torstai 30. marraskuuta 2017
keskiviikko 29. marraskuuta 2017
maanantai 27. marraskuuta 2017
Ulkoilun terapiaa
![]() |
| Kuukkelin katse. |
Kuukkeliystäviä tervehtimässä
Aamupimeässä taas liikkeelle. Usko meinasi loppua tuohon rinteeseen,
lunta alkaa olla jo riittävästi, mutta kyllä siellä vielä käveli ja
kahlaili. Hilpertti ja Vilpertti olivat heti hämärissä paikalla. Kun otat
100 - 120 kuvaa, kymmenkunta saattaa onnistua jotenkin. Puuhailimme
siitä sitten tunnin pari ja kädestähän se piti saada syödä. Kuukkelin
ruokintakuviahan nämä periaatteessa ovat, mutta ystävyyskuvia myös. Kun
kuukkelimetsä tuhotaan, tuhoaja ei ajattele, että siinä samalla menee kuukkelipariskunnan kova työ, tuhannet ja kymmenettuhannet ruokakätköt mukana.
Hilpertti ja Vilpertti ovat vielä rengastamattomia, tiedä sitten, rengastetaanko kuukkeleita enää
Rovaniemen seudulla. Kihlarenkaan puute saattaa olla myös syy
luottavaisuuteen. Kerran kun jäät verkkoon ja koet rengastuksen ja
hädän, niin ehkä se luottamus ihmiseen joutuu testiin. Toivottavasti
tämä paikka pysyy hakkaamattomana ja salassa mahdollisimman pitkään.
Kyllähän Ounasvaaran, Sierijärven, Kurivaaran ja Kestinvaaran alueelta
voi uusi reviirikin löytyä, mutta kuukkeli ei mielellään siirtyile
aukkojen ylitse eikä liiku muutenkaan isolla alueella.
Hakkuukiimaa voisi hillitä
havulintujen ja rauhoitettujen lintujen reviirien tuhoamisen estäminen
sanktioin. Ilmoitetut reviirit vain rekisteriin ja hakkuukieltoon.
Mikään rapiahan kuukkelikanta Suomessa ei ole ja taantuu koko ajan
etelästä pohjoista kohti. Toivottelin Hilpertille ja Vilpertille jo
hyvät joulut, jos ei tuolla tule ennen joulua käytyä. Eihän sinne
suksilla ole kuin kullin luikaus, mutta miksi tehdä kaikki itselle niin
helvetin helpoksi. Säilyy se erätunnelma, kun raastaa metsässä. Kun
kaikki on valmiina ja penkki perseen alla, mikään ei tunnu miltään.
| Hilpertti kuulostelee jotain... |
| Hei, arvoisa metsämies. Me olemmekin odotelleet teitä. Mitähän herkkuja on tarjolla tänään? Aika paljon on lunta jo metsässä. Ajattelimme ensin, että huokuva hirvi on tulossa tätä kautta. |
| Kuukkelit temppuradalla. |
![]() |
| Talipallo ei kelvannut kuin kädestä...mutta kyllä ne sen putsaavat, jos jättää oksalle roikkumaan. |
![]() |
| Hip hei...eikun se keikkuu...en saa otetta. |
![]() |
| Hyvää leipää, mutta tämä levite ja makkara välissä ovat parhaita. |
lauantai 25. marraskuuta 2017
Kisaputki
Naisten maailmancupin 10 km p, Ruka. Eniten huudettu voitelusta hiihtokisoissa neljäänkymmeneen vuoteen. Liikaa asiantuntijoita näissä Ylen lähetyksissä, selostuksista tulee laboratoriomaisia.
Yle puolestaan jatkaa loistokkaita perinteitään ja ajaa kenttähaastattelut suorien mäki- ja kenttätapahtumien päälle ja siinä joku nuori kaveri opettelee puhumaan kuuma peruna suussa tai miettii pitkään tarpeeksi älykästä vastausta toimittajan idioottimaiseen kysymykseen.
Järjestetään naisille hiihtokisat ja Björgen voittaa.
Ei mitään uutta auringon alla.
Kylymää kyytiä suomalaisille naisille kuten eilenkin...
Studiopölötys on pääasia.
Juuri katkos selostuksessa, kun Kalla tuli maaliin ja studiopölöttäjä pölötti omiaan Kallaa huomioimatta ja kisa oli siinä.
Pölötän, koska olen olemassa ja koska minulle maksetaan siitä palkkaa.
Kenttätoimittajat kuulustelevat väsyneitä urheilijoita terhakkaina ja levänneinä kuin väitöskirjatilaisuudessa. Periaatteessa tulisi kieltää nuo haastattelut ja siirtää ne joukkueen tiedotussihteerille.
Pakko siirtyä kissavideoiden pariin YouTubeen.
perjantai 24. marraskuuta 2017
Rosa Liksom: Reitari ( WSOY, 2002 )
Reitari on romaani Kittilän Särestössä asuneesta
kuvataiteilija Reidar Särestöniemestä (1925 – 1981). Vaikka kirjan tapahtumat ovatkin
sepitteellisiä, on niillä todellisuuspohjansa, mistä Liksom esittää kirjan
alkusivuilla kiitoksensa erityisesti Brita Polttilalle, joka tunsi Reidar Särestöniemen ja on kirjoittanut hänestä.
Reidar Särestöniemi –tuntemukseni on vähäinen, samoin
kiinnostus, eikä taulujakaan ole tullut töllisteltyä aikoihin.
Rosa Liksomin Reitari ( WSOY, 2002 ) on vain pintaraapaisu
Särestöniemen elämästä, mutta varsin rehevä ja riemukas, meänkieli on taas pääosassa.
Reitariin se sopiikin huomattavasti paremmin kuin Everstinnaan.
Reitarin lapsuudenkuvauksissa on aitoa riemua, kun alaston
Reitari , ” porsas ”, kuten Alma-äiti lastaan nimittää, juoksee Särestön kentässä mahanalus
jalkoja täynnä.
Nappaan tähän kirjan
esittelytekstiä:
ROMAANI
LAPIN SUURESTA TAIDEMAALARISTA
Tämä on
romaani Reidar Särestöniemestä. Reitarin äiti Alma laulelee Siionin virsiä ja
isä Matti Kansainvälistä. Poika tarkkailee värisävyjä ympärillään ja soittaa
mandoliinia. Kerran hän rakentaa Ounasjoella lautan, lähtee seilaamaan ja
luulee päätyneensä maailman rannalle. Reitari opiskelee Leningradissa ja
matkustelee kuin pirun ajamana ympäri maailmaa. Vihdoin hän löytää tyylinsä.
Hänestä tulee taidepiirien kummastus, kuuluisuus, kommunisti joka rakastaa
rahaa ja piilottaa sitä jenkkikassiin. Hänen juhlissaan käyvät Mukka,
Paasilinna, Palsa, Polttila ja presidentti. Taiteilija on lopulta avoin
mysteeri, jota oma veli kadehtii, äiti ymmärtää, taidepiirit vihaavat ja
rakastavat.
Tämän romaanin
tyylilaji on fantastistinen karnevalismi. Sosiaalisuus ja rakkaus liittyvät
aina ruokaan, tavalla tai toisella. Koko ajan leivotaan leipää tai pullaa tai
valmistetaan ruokaa, klimppisoppaa, verikakkoja, poronkakkaroita. Syödään
liharuokia, jotka ovat pienissä, helposti jaettavissa yksiköissä. Toisinaan,
varsinkin raskaina aikoina, ruoka tarjoillaan isoina paloina, kuten kokonaisen
poronpaistin muodossa. Rakkauden ilmenemismuotona syöminen sivuuttaa
seksuaalisuuden. Hilloja on saavitolkulla, nurkat täynnä, samoin verenpunaisia
puolukoita.
HS Kulttuuri
19.10.2002 Antti Majander
Näkökulmatekniikan
avulla hän luo paitsi miehen myös hänen paikkansa, Kittilän Särestön ja miksei
koko villin pohjolan henkistä maisemaa. Tällaiset psykofyysiset viritykset
Liksom osaa, kuten jo hänen 1980-luvun ensimmäistä pätkiskokoelmistaan nähtiin.
Siirtyminen laajempiin kokonaisuuksiin ei ole sujunut kitkatta, mutta Reitari
kestää kyllä. Minusta paremmin kuin moni elämäkertaelokuva, joita kotimaiset
ohjaajat pusaavat nyt kilvan.
…………….
En muista yhtään Reitarin ilmestymisen aikoja, millaisen
palautteen se sai, arvostelut ja herättikö mitään keskusteltua. Tuskin
vaikenevassa ja kateellisessa Lapissa kovinkaan paljon herätti. Netistä löytyy
tietysti paljonkin Reitarista, siis kirjasta, esim. eri lukutoukkien blogeista
hyviäkin kuvauksia.
Liksomin Reitari on pienimuotoinen romaani, jossa on useita
näkökulmia ja kertojia. Hersyvää huumoria, ilmaisun tajua ja mestarillista
meänkielen käyttöä, joka pitäisi amatööreiltä lailla kieltää.
Tietty kuva taiteilijasta syntyy kyllä Liksominkin
kertomana.
Käymä joka päivä Antrei Ruplevin museossa
pyhiinvaelluksela ja kerran viikossa Eremitaassin Ulko-Monkoolian osastolla.
Vahtaama mestareitten töitä suu vahessa, juoma tsajua ja hehkuma punasina ko
kekähleet nuotiossa. Mie löyvän oman itteni ja lapselisen tekniikan. Sen
justhiinsa joka on minua itteäni. Makeat färit ja rönsyt. Naivit vikuurit ja
voimakhaat viilot. Olen niin nostheessa, että meinaan haljeta siihen paikkaan.
En ole ihan loppuun Reitaria lukenut, aikansa meni, että
tuli luvun alle, mutta kaipa eräiden kirjojen lukemiseen pitää ” kypsyä ” ja
vapautua jostain lapsellisista ennakkoasenteistaan.
Reitari on taattua Liksomia.
Pisteet mennee jonnekin 4 – 5 välille.
torstai 23. marraskuuta 2017
Kuukkeli
keskiviikko 22. marraskuuta 2017
Kaukana ytimestä
Hieman kuin jalkapallossa, jossa viidennestä tai seitsemännestä korista lähdetään fantasioimaan lopputurnauspaikasta. Helsinki ei todellakaan ole Euroopan napa, kaukana kaikesta ja henkisesti taantuvan Suomen mainekaan tuskin kovin kummoinen Euroopassa on. Tosin 100-vuotisjuhla tuo tietyille aineksille ansiotonta arvonnousua juhlavuonna.
Eikä Euroopan asioille sote- ja kikyhallituksella tunnu muutenkaan olevan kovin kauheaa kiinnostusta. Suomi ei todellakaan ole Euroopan ytimessä vaan idässä, Venäjän naapurivaltio.
Eikä lääkevirasto edes livahtanut tiukassa pelissä jatkoajalla tuomarimaalilla Hollantiin vaan voitto tuli murskalukemin, kuten jalkapallossakin. Minään yllätyksenä varmaa lopputulosta ei voi pitää.
tiistai 21. marraskuuta 2017
UPM:n hakkuut tuhosivat kuukkelimetsän
– Ilma on nykyään puhtaampaa, joten naavaa ja luppoakin esiintyy nykyään enemmän, UPM:n Sami Oksa sanoo.
On näillä nykyajan perkeleillä selitykset.
En usko, että kuukkeli silti loppuu maailmasta. Venäjällä onneksi on vielä metsä- ja luontopankkia, jossa tilaa löytyy eläimillekin. Meillä pääosassa on miehinen metsänraiskaus ja biokiima.
Aivan saman lailla voi Hilpertin ja Vilpertinkin kotimetsä joskus olla tasaiseksi jyrätty. No, ehkä ne kuitenkin neuvokkaina lintuina löytävät uuden reviirin.
Vituttaa usein tämä suomalainen metsänraiskaus, joka ei tunnista ja tunne luontoarvoja ja luonnonsuojelua laisinkaan.
- Me muutetaan Ruotsiin, jos meidän kotimetsä tuhotaan...
- Mie lähden mukaan.
"Jätkän onnenlinnun" ahdinko syvenee
maanantai 20. marraskuuta 2017
Lintumiehiä
Rohkea pikku tipi ( hömötiainen ) ja iso mies. Tämä kuva AKK.
Kuukkeliriippuvuus
perjantai 17. marraskuuta 2017
Kuukkelimetsässä
| - Voin mä vähän poseeratakin, jos saan pullaa palkaksi... |
keskiviikko 15. marraskuuta 2017
Hilpertti ja Vilpertti
Tulen tuoksu
Kuukkelit ja suola
Kuukkelit ja suola
Yleissääntö on, ettei linnuille pitäisi tarjota suolaista ruokaa. Kuukkelin kohdalla en ole osannut suolaa varoa jouluna 2007 sattuneen tapauksen jälkeen: Kallontien varressa eräässä taloudessa oli joulun jälkeen laitettu loput harmaasuolatusta kinkusta kuukkeleille. Kuukkelit olivat hetkessä puhdistaneet suolan kyllästämän ihran kinkun pohjanahasta. Arvelin lintujen kuolleen. Mutta ei: kuukkeliperheen elämä jatkui ennallaan koko kevään 2008.
Tähän tapaukseen peilaten en näe haittaa kerran vuodessa kuukkelille pyyntitilanteessa tarjoamastani makkarasta, sen suolasta. En varsinkaan, kun talvet turistien tarjoamalla makkaradieetillä juhlivat kuukkelit (P73 ja V07) Kesängin Keitaalla ovat tutkimuksen vanhimmiksi eläneiden joukossa. Ja tuottavat poikasia parhaasta päästä. Pekka Peltoniemi.
Rauhan maa
Tilaa:
Kommentit (Atom)















