 |
| Käppäilin eilen aamulla taas hämärissä kuukkelimetsään. Eipä näkynyt. Päivystin pitkän aikaa, hakkasin kantoa kuin Jack Torrance lämpimikseni ja lievä pettymys valtasi mielen. No, laitoin sitten makkaran tulelle ja ei mennyt kuin hetki, niin parivaljakko ilmestyi tulille. |
 |
| - Voin mä vähän poseeratakin, jos saan pullaa palkaksi... |
 |
Ei nämä pakkaskelit ihan valkoisen miehen hommia ole. Vain kädet toimi. Selkä ei taipunut milliäkään. Kaikki piti raastaa, riipiä, repiä ja riuhtoa esille. Muovipussit avasin puukolla. Valkoista Sonya ja Huawein kännykkäkameraa oli kiva näprätä kohmeisilla nokisuklaamäski-nakkisormilla. Siihen nähden muutama kuva sentään onnistui. Pakkohan kuukkeleita on kuvata, kun kerrankin on tilaisuus ja sydän sentään lämpenee näille. Ja sormetkin tulessa, pitää vain huomata ero, kumpi on sormi ja kumpi Wilhelm. Eikä nyt vielä edes ollut kuin jotain kuusi tai seitsemän astetta....
Hilpertti ja Vilpertti eivät tietenkään ole tietoisia
" kärsimyksistäni " . Niillä on vain herkut mielessä, eikä pikkupakkanen haittaa metsän eläviä.
|
 |
| - Hei, mä lähetän Juhanin äidille terveisiä hyvästä pullasta. Kyllä se paistui oikein hyvin ja tarpeeksi vaikka Juhanin äiti napisi, että oli liian lyhyen aikaa uunissa. Syötiin kolmisin. Kaikille riitti. Saatiin myös leipää ja makkaraa. |
 |
Hilpertillä ja Vilpertillä on jännä tapa, että ne saattelevat minut, kun lähden, seurailevat ja kääntyvät tietyssä pisteessä pois.
Joskus naurattaa nuo turistit. Ollaan niin Kanadasta, niin Kanadasta muka ja kaveri on kuin snobi suoraan Pohjanhovin aamupalalta metsään kävellyt eikä naisystäväkään vakuuta ohuissa trikoissaan.
Nyt Rovaniemellä, ei ilmeisesti muualla Lapissa, on osin alkanut jo ihmeellinen, epäkiitollinen narina ja kitinä siitä, että kun niitä turisteja tulee ja kaupan jonossa joutuu jonottamaan ja kun niitä on joka paikassa ja vievät asunnotkin meiltä...
Itse valitsen kuitenkin turistit ja heidän tuomansa rahat, minne ne sitten menevätkin.
|
