Elton John LIVE HD - I'm Still Standing (VH1 Divas Live) | 1999

 

Lääkärissä

 Eipä ole rapia olo ollut viimeisen kahden viimeisen viikon aikana; periaatteessa illat ovat menneet kuin osastolla maatessa kotosalla voimattomana ja viluisena peiton alla. Tk-lääkäri lähetti viikolla Terveystalolle ultaäänikuvauksiin melkoisesti kohonneiden P-krea-arvojen vuoksi,, joissa olin tänään. Lääkäri ilmeisesti mutinoista päätelleen löysi jotain tukoksia munaisesta oikealta alavatsan kohdalta tai kipukohdasta; mutisi, että kaikki ei näy ultrassa, että ehkä varjoainekuvaus paikallaan. Sanoi kirjoittavansa maanantaiksi lausunnon hoitavalle lääkärille. Ei tämä nyt ihan pahin ole, mutta vaiva, mikä vaiva, olotilassa ja jaksamisessa sen huomaa. Eiköhän asiaan löydy hoitoa. Onneksi systeemi kuitenkin pelaa ja olen hoidon piirissä ja tutkimukset jatkuvat. Minun pelastavana enkelinä ovat olleet tk:n tunnolliset naislääkärit, joita mukavasti sattuu aina kohdalleni. Huomenissa on yksi mittaus taas tk:ssa ja siitä lähete kai sitten urologille.

Facebook-päivitys 20.8: Epäilen umpisuolioireita tai sappikiviä; vääntö oikealla alavatsassa tulee ja menee. Peruin yhden kiireettömän ajan, kun luulin tilanteen jo helpottaneen. Jätin uuden yhteydenottopyynnön. Päivystyskynnys ei ole vielä ylittynyt. Pikkuvilua välillä, mutta ei oksentelua. Ei uskalla oikein mitään laittaa suuhun. Ehkä toppaan kuitenkin ankkastukkia tässä iltapäivällä ja katson, mitä vatsa sanoo. Voimaton olo sattui sopivasti sadepäiville. Sängynpohjalta maailmaa on hyvä analysoida ja tarkkailla. Ankkastukki imaisee kuin sieni kahvimotin tyhjäksi ja sitä mässyttää seuraavaa vääntöä odotellessa. Kestänyt muistaakseni tämän viikon. Perseestä olo alkoi viime perjantaina markkinoilla, kun palellutin itseni.

Metsärauha mennyttä

 Huomenna katoaa metsärauha. Näyttää kadonneen monin paikoin jo aiemmin pyhän metsästysharrastuksen myötä. Punanutut valtaavat nokkareiät levällään kairat, metsäteiden risteykset ja tolppien nopat. Tulisi oikein helteiset kelit ja myriardien polttiaisten laumat. Pitää melkein käydä paskalla jonkin nuolukiven juureen...

Hirven kiima-ajan rauhoituskin on pelkkä huono vitsi; karhunpyynti ja muu pyynti menossa ja koiria laukotetaan pitkin metsiä huvin, harjoituksen tai metsästyksen myötä. Huomannet ehkä, että olen " lievästi " tympääntynyt metsästykseen.

Joskus metsästänyt itsekin ja kirjoitellut eränovelleja ( ehkä kirjoitan niitä edelleenkin ) , mutta metsässäkulkijana minua ärsyttää se, että siellä pitää kulkea syksyisin pää harteiden välissä, jos yleensä saa kulkea...

Reagan ( Sean McNamara, 2024 )

 

Vuonna 2024 julkaistu Reagan on yhdysvaltalainen elämäkerrallinen draamaelokuva, joka kertoo Yhdysvaltain 40. presidentin Ronald Reaganin elämäntarinan lapsuudesta aina Hollywood-uran kautta politiikan huipulle ja Valkoiseen taloon saakka. Elokuvan on ohjannut Sean McNamara, ja sen pääosaa esittää Dennis Quaid.

Olin aikanaan Reagan-fani. Reagan on lämminhenkinen kuvaus Yhdysvaltojen 40. presidentistä ja vanha kunnon B-luokan näyttelijä Dennis Quiad sopii kuin naula päähän Reaganin rooliin. Miehessä on aina ollut samaa poikamaista velmua kuin Reaganissakin.

Elokuvan kerronta etenee mielenkiintoisesti entisen KGB-agentin (Jon Voight) näkökulmasta käsin, joka seurasi Reaganin toimintaa tämän Hollywood-vuosista alkaen. Elokuva perustuu Paul Kengorin kirjoittamaan elämäkertakirjaan The Crusader: Ronald Reagan and the Fall of Communism.

Reagan sai itseään elokuvakriitikkoina pitäviltä vasemmistotoimittajalta varsin tylyä palautettu, mutta muodostui yleisön suosikiksi. Mikään räväkkä ja raadollinen analyysi Reagan ei ole, mutta tehkööt sitten sen joku muu...tämä kyllä kelpasi minulle.

Elokuvassa on loistavasti ja ironisesti kuvattu, kun rappioituneen Neuvostoliiton rappioituneet johtajat kuolevat yksin toisensa perään; Breznev, Andropov ja Tsernenko. Reagan lyö luurin ärtyneenä kiinni. -Miten minä voi puhua kenenkään kanssa, kun heitä kuolee koko ajan?

Hyvä historiallinen kertaus myös.

Reagan ( Sean McNamara, 2024 ) 4/5

Syksyn keikka

 

Kävin eilen lauantaina päivystämässä pari tuntia kuukkeleita. Eipä näkynyt, taaskaan. Ehkä syksymmällä kylmemmillä keleillä alkaa makkara maistui. Veto oli täysin poissa, johtui ehkä kostean lösön sekaisesta kylmänlämpimästä ilmasta. Ei mistään elukasta saanut kuvaa. Hieman hirven mööintää. Perjantaina Valajaskosken lenkki. Pianhan 1.9. alkaen metsärauha taas menee ja asemiehet omivat metsät.

Puuroaamiainen

Haloo, onko siellä ketään kotona?

Ranssikukkoa!

 

Keisarinviitta kenties...

 

Mustikkakeikka

 

Ranuantietä Konttirakan viitalle ja siitä Povarivaaran suuntaan. Kolusin pois Kulmunkivaaran, Kursunkijärven itäpään ja Virikkolammen tien kautta. Kävin merkkaamassa gepsiin yhden hyvän hillapaikan, jonka löysin aiemmin. Olipa veemäisessä paikassa ojitushelvetin keskellä...Mustikkaa oli kiitettävästi. Laiska poimija olen. Itellehän nuo tuli. Myyntiin poimiminen on hieman vierasta. Ainoa, jolle myyn, on äitee. Hyvä keli koko päivän. Kävelyä tuli 4 - 5 km ja pyörälllä kolmisenkymmentä.

Joskus viiden maissa liikkeelle

Sieni

Kesän viimeisiä vihreitä viedään

Paratiisi

Tankkausta aamusella

Kaunista, mieli lepää. Hyviä maita, ei heti ole joku päivääjuntti vastassa. Tien päällä tuli joku mölli vastaan, ei nostanut edes kättä....

Päiväleiri

Lampien rauhaa, mieli lepää

Aamuleiri

Nam, toukkaisia

Ranuan tiellä aamulla, taustalla Hautapäänkuru

 

SenLin Yu: Alchemised - Piinattu ( WSOY, 2026 )

Muistonsa menettänyt nainen. Sodan ja pimeyden voimien repimä maailma. Mies, jonka tavoite on paljastaa naisen salaisuudet. Tämän tarinan luettuasi et ole ennallasi.

Pitkä, hirvittävä sota on ohi, ja Paladiassa pitävät valtaa eläviä kuolleita hallitsevat nekromantit. Helena Marino, nuori alkemisti ja parantaja, herää uuteen, julmaan todellisuuteen – hän on menettänyt ystävänsä, liittolaisensa ja kykynsä, ja hänen muistonsa sodan päättymistä edeltäviltä kuukausilta ovat pyyhkiytyneet pois. Vai onko ne kätketty tarkoituksella? Onko Helena uhka uudelle maailmanjärjestykselle?

Sitä pannaan selvittämään kylmä, häikäilemätön ylivouti, ja hänen synkässä kartanossaan Helena joutuu taistelemaan suojellakseen menneisyyttään ja säilyttääkseen minuutensa viimeiset rippeet. Mutta myös hänen vangitsijallaan on syvälle haudatut salaisuutensa – ja ne Helenan on saatava selville, vaikka totuuden hinta on hirveä.

Yhdysvaltalainen SenLinYu ( 36 v ) on opiskellut taide- ja kulttuurialaa. Hän aloitti kirjoittamisen lapsensa päiväuniaikoina puhelimensa muistiinpanoihin. Hänen verkossa ilmestyneitä teoksiaan on ladattu yli 20 miljoonaa kertaa ja käännetty 23 kielelle. Kirjailija asuu Portlandissa perheineen. Alchemised on hänen esikoisromaaninsa. Kirjan elokuvaoikeudet on myyty seitsennumeroisella summalla, jota pidetään kaikkien aikojen suurimpana esikoisteoksesta maksettuna palkkiona. Kirjan esittelytekstiä.

JV: Onhan se jo nähty kautta historian, mitä sota tekee ihmisille, yhteiskunnalle ja kaikelle elolliselle. Piinattu on aika järkyttävä lukukokemus. Sitä ei mitenkään voi suositella herkkähermoisille. Piinattu kuvaa sotaa, mielen manipulaatiota, vankeutta, kidutusta, traumoja; se on osin myös goottilainen kauhukertomus, fantasiakirja, ajasta, jota ei ole ollut, mutta joka on tunnistettavissa yhä monissa käynnissä olevissa sodissa ja yhteiskunnissa. Itsetuhoisia ajatuksia, joukkomurhia, lääketieteen varjolla tapahtuvaa kidutusta, uskonnollisesta hyväksikäytöstä ja massojen hallinnasta. Päähenkilöillä on yliluonnollisia kykyjä, he pystyvät kajeellaan parsimaan silpoutuneen ihmisen kuntoon, takaisin rintamalle lähetettäväksi , luotaamaan tämän muistia ja ajatuksia; heillä on erilaisia kykyjä, mm. muokata metallia ja käyttää tulta sodassa hyväkseen. Minut kirja koukutti ensimmäisestä sivusta lähtien, yli 1 000 sivun tiiliskivi. Helena on parantaja ja Kaine tappaja ja vakooja ja heidän välillään syntyy tuskallinen romanssi; osin muiden pakottama, pääosin omien halujen vietävänä. Aika paljon kirjassa on sitä kuuluisaa romanssia, mutta se ei ole siirappia vaan tuskallisimmasta päästä. Varmasti kirjasta keskustellaan paljon ja kaikki eivät tietenkään pidä siitä. No, minua ei ainakaan kiinnosta pätkääkään nähdä Piinattu tv-sarjana. Piinatussa vilahtelevat sanat nekromantia, nekromantia tarkoittaa kuolleiden henkien tai ruumiiden manaamista, tulevaisuuden ennustamista vainajien avulla ja kommunikointia tuonpuoleisen kanssa. ja vivimantia (engl. vivimancy) on elämänvoimaan, parantamiseen ja elävän kudoksen muokkaamiseen keskittyvä taikajärjestelmä. Kysymyshän on siis fantasiakirjasta, mutta mitään Harry Potteria SenLinYun Piinattu ei ole, kaikkea muuta.

Goodreadsiin 5/5

 

Sadekelin mustikat

 

Sieltä se sade tulee ja ukkonen kumisee

Aamupäivällä oli komeaa ja lämmintä

Päiväkaffit. Kursunkijärven itäpään kautta Kulmunkilammen maastoihin Kulmunkivaaran yli. Kulkiessa kertyi mustikkaa. Sade kasteli vasta Ojanperällä poistullessa. Ihan hyvä reissu. Pieni koppelonpoikuus lähti. Mustikkaa oli kiitettävästi. Ehdin juuri poimia ennen sadekuuroja. Lauantaina ja sunnuntaina tuli Valajaisen lenkki tehtyä.

Poistullessa satoi kaatamalla

Aamukaffit

Pikkuhiljaa kulkiessa kertyy

Kesää on vielä jäljellä....onkohan...

 

Eilen ja tänään Valajaskoski 34 km/p.

Erilaisia lampia ja yksi järvi

 

Sadetta repii Kulmunkilammen takana

Yksi pieni lammenpotero jäi vaivaamaan viime reissulla ja piti tänään käydä tiedustelemassa ensi kesää varten. Hakkuuraiskion keskellä. Hyviä hillamaita siinä matkalla, jos sato onnistuu joskus. Märkää. Aamupäivällä oli hyviä hetkiä ja ilma lämmin. Poistullessa kävin vielä Kulmunkilammella keittelemässä toiset kahvit ja siihen kiskoi sateen sitten. Repussa oli jonkinlainen kahden euron sadeviitta, alapa tällä selällä sitä sovittelemaan rinkkaselkään. Todennäköisesti molemmat kädet olivat ulkona pääaukosta, mutta suojasihan tuo jonkin verran. Kulmunkivaarasta kaupunkiin satoi koko matkan, väliin kaatamalla. Eipä juuri haitannut, kun oli lämmin keli, tosin veden täyttämien tieurien kanssa piti olla tarkkana. Nythän tuo paistaa taas...Viiden jälkeen liikkeelle, pyörällä jotain 32 km ja kävelyä lampien pinnoissa vaivaiset nelisen kilometriä ehkä. Saa siinäkin raataa märässä rääseikössä repun kanssa. Melkein koko ajan piti olla suunta selvillä, muuten pyörähtää heti ennenkuin maastot tulevat tutuiksi. Sateen yliherra varmasti kiroili, että tuota ei saa sateellakaan pysymään pois metsästä. Onpahan tuo uusi tienoo tiedusteltu ensi vuotta varten ja eräilyä yleensä.

Kaatosade Kursunkijärven itäpäässä

Hillojen perässä

Ranuantietä .......rakan viitalle ja siitä .........vaaran suuntaan. Kolusin pois Kulmunkivaaran, Kursunkijärven itäpään ja Virikkolammen tien kautta. Justiinsa soppelisti kotiuduin sateen alta pois. Yksi hyvä laikku löytyi, jossa sai poimiakin jonkin aikaa. Ei oikein kuulu syyskuun kelit hillastukseen. Pari " vauvakarvaista " hirvenvasaa vilahti rääseikössä. Hyviä uusia paikkoja ensi vuodelle. Ei tullut pahemmin kuvailtua. Suunnistaa piti oikeastaan korvessa koko ajan, ettei tule turhaa kävelyä. Pyörällä n. 30 km ja kävelyä nelisen kilometriä.

 

Lapinlahden Linnut - Juoppous

 

Hillatiedustelua

 

No, " pakkohan " soli lähteä tyhjiä jänkiä kävelemään asenteella - pakko saaha hilla. Tyhjää täynnä. Retkeilyä ja kuntoilua; pyörällä 24 km ja kävelyä 7 - 8 km. Tuuleskeli soppelisti.