keskiviikko 17. huhtikuuta 2019

Joutsenpari



No, ne tulivat sitten ihan viereen tervehtimään ja suorittamaan ohimarssin. Paljon jupinaa ja mutinaa kuului. Jäivät lepäilemään jäälle, kun hiihtelin järven itäpään kautta Ruokonulkille. Ei jaksanut enempää, käännyin sieltä jängältä pois, muutamat tauot ja kotio. Kilometrejä kertyi rapiat 21 - 22 . Avoimilla paikoilla piti hanki vielä, mutta metsässä on jo pehmeää.

Laavulla

Kurijärven laavulla aamukaffit. Olishan se ollut kiva juoda ne pullakahvit, ostin eilen kahdeksan nisun paketin, mutta ei löytynyt aamulla mistään, tai pussi löytyi..No, leivät ja makkarat. Syöksähtelin kummulla kameran kanssa, kun yritin saada joutsenista ilmakuvaa, kun ne tiedustelivat ympäristöä. Muutama hiihtäjä tuli latu-uralla vastaan. Eivät kuulema huolla niitä enää. Mitenpä niitä huollat...ei yöpakkasia ja pehmenevät auringon lämmössä päivällä.

Teeri einehtimässä Jääskönlammen rantamaissa




Metsoherra

Metsoherra kävi saattelemassa pois reviiriltään. Joku paskiainen on varsin huolettomasti ajellut Ounasvaaran yläjängillä moottorikelkalla. Missähän näitä moottorikelkkalupia Ounasvaaralle myydään? Se on eri asia, jos poromies on ajellut poroja kokoamassa.

Kuukkeli

Kuukkelimetsän kautta. Makkaraa kaverille. Melkoisen äänen päästi, kun tuli paikalle. Kai huusi hautovalle puolisolle, että mulla menee täällä makkaramiehen kanssa jonkin aikaa. Kuukkeleista naaras hautoo ja uros vie tälle kerran päivässä sapuskaa. Kohta nämä katoavat kuvasta poikasia kasvattamaan ja tulevat taas esille joskus loppukesästä. Viime syksyn kolmikko on hajonnut, ilmeisesti poikanen on ajettu tiehensä ja Hilpertti ja Vilpertti ovat kuvioissa mukana.



Aikaisen aamun hanget

Vielä kantaa avoimilla paikoilla...


Pyöräilyä


Ounasjokivarteen päin....

Kaupunkihavaintoja eilen; pari västäräkkiä Jätkänkynttilän sulan reunalla, pari telkkää Suutarinkorvassa, nokkosperhonen, joutsenpari Salmijärvellä. Jokakeväinen perinne, ilma ei pysy takarenkaassa ts. pyöräkorjaamoon jossain välissä. Meikäläisen on turha ryhtyä mitään paikkailemaan, ei onnistu.

maanantai 15. huhtikuuta 2019

Sininen uni


Sininen uni
Joka ilta kun lamppu sammuu ja saapuu oikea yö

Niin Nukku-Matti nousee ja ovehen hiljaa lyö
On sillä uniset tossut ja niillä se sipsuttaa
Se hiipii ovesta sisään ja hyppää kaapin taa
Ja sillä on uninen lakki ja sininen uninen vyö

Ja unista jäätelön palaa se pienillä hampailla syö
Ja sillä on sininen auto ja se auto hyrrää näin:
Surrur, surrur ja lähtee unen sinistä maata päin
Ja pieni sateenvarjo on aivan kallellaan

Ja sinistä unien kirjaa se kantaa kainalossaan
Ja unien sinimaahan se lapset autolla vie
Surrur, surrur ja sinne on sininen, uninen tie
Ja siellä on kultainen metsä, ja metsässä kultainen puu

Ja unien sinilintu ja linnulla kultainen suu
Ja se unien sinilintu se lapsia tuudittaa
Se laulaa unisen laulun
Lauluntekijät: Tapio Rautavaara







Timo Soini putsasi Siniset ja nauraa makeasti hilloa suupielessään...

Vaali-illan mietteitä



SDP on junttapuolue, banaanitasavaltainen vasemmistopuolue, joka oli vahvimmillaan despootti Lipposen dynastian valtakaudella. Nyt sen asema on heikko ja vahvana johtajana ei Rinnettäkään voi pitää. SDP:n machiavellistit hallitsevat kyllä politiikan likaisen pelin. Toveria puukotetaan heti vaikka muovisella kahvilusikalla selkään, kun tämä kääntää selkänsä. Salissa jos erimielinen pää nousee esittämään puheenvuoroa, sirppi heilahtaa ja pää lentää. Jotenkin SDP:n " vaalivoitto " maistuu tappiolta Suomelle, mm. puolustuskyvylle ja taloudelle.

Ei paljon innosta Rinnettä kuunnella seuraavat neljä vuotta.

Paljon sellaisia nimiä, jotka äärivasemmiston kanssa ovat valmiita Kiinan kaltaiseen kulttuurivallankumoukseen. Onneksi demokratian vessanpytty toimii...Modig, Aalto ja Yanar joutivatkin mennä...
  
Jutta Urpilainen herää lakanat kosteina märistä unistaan, joissa kantaa rahasäkkiä EU:lle turvapaikka-asioihin Rinteen hallituksen valtiovarainministerinä.
Aivan aluksi haluan kiittää...


Huonoin kepulainen teatteriesitys sataan vuoteen. Palturinpuhuja SIpilälle tuli seinä eteen, jonka nimi on demokratia ja perustuslaki.

Joka ilta kun lamppu sammuu ja saapuu oikea yö...Sininen uni loppui. Pääsi näkemästä yli-innokasta Lindströmiä, joka touhussaan oli käärinyt paitansa hihat työttömiä jahdatessaan hien helmeillessä otsalla.

Timo Soini putsasi Siniset ja nauraa nyt makeasti hillon tihkuessa suupielestä.

ooo


Ei riittänyt naistuomarilla kantti hyväksyä Suomen selkeää maalia, voittomaalia, lajin mahtimaa USA:ta vastaan. Ilmeisesti joillekin oli liikaa, että lajin molemmat mahtimaat olisivat hävinneet Suomelle. 

Skandaali ja fiasko!


Rankkareissa USA oli omaa luokkaansa. Suomalaiset kädettömiä. Tilanne oli henkisesti liian kova epäoikeudenmukaisen maalin hylkäämisen jälkeen.


Upea turnaus Suomen naisilta.

Sääli, että hyvän finaalin lopusta tuli farssi.

Jenkkipelaajia ei voi syyttää. He tekivät jäällä parhaansa.

sunnuntai 14. huhtikuuta 2019

Väsyneitä matkalaisia


Toramojärvellä oli kaksi matkalaista lepäämässä. Seurasivat kiinteästi kauempana liikkuvaa kalamiestä eivätkä kauheasti jaksaneet perustaa minustakaan. Perinteisen pääsiäisen kärsimysnäytelmän jälkeen voi jo sanoa, että on kevät. Pitäisi olla kovia yöpakkasia vielä, jos meinaa maastossa kulkea metsäsuksilla. Kilometrejä kertyi parisenkymmentä. Tunnen kai jonkinlaista viehätystä näännnyttää itseni jyrkissä nousuissa; nyt Toramojärveltä Isorakalle päin...ei jaksanut sitä enää kiertää. 


Tauko

Horisontissa Salmivaara. 

Taustalla Kurivaara.

Korpijoen elämää

Kaksi joutsenta oli pyyhkäissyt laskuun Ruokonulkin jängälle ja olivat steppailleet läheiseen pikkujokeen. Siellä lymysi myös koskikarapariskunta. Ilmeisesti kelpaa ruokapaikkana, sillä näin koskikaran joessa aiemmalla reissulla. 





Suonukkaoja


Suonukkaojan kautta aamusella aikaisin liikkeelle.


Ensimmäisiä tulijoita


Tämä kaveri lensi kailottaen matalalta kahvitulien ylitse. Hiihtelin kahvien jälkeen perässä Ruokojärvelle ja napsin kaukaa muutaman kuvan. Ei viitsinyt matkalaista kovin ressata. 


perjantai 12. huhtikuuta 2019

Rankka reissu

Hiihtelin aamusta Käyrälammen ja Ruokonulkin kautta Ruokojärven maastoon, jossa aamukahvit. Siellä sain päähäni, että hiihdän Pöyliörakkaan Pöyliöjärven kautta. Kävin iänvanhalla autiokämpällä, jota olen kuvannut joskus kevättulvien aikana. Salaisella pikkulammella pesi silloin joutsenpari. Pöyliöjärvelle ja rinnettä ylös. Hauskuus alkoi pohjoispuolella alasmennessä, mutta tamppaamalla ja loivasti viistoon alas. Nostan kyllä hattua sille, joka lähtee seuraamaan jälkeäni. Kuvailin vasta reissun loppuosalla, omituisen maitomainen keli vei valon kuvista. Kilometrejä tuli 19 - 20 km. Ihmeen hyvä jaksaminen tuntuu olevan. 

Varsinainen piilokämppä ollut joskus.

Mätö kämppä. 



Pöyliöjärven itäpää. 

Tamppaamalla ylös. 

Tuolta tulin, jostain kohtaa. 

Tauko ja tankkausta. 

Toista puolta alas. Jyrkkää!

Huh huh, pääsin pois...hiihtelin tielle ja kävelin sukset kainalossa Ounasrinteelle. Hanki kantoi aika hyvin koko päivän.

torstai 11. huhtikuuta 2019

Ajatuksia yksinäisyydestä


Tulin ylipuhutuksi oheiseen tilaisuuteen ja tein pienen esitelmän ajatuksista, jotka yksinäisyys herättää minussa. 

Yksinäisyys


Tarkastelen tässä yksinäisyyttä lähinnä omien kokemuksien ja näkökulmieni kautta. Puhun lähinnä sosiaalisesta yksinäisyydestä, en emotionaalisesta.

Meidät luterilaiset opetetaan tuntemaan syyllisyyttä ja häpeää kaikesta.

Työttömyys on häpeä.
Köyhyys on häpeä.
Yksinäisyys on häpeä.

Työttömälle ts. köyhälle hoetaan näsäviisaasti kyllä töitä tekevälle löytyy.

Masentuneelle otapa itseäsi reippaasti niskasta kiinni tai ei minun aikanani ollut masennusta.

Yksinäiselle - ihmisen ei ole hyvä olla yksin.

Joten meidät on tunnettava syyllisyyttä ja häpeää näistä.

Miksi?

Emme ole syyllisiä mihinkään. Yksinäisyys ei ole vika tai sairaus vaikka kova
paikka se tietysti onkin.

Kaikille on tuttu hokema – ihmistä ei ole luotu olemaan yksin. Ihmisen ei ole hyvä olla
yksin.

Ajatuksen, latteuden, voisi kääntää myös siten, että ihmisen on hyvä olla myös yksin.

Ei välillä. Vaan jatkuvasti.

Moni valitsee yksinäisyyden. Moni kärsii siitä.

Ihminen on siitä outo olento, että usein mikään ei ole hyvä. Mikään ei kelpaa eikä riitä.

Minäkin olen ollut yksin ja olen yhä yksin.

Ihmiselle ei kelpaa olla yksin ilman juttukaveria ja kun juttukaveri on, hänkään ei kelpaa.

Tulee ero.

Ihminen lukee lääkäriksi. Ei hyvä. Olisi pitänyt ryhtyä lentäjäksi.

Ammatinvaihto.

Tunnemme empatiaa lähinnä lähimmäisiämme kohtaan, muutamaa ystävää
ja työkaveria. Loput jäävät piirit ulkopuolelle.

Yksinäisyyttä ei hevin saa pois. Juttukaveria ei saa kaupanhyllyltä.

Mitä vanhempi olet, sen vaikeampi on tutustua uuteen ihmiseen, varsinkin samaa sukupuolta olevaan.

Luottamuksen syntyyn tarvitaan vuosia, vuosikymmeniä.

Lapsuuden kaverit elävät omaa elämäänsä, ovat muuttaneet pois tai kuolleet.

Kontaktia ei synny, jos ei ole vastavuoroisuutta.

On helpompi olla yksin.

Pettymykset ajavat yksinäisyyteen.

Työttömyys, köyhyys. Alkoholi.

Moni korvaa alkoholilla yksinäisyyden. Se on pahin virhe, minkä ihminen voi tehdä.

Alkoholi johtaa vain lopulliseen yksinäisyyteen.

Alkoholismi on häpeä ja se johtaa syrjäytymiseen.

Kiva viinaporukka on vain kupla.

Huomaat sen, kun raitistut.

Viinaporukka hylkää sinut.
  
Yksinäisyys saattaa johtaa myös leimaamiseen. Ihmiset, jotka tietävät paremmin muiden asiat kuin omansa ajattelevat yksinäisestä, että tuokin
on aina yksin, siinä täytyy olla jotain outoa.
  
Yhteiskunta tarjoaa kyllä monenlaista yksinäisille, mutta sinne voi olla vaikea lähteä eikä homma tunnu aidolle eikä oikealle.

Kannattaa kuunnella itseään. Omaa sisäistä ääntään.

Jokainen löytää oman juttunsa.

Kirjoitin vuosikymmenen alussa muutamia eräkirjoja.

Minun oli todistettava itselleni, että pystyn toteuttamaan nuoruuden haaveeni.

Pystyin. Se oli yksinäistä puuhaa. Luultavasti kirjani eivät koskaan olisi syntyneet, jos en olisi kokenut yksinäisyyttä, yksinoloa ja ollut yksin.


Olin koko ajan yksin. Olen nytkin yksin. Tai minun pitäisi olla yksin, mutta joku saa aina minut ylipuhuttua jonnekin, missä yksinäisyyteni on koetuksella.


Huomenna tai lähipäivinä menen luontoon, valokuvaamaan, eräilemään ja ehkä tapaamaan kuukkeliystäviäni. Tosin niillä taitaa olla pesimispuuhat nyt
päällä.

Luonnon parissa en ole yksin. Siitä on tullut yksi kodeistani.

Vahvistun ja voimaudun luonnossa.

Yksinäisyys vaikuttaa silti minuunkin.

Se on kuin hyinen jääkuilu vieressä.

Sielun murha.

Sitä vastaan on kamppailtava. Joka päivä.

Muista ihmisistä ei juurikaan ole paljoa apua. En lähde minnekään kerjäämään seuraa ja ystävyyttä. Ajattelen ylpeästi, että kun kukaan ei pidä minuun yhteyttä, miksi minä pitäisin.

On vain pärjättävä yksin, tultava toimeen sillä, mitä on.

Jotkut meistä kestävät yksinäisyyttä paremmin, jotkut musertuvat hyvinkin nopeasti, toiset kiduttavan hitaasti.

Yksinäisyys poistuu vain aidolla ihmissuhteella.

Jos sen poistamisesta tehdään voittoa tuottava yritys ja tai vapaaehtoinen toimi, se ei onnistu. Yksinäisyyden poisto ei ole ajanvarausta ja määräaikaisia, sovittuja käyntejä.

Älä myy itseäsi huonoon seuraan.

Yksinäisyys on luonnekysymys myös.

Ehkä taiteilijaluonne kestää paremmin yksinäisyyttä.

Mielikuvituksen voimalla.

En tunne häpeää tai syyllisyyttä yksinäisyydestäni.

Se on minun tieni.


Lopulta me kaikki olemme yksin ja eräänä päivänä meitä ei ole.

ooo

Tilaisuudessa piti myös opettaja Tellervo Koho riipaisevan ja koskettavan puheenvuoron ikäihmisten yksinäisyydestä koskien mmm. sotaveteraanien yksinäisyyttä ja viimeisiä hetkiä.


tiistai 9. huhtikuuta 2019

Kaksoset

Sääliksi käy Rovaniemen lähikairat. Valkoiset kummut ovat hakkuuraiskioita, kuin vihassa revittyjä.



Kaksosien kautta kääntymässä. Annoin noille siirtokivilohkareille nimen. Myrskyinen ja kolea pohjoistuuli vei pahimmat fiilikset. Kiersin Salmivaaran, Ruokoaavan ja Ruokonulkin. Isorakan jätin väliin. Kilometrejä tuli rapiat 22 km. Alkaa olla viime talven tasolla hiihtokausi. Muistaakseni hiihtelin vielä vappuna maastossa. Jossain tuulensuojaisissa paikoissa oli lämmin ja lumi nuoskaista. Muuten hyvät hanget. 
Ruokonulkkia päin etelän suunnasta.

Lähde
Hiippailija mennyt yöllä kuun valossa avoimen jängän yli.