappia otsaan

Ounasvaara alkaa tukehtua jatkuvaan reitittämiseen

Maastopyöräilijöille on omittu tai he ovat omineet itselleen Ounasvaaralla polkuja, jotka alunperin olivat kävelijöitä varten, kävelijät olivat ne tehneet. Tulen kävelemään jatkossakin esim. Isorakan pohjoispuolen alla olevaa kävelypolkua, joka on myös pyöräreitiksi merkitty. Ajaa sitten maantiellä pyörällä, jos metsäpolku on liian epätasainen. Kävelijöiltä ei kysytty mitään, kun poluille alkoi ilmestyä pyöräkylttejä. Miksi pyöräilijät muuten käyttävät esim. Matkajängäntieltä nousevaa luontopolkua ja Välirakan laavulle johtavaa polkua? Käsittääkseni ne on merkitty talvikävelyreitiksi. Ounasvaara on kuitenkin parhaimmillaan polkujen ulkopuolella. 

tiistai 3. joulukuuta 2019

Metsoherra käppäillyt


Aamun valo



Aurinko menee mailleen


Päivän perinteiset




Päivän perinteiset. Nyt oli kolme kuukkelia paikalla. Kaksi nahisteli keskenään pienessä kuusessa ja putosi lumisen mättään taakse eikä sieltä kuulunut mitään pitkään aikaan. Piti mennä katsomaan, mitä ne siellä painivat. Näytti ne pyrstösulatkin kasvaneen yhdelle takaisin ts. samat , jotka kirjasin, kun pyrstösulaton kekkuloi leirissä. On ne aika veitikkoja, yksi istuu pään päällä, kun pakkailee reppua. Suksen jälkiäkin alkaa ilmestyä umpiselle. Ei oikein vielä umpishiihto innosta, kun luntakaan ei juuri ole kuin puolisaappaaseen.

Don Winslow: Raja ( HarperCollins Nordic, 2019 )



Yksityiskohtaisen loistava esitys Meksikon ja Yhdysvaltojen huumesodasta, joka todellisuudessakin on eskaloitumassa Meksikon rajalla. Huumekartellit tavoittelevat valtaa USA:ssa. Käsi ulottuu Valkoiseen taloon saakka. Huumekaupoissa liikkuu miljardeja ja miljardeja dollareita ja sitä pumpataan kaikkialle. Isot pankit pesevät rahaa. Huumekartelleilla on omat armeijat, jotka käyvät keskenään raaklaismaista sotaa reviireistä. Winslow kertoo myös, mitä huumeet tekevät heikoimmille; käyttäjille, lapsille ja perheille, jotka joutuvat huumesodan ristituleen, huumeiden ja huumeliigojen saaliiksi. . Pienen guatemalaisen pakolaispoika Nicon tarina on myös koskettava. Huumethan se varsinainen tappaja on maapallolla. Ihmisten tulisi havahtua tämän tosiseikan edessä. Pisin, kallein ja verisin sota, mitä USA on koskaan käynyt ja käy yhä.

Vuoden 2019 kirja, ei kahta sanaa.

5/5

Linkki:



Kissakahvila Freija, Rovaniemi



Kissakahvila Freijassa päiväsellä korvapuustikaffilla väärtin kanssa raatamassa ja kissoja ihastelemassa. Turistit tuntuvat tykkäävän kissakahviloista ( mannermainen meininki ) . Suomalainen ikiaikainen ja perinteinen liuskaotsainen petovihaaja vain luimistelee ulkona kulmat mustalla kurtulla ja ihmettelee kissojen suosiota.




sunnuntai 1. joulukuuta 2019

Oikeassa paikassa oikeaan aikaan...

LK: Juhani Vallin kuva utuisesta metsästä on marraskuun paras sääkuva. Valinnan teki Lapin Kansan valokuvaaja Jussi Leinonen. Leinosen mukaan Vallin kuvassa yhdistyvät kolme hyvälle maisemakuvalle oleellista seikkaa: valo, luonto ja hetki. – Sumun takaa paljastuva auringon valaisema luminen metsikkö on kaikessa yksinkertaisuudessaan hämmästyttävän tunnelmallinen kuva. Maisemakuvauksessa vaikeinta on olla paikalla juuri otallisimmalla hetkellä. Kuvassaan Juhani on todellakin ollut paikalla oikealla hetkellä, hetken kuluttua valo olisi varmasti jo muuttunut ja sumukin hälventynyt ja kuva kadonnut.
Paras sääkuva palkitaan Tieto-Finlandia-palkinnon voittaneella Metsäkirjalla. Palkinto toimitetaan voittajalle.

Lapin Kansa: Lu­ki­joi­den sää­ku­vien mar­ras­kuun voit­ta­ja­ku­vas­sa yh­dis­ty­vät valo, luonto ja hetki –Talvi ja siniset tuokiot näkyvät myös muissa lu­ki­joi­den kuvissa




Suomen Yrittäjät - Mitä siitäkin tulisi, jos ei olisi yhtään yritystä?

lauantai 30. marraskuuta 2019

Eropyyntö


Esitin itselleni eropyynnön virastani, mutta en pitänyt eropyyntöä aitona, joten en hyväksynyt sitä. Jatkan virassani entistä vakuuttuneempana siitä, että en osaa enkä pysty hoitamaan sitä. Se ei kuitenkaan riitä eron syyksi. Palkkaan 100 uutta avustajaa itselleni.

torstai 28. marraskuuta 2019

Kaupungin sillat







Kaksi elokuvaa - Dallas Byers Club - The irishman



Hyvät roolit Matthew McConaugheylta ja Jared Letolta. McConaughey palkittiin parhaan miespääosan Oscarilla, Golden Globella ja SAG-palkinnolla roolistaan elokuvassa.
Ron Woodroof on poikkeuksellinen tosielämän sankari. Osin hänen toimintansa ansiosta aidslääkityksen kehitys nytkähti uuteen suuntaan. Woodroof kamppaili ympäristönsä, yhteisönsä, ennakkoluuloja ja sairauden pahenevia oireita sekä myös järjestelmää ja lääketeollista mafiaa vastaan.
Woodroof ryhtyy roudaamaan ympäri maailmaa ensin itselleen ja sitten muille epävirallisia lääkkeitä, jotka helpottavat oloa ja oireita. Samaan aikaan virallisen lääketieteen piirissä tehdään tieteellistä testausta. Lääketeollisuuden bisnesedut ja politiikan siunaama byrokratia menevät ihmisten edelle.

On 1980-luvun alku, aids oli tuolloin kuolemantuomio, " homorutto " ja Jumalan rangaistus syntisille monien mielestä.

Dallas Byers Club ( Jean-Marc Vallée, 2014 ) 4/5

Vanhan toistoa, Scorsesen Mafiaveljien maanisuus ja hektisyys puuttuvat, samoin Casinon ( 1995 ) kiihko ja raivokkuus.
Vanhojen kankeasti liikkuvien vahanaamojen näyttely ja välillä epäilin henkilöitä jopa digitaaliseksi muokatuiksi. Mitä pitemmälle The Irishmania katsoi, sitä ahdistavammaksi kuviot kuitenkin muuttuivat.
The Irishman kertoo todelliseen henkilöön perustuvan tarinan amerikkalaisen mafian ”seinämaalarista” eli ammattitappaja Frank Sheeranista (1920–2003). Sheeranilla oli isän puolelta irlantilaiset sukujuuret, joten italialaistaustaisessa mafiayhteisössä hänet tunnettiin ”Irlantilaisena”.
Scorsesen elokuva pohjautuu Charles Brandtin kirjoittamiin Sheeranin muistelmiin I Heard You Paint Houses (2004). Elokuvassa näytetään, kuinka Sheeran tutustuu Bufalino-perheen Russel Bufalinoon ja ryhtyy mafian työrukkaseksi, ja kohoaa alansa ”huipulle”, yhä kovempiin tehtäviin. Lopulta Sheeran päätyy myös ammattiyhdistyspomo Jimmy Hoffan lähipiiriin, jopa tämän ystäväksi.
Al Pacino vetää maneereineen hieman yli Jimmy Hoffan roolin, jonka nimi ei monelle nykyajan elokuvien katsojalle merkitse yhtikäs mitään. Jimmy Hoffa oli kuitenkin yksi Yhdysvaltojen vaikutusvaltaisimmista miehistä.
" Jos he pystyvät tappamaan presidentin, he pystyvät kyllä tappamaan myös ammattiyhdistysjohtajan " . Näin myös kävi. Jimmy Hoffa katosi jäljettömiin. Väitettiin hänellä olleen mafiayhteyksiä. Scorsese tarjoilee yhden tulkinnan tapahtumista.
Mafiaveljien voimakaksikko on mukana: Robert de Niro ( Sheeran ) ja Joe Pesci ( Bufalino ) . On se Amerikan mafiamaailma mallillaan; on konnaa, murhaajaa, mafiamiestä, gangsteria, pitsanmussuttajaa ja ties mitä juoksupoikaa ja yhtä pidetään. Kunniakoodi on melkein samanlainen kuin japanilaisilla samuraisotureilla.
En tiedä, Scorsese pelaa varman päälle, kuten teki jo Departedissa ( 2006 ) , josta mielestäni sai viimein " sääli-Oscarinsa " parhaasta ohjauksensa, ainokaisen. Mikään mestariteos Irishman ei ole; kuvauskin on jotenkin äärimmäisen tylsää, pääpaino on kasvoissa ja periaatteessa
" paskapuheessa ".

Olen kuitenkin 70-luvulta saakka katsonut ja seurannut Scorsesen uraa ja elokuvia, minusta hän ei ole tehnyt mitään merkittävää sitten Casinon ( 1995 ) , mutta kaikesta huolimatta yli kolmetuntisessa elokuvassa kulki mukana tietty perusasia elämästä, kuolemasta, vanhenemisesta, tappamisesta ja murhatuksi tulemisesta.
Nämä miehet eivät koskaan periaatteessa tienneet, milloin nappi tulee otsaan tai niskaan, teitpä niin tai näin. Oikein tai väärin. Mafian kannalta katsottuna.
Scorsesen uusimmasta tulee varmasti riittämään parranpärinää elokuvaharrastajien ja -kriitikkojen piireissä.
The Irishman ( Martin Scorsese, 2019 ) 5/5

Ps. Näyttelijöitä nuorennettiin uusimmalla digitekniikalla. Ei välttämättä kovin onnistuneesti. Joku mainitsi, että homma toimi hyvin etäännyttäjänä, gangsteri muuttuu tappaessaan vähemmän ihmistä muistuttavaksi...juu, mutta tappajakin on ihminen, oli hänellä sitten omatunto tai ei. Frank Sheeran oli itsensä näköinen koko elämänsä ajan.

maanantai 25. marraskuuta 2019

Laulu 20 perheestä

Kuukkeliystävät

Löysihän ne kuukkelit minut, kun jaksoi sohjossa päivän rämpiä. Heti olivat paikalla, kun vuolin kiehisiä. Metsoherran kulmauksen kautta, mutta ei näkynyt. Pimeää, harmaata ja märkää. Ei ollut lumi enää pehmeää pumpulia. Seuraavaksi tulee kova ratinakeli, kun pakkaset tulevat. Kaksin olivat liikkeellä. Puuttui se pyrstösulkansa menettänyt...tai sitten ei. Merkkasin toisen noista viimeksi pyrstöttömäksi, ilmeisesti väärin. No, aika näyttää. Neljä on ollut parhaimmillaan. Makkara kelpasi. Puuhailin heitin kanssa iltapäivän valon ajan. Seurailivat vielä jonkin aikaa, saattelivat kulkijan. 




- Inhoan näitä killuttimia.
- Kyllä sie totut niihin.
- Minulta vietiin vapauden tunne. Olen kuukkeleiden Ben Hur.


- Joko kahvi on valmista?


- Mun vuoro jo!