Valtio on syyllinen kaikkeen

 Aika jännä homma tuo, että suomalainen työntää itsensä matkoille ties minne. Ollaan niin ite. Kuitenkin jos sattuu jotain poikkeavaa, sotatila tai luonnonkatastrofi, valtiota huudetaan ensimmäisenä apuun. Myös kotimaassa. Ollaan niin ite, mutta jos joudutaan kuseen, velkaloukkuun, työttömäksi,. sairaaksi, köyhäksi jne... valtiota huudetaan apuun ja valtio on syyllinen. Miksi työntyä matkoille sodan reunamaihin, jos sieltä sitten naama punaisena kitapurje ulkona huudetaan evakuointilentoja, jotka tietenkin valtion pitää maksaa. Nykyaikana matkustamisessa pitäisi olla oma vastuu, maksat kaiken itse ja valtio ei maksa mitään eikä evakuoi ketään ilmaiseksi. Matkalle omalla vastuulla. Kotimaassa katse peiliin ennen kuin ryhdyt syyttämään valtio kaikesta paskastaa, mihin olet itsesi saattanut.

Palvelua ja palvelua

 Onpa hidasta Specsaversin palvelu. Vein silmälasit korjatteille sinne viime viikolla. Sangat taittuivat hiihtoreissulla. Tyttönen aikoi vaihtaa sangat ja heillä oli kuulema niitä varastossakin. Sain sen kuva, että aika nopea toimenpide voisi olla. Alkuviikosta kyselin asiakaspalvelusta email asiaa. Kukaan ei vaivautunut vastaamaan. Soitin eilen. Juu, millaisethan se olivat...täällä on yksi pussukka, onko sinun puihelinnumerosi xxx -loppuinen, tässä on numero. Meillä on hieman kiirettä täällä...Eli jos huomisin yli menee, heikko palvelu, tai viikonlopun.

Pärjään tosin ilmankin; lukulasit, pitää vain muistaa ottaa mukaan Cafe Houseen ja aurinkolasit vahvuuksilla, mutta hidas palvelu silti.

Hoitajatäti soitteli Rinteenkulman tk:sta, tuli Ventoline ja Tamsulosiini reseptiä, labrassa käyntiä, sieltä ohjeita ja purkkia mukaan ja lääkärin aika kuun lopulle ja vielä täyttää jokin kaavake, jonka hoitaja lähettää ja ottaa se mukaan lääkärin vastaanotolle. Tk:ssa homma toimii...

Näillä kusikeleillä, todellakin, ei viitsi hiihtoa ajatella. Meni täysin kuralle kelit. Liian aikaisin alkoi kevvään tekkoon...

Rurouni Kenshin ( Keishi Otomo, 2012 - 2021 )

 

Tappaja-Battosai

Rurouni Kenshinin (tunnetaan myös nimellä Samurai X) näytellyt elokuvat muodostavat viisiosaisen sarjan, joka seuraa entisen salamurhaajan Himura Kenshinin tietä kohti sovintoa. Elokuvat on ohjannut Keishi Ōtomo ja pääosaa näyttelee Takeru Satoh.

Elokuvat julkaisujärjestyksessä

Tämä on yleisin tapa katsoa sarja, sillä se noudattaa elokuvien alkuperäistä tuotantojärjestystä.

Rurouni Kenshin (2012) – Tunnetaan myös nimellä Rurouni Kenshin: Origins.

Rurouni Kenshin: Kyoto Inferno (2014) – Ensimmäinen osa Shishio Makoto -tarinakaaresta.

Rurouni Kenshin: The Legend Ends (2014) – Suora jatko-osa Kyoto Infernoon.

Rurouni Kenshin: The Final (2021) – Kenshinin menneisyys palaa vainoamaan häntä Enishi Yukishiron muodossa.

Rurouni Kenshin: The Beginning (2021) – Esiosa, joka kertoo Kenshinin ajasta salamurhaaja Battosaina ja hänen ristinmuotoisen arpensa alkuperästä.

JV: Olen katsonut neljä ensimmäistä tässä pikkuhiljaa ja The Beginning on vielä katsomatta, Katsottu 12.3. Hurjaa samuraimättöä uuden ajan kynnyksellä Japanissa, kun vanhat samuraiperinteet ovat katoamassa. Takeru Satoh on Tappaja-Battosai, joka tekee tiliä menneisyytensä kanssa. Värikäs henkilögalleria ja hurjia yhtenottoja, kaksintaisteluja ja valtavaa ylivoimaa vastaan. Konnagalleria on aika eeppinen. Kyllähän se varmasti tässäkin on ollut, että on oltava nuori ja nopea kuten huippu-urheilussa. Vanhat jäävät jalkoihin ja keski-ikäisetkin. Kenshin käyttää takateräistä miekkaa, sillä hän on vannonut hallituksen tappotöiden jälkeen, että ei tapa ketään enää koskaan. Syy siihen selviää lopulta.

Sarjan perusta on: Rurōni Kenshin (jap. るろうに剣心) on Nobuhiro Watsukin luoma fiktiivinen manga-sarja.

Tarina sijoittuu Meiji-kauden alkuun ja kertoo samuraista nimeltä Himura Kenshin (緋村　剣心), joka kaoottisen vallankumouksen (Bakumatsun) aikana tunnettiin pelättynä palkkamurhaajana "Hitokiri Battōsai":na. Sisimmässään Kenshin on kuitenkin rauhaa rakastava mies, ja sodan loputtua hänestä tulee vaeltaja, rurouni, joka etsii keinoa hyvittää menneisyytensä auttamalla ihmisiä.

Takeru Satoh on paras.

Netflix

Saara Salminen: Vendi - Jotta muut tytöt pääsisivät kotiin ( into, 2026 )

Kun nuoren tytön elämä katkeaa raakaan murhaan, on kerrottava koko tarina

Tämä kirja kertoo 15-vuotiaan Vendin tarinan hänen läheistensä silmin. Kun elämäniloinen Vendi ei loppukevään iltana tullutkaan kotiin, kaikki muuttui. Koko Suomea järkyttänyt henkirikos musersi pienen Valkeakosken kaupungin ja Vendin perheen.

Vendi kuvaa kaunistelematta elämää karmeimman mahdollisen menetyksen jälkeen. Se on pysäyttävä kirja rakkaudesta, raivosta ja halusta muuttaa yhteiskuntaa. Teos herättää näkemään, millainen on tyttöjen ja henkirikoksen uhrien läheisten asema Suomessa – ja millaista on elää sitä elinkautista, johon omaiset jäävät.

Teoksessa äänessä ovat perheen lisäksi myös Vendin ystävät, sukulaiset sekä tapauksen parissa työskennelleet asiantuntijat. Vendi kurottaa surun ja tragedian yli ja ehdottaa, mitä meidän on tehtävä, jotta muut tytöt pääsisivät kotiin.

Jokaisesta 31.7.2026 mennessä Innon verkkokaupassa myydystä painetusta kirjasta lahjoitetaan 1 euro Naisasialiitto Unionille tyttöihin, naisiin ja vähemmistöihin kohdistuvan väkivallan vastaiseen työhön.

Yllä  kustantajan kirjan esittelytekstiä.

JV: Järjestelmän kaikki aika menee rikollista paapoessa ja hänen oikeuksiaan hoitaessa ja valvoessa. Tekijä tuomittiin maksamaan perheelle 63 000 euroa kärsimyskorvauksia, ei kukaan heistä usko näkevänsä euroakaan. Tekijällä ei ole varoja eikä tuloja. Valtion tulisi maksaa kärsimyskorvaukset lähimmäisille ja valtiollahan on sitten aikaa ja energiaa takaisinperintään rikolliselta. Syyttäjä ei nostanut murhasyytettä vaan perhe joutui sen itse tekemään ja raapimaan rahat kokoon oikeudenkäyntiä varten. Murhasyyte sentään meni läpi kaikissa oikeusasteissa. Muuten rikollinen olisi istunut ehkä neljä vuotta raa'asta murhasta. Suomi on oikeusvaltio vain rikolliselle, uhrin ja hänen läheisten kärsimysten ja korvauksien ollessa toissijainen seikka.

 

Tänään

Rynnäkköpanssarivaunuja kuljetuksessa Norvatien risteyksessä. Rupesi maisema aukeamaan Valionrannassa lyhytvuokrausosakkeiden ts. laittoman asutustoiminnan tieltä. Jätkänkynttiläsillan palkissa taideteos. Harmaa nollan keli. Kävely 12 km. Eläkeläiskahveilla Koskikadun R-kioskissa, 2 e

 

Eilen

 

Aamun männikkö

Suutarinkorva

Torstain hiihtoreissu

Hiihtoreissu. Oli jo parempi kuin ensimmäisellä kerralla. Latupohjiakin jokunen valmiina. Lunta on joka paikka pullollaan. Kuukkeli kävi leirissä. Aattelin, että tulee vielä piuaamaan ja saan parempia kuvia, mutta touhusi jotain toisen kuukkelin kanssa. Isoja lintuja ei näkynyt. Aika raskasta, mutta menee hyvin kuntoilutilastoihin. Kymppi ehkä hiihtoa ja nelisen kilometriä kävelyä. Onhan siellä nytkin hieno keli. Olen kuitenkin aamuihmisiä. Puolen päivän jälkeen päivä on jo ohi ja voi alkaa illan tekkoon. Mitä aikaisemmin pääsee liikkeelle, sen parempi.

 

Kai siitä joku liuskaotsainen ikiaikainen suomalainen petovihaaja tuli onnelliseksi.

 

EI

Vieno kissanen muistojen polulle

 

Tuli viesti, että Vieno kissanen on nukkunut pois. Surullista. Eihän se enää tietenkään pitkän ajan ja etäisyyden vuoksi sillä lailla kosketa, mutta surullista kuitenkin ja voin vain kuvitella, kuinka Vienon emäntä sitä suree. Vienohan oli hieno kissa, rauhallinen ja sillä oli hyvät käytöstavat. Mitä nyt yöllä joskus käveli naaman yli. Elämää. Kaikki me täällä lähdemme vuorollamme, kaikki elämä, ihmiset, eläimet, kasvit, elollinen ja elämän kiertokulku jatkuu. Olihan sillä Vienolla minuunkin rauhoittava ja luova vaikutus. Nyt ei tarvitse enää kipuilla eikä sairastaa. Lääkärin mukaan hoitomahdollisuudet olivat enää rajalliset. Hyvät muistot jäävät ja on valokuviakin vielä tallella.

Hiihtokeikka

 

Lauantaipäivän tai aamun operaatio oli käydä hiihtokeikka ja ottamassa kuukkelikuva. Ei ollut ihmisestä tämä keikka. Pehmeää lunta valtavasti eikä latupohjia valmiina. Silmälasien sangat meni rullalle taskussa, kun yritin saada rasvamaksan yli suksia jalkaan ja jalasta. Pitää käyttää Specsaverissa. Tulet sai juuri ja juuri aikaiseksi. Yksi kuukkeli ilmoitttautui ja makkara kelpasi. Missähän kaverit luurasivat? Kaikki vaatteet läpimärkiä. Puski hikeä läpi joka vaatekerrasta. Onneksi oli suhteellisen leppeä keli -5 jotain. Isoja lintuja ei näkynyt. No, nyt sinne on helpompi mennä, kun jonkinlaista uraa, puoli metriä syvää, on valmiina. Hiihtoa jotain kymppi ja kävelyä nelisen kilometriä.

Tammi - helmikuun kävelykampanja 45 krt / 425 km. Kaipa sitä olisi voinut enemmänkin puurtaa, mutta pakkaset ja kylmyttymiset osaltaan söi tilastoja. Onpahan pohjia jo keväämmälle.

 

YouTubesta ei voi jakaa Bloggeriin musiikkia ja dokumentteja. Outoa.

Kävelykuvia männäpäiviltä - rapeat aamupakkaset ja kirkkaat kelit

 

Nürnberg ( James Vanderbilt, 2025 )

 

Nürnbergin oikeudenkäynneistä kertova elokuva kulkee Suomessa nimellä Nuremberg. Levitysyhtiö myöntää, että nimi ei ole onnistunut. Nimistönhuoltajan mukaan se on harhaanjohtava. Niin se onkin. Kyseessä on Nürnbergin oikeudenkäynti.

Tehdään Saksasta suuri jälleen, niinpä niin, viittaukset nykypäivään ovat selkeitä ja ehkä karmaiseviakin. Russell Crowe on hyvä Göring, mutta Göringin omahyväisyys ja pöyhkeys loistavat poissaolollaan.

James Vanderbiltin ohjaus hyytää ja hiljentää vain kohtauksessa, jossa oikeudenkäynnissä näytetään autenttisia kuvia natsien keskitysleireistä.

Paljon hyytävämpi on Frank Pearsonin televisioelokuva Lopullinen ratkaisu vuodelta 2001. Tositapahtumiin perustuva elokuva kertoo tammikuussa 1942 järjestetystä Wannseen konferenssista, jossa joukko natsi-Saksan eri virastojen ja järjestöjen edustajia sopi Berliiniin esikaupunkialueella sijaitsevassa huvilassa ”juutalaiskysymyksen lopullisesta ratkaisusta” eli juutalaisten joukkomurhaamisesta.

Kenneth Branagh on SS-Obergruppenführer Reinhard Heydrich; RSHA:n Böömin ja Määrin protektoraatin käskynhaltija. Hän vetää kokousta kylmäverisesti, hilpeästi ja loogisesti. Tuhottavat juutalaiset ovat pelkkiä esineitä ja logistinen ongelma.

Nürnberg hieman epäonnistuu pahuuden kuvauksessa. Rami Malek on Yhdysvaltain armeijan psykiatri Douglas Kelley, jonka tehtävänä oli tutkia Göringin ja muiden oikeudenkäyntiä odottavien natsien mielentilaa. 50-luvulla syntyneelle ja asiasta paljon lukeneelle , elokuvia ja dokumentteja nähneelle elokuvassa ei ole mitään uutta. Hollywoodin vika on, että se vääntää elokuviaan liikaa rautalangasta. On puhuttu jopa siitä, että elokuvia pyritään nykyisin tietoisesti yksinkertaistamaan, koska nykyihmiset eivät jaksa keskittryä mihinkään viittä minuuttia pitempään.

Lisäksi tavallaan Nürnberg pyörii liikaa Russell Crowen navan ympärillä, ei Göringin. Miesten kohtaamisessa, Göring ja Kelley, ei ole ytyä eikä otetta. Aika sliipattu tarina. Hyvä kertaus silti.

Tällainenkin on - Nürnberg on vuonna 2000 ensi-iltansa saanut kanadalais-amerikkalainen kaksiosainen televisiodokumenttisarja, joka perustuu Joseph E. Persicon kirjaan Nürnberg: Infamy on Trial ja kuvaa Nürnbergin oikeudenkäyntejä. Alec Baldwin on Robert H. Jackson, Brian Cox Hermann Göring, Olen nähnyt tämänkin. Brian Cox oli hyvä roolissaan.

Missään James Vanderbiltin elokuvan arvosteluissa ei ole viittauksia näihin kuvauksiin.

Nürnberg ( James Vanderbilt, 2025 ) 4/5 silti hyvänä kertauksena.

Presidentti soittaa! Kaikki seis!

 Voiko presidentin soitosta kieltäytyä vastaamaan? Sanoo vain, että illalla sitten. Eihän tuone kilpailualueelle pitäisi tunkeutua - sehän on urheilijan hetki. Ei presidentin. Pitäisi joku ryhti olla Stubillakin. Illalla kerkeää hoitaa höpötykset. Nehän on sitä huippu-urheilijan näkökulmasta. Jättäisi Stubb urheilijat rauhaan ja onnittelisi sitten rauhallisemmissa merkeissä, kun kohu on laantunut. Kun urheilijan ympärillä muutenkin on hässäkkää, hän joutuu julkisuuteen mielellään hakeutuvan presidentin lätinöitä kuuntelemaan.

Itseään tekee Stubb tykö.

Suomalaiset pöyristyivät!

 Suomalaisten vuoro pöyristyä Lahden 2001 jälkeen. Maastohiihdon ikiaikainen perinne elää ja voi hyvin; aina on sutkattu, sutkataan ja tullaan sutkaamaan. Sutkaaminen, doping ja esim. ottelumanipulaatiot ovat maailmanlaajuinen ilmiö. Koko urheilu perustuu periaatteessa vilpille, koska siinä liikkuvat järkyttävät rahasummat. Suomalaisten ei kannata sutkata, 70-luvun menetelmillä he jäävät vain kiinni. Jäljelle jää vain uhriutuminen, marttyyrius ja hiihto-Jeesuksen osa. Kaurapuurolinjalla on helppo pysyä vilpittömänä. Eipä kisafiilistä todellakaan saa kuin ehkä Ruotsin naisista, siellä hiihdetään eikä itketä ja mäläkätetä. Katselin eilen Tsekki-Kanada peliä jonkin verran, kentällä oli valtava osaamisen taso kuin toiselta planeetalta verrattuna Suomen peliin. Selostus oli myös melkoinen tietopaketti - piti oikein höristää korviaan - huutaminen ja lapselliset vertaukset ( Mika Saukkonen ) loistivat poissaolollaan.

Kimmo Porttila edustaa hiihdossa tätä vastenmielistä huutamista. Suomalainen huippu-urheilu on somea, viihdettä, elämänkertaa ja mielenterveysongelmia. Jos pää ei kestä, pää ei kestä, mutta rahaa pitää pumpata ulos roikkumalla väkisin mukana. Yksi sympaattinen suomalainen pronssimies kentältä löytyy, yhdistetyn Eero Hirvonen. Hänenkin tiensä olympiamitalistiksi on ollut varsinaista Via Dolorosaa.

Kyynel hänen poskellaan oli varmasti aito ja vilpitön. Mitali oli työllä ja tuskalla ansaittu. Onneksi hänelle ei jäänyt hiihto-Jeesuksen osa.

Jos suomalaiset olisivat tehneet sen voitelukusetuksen ja ottaneet pari mitalia norskien nenän edestä niin norjalaiset olisivat hääränneet kulisseissa niin kauan että suomalaiset olisi hylätty - tavalla tai toisella. Nyt oli tämä kusetus. MM-kisoissa latukonekusetus latujen avaamisten kanssa ja mäkihyppypukukusetus. On ne vaan äärimmäisen härskiä porukkaa. Niillä on joka elimessä edustus, niin ne voi hääräillä mielensä mukaan. Hiihtoylivoima tuonut vielä johtotehtävissä oleville kaikkivoipaisuuden tunteen. Ei kisoja ilman norjalaisten kusetusta.

Suomalaisille jää vain marttyyrius, uhriutuminen ja teuraslampaan osa.

Kävelykampanja etenee...

 

Eipä ollut rapia lenkki tänään. Selkä oireili jo kotosalla ja lenkillä pukkasi vesihien kerrastojen läpi. - 21. Jalat oli pari kertaa lähteä alta, selkä kramppasi, tuskin pumppu tai aivot. Hieman lauhtui päivää kohti ja meno parani. Toppahousut oli ulkoa märät perillä. Pukkasi kosteuden läpi päälleikkäisistä kerrastoista. Nämä on nämä Devolon kerrastot ihan pelleä.

Sitten kun tilaat tai ostat jotain merinovillaisia kerrastoja, ne on kaikkea muuta kuin merinovillaan tai sekoitus jotain muuta ainesta.

Aika hyytävän viimainen keli kyllä oli. Joku ökyrakentaa Suutarinkorvan sillan kupeessa. Taitaa kuitenkin olla tulvaesteitä kenties... Pakkaskuva on männäviikolta. Sairaalanniemen puusto taitaa viettää viimeisiä hetkiään ennen kuin se lyödään tasaiseksi.

Ei teiri, mutta vares