Aamupimeässä taas liikkeelle. Usko meinasi loppua tuohon rinteeseen,
lunta alkaa olla jo riittävästi, mutta kyllä siellä vielä käveli ja
kahlaili. Hilpertti ja Vilpertti olivat heti hämärissä paikalla. Kun otat
100 - 120 kuvaa, kymmenkunta saattaa onnistua jotenkin. Puuhailimme
siitä sitten tunnin pari ja kädestähän se piti saada syödä. Kuukkelin
ruokintakuviahan nämä periaatteessa ovat, mutta ystävyyskuvia myös. Kun
kuukkelimetsä tuhotaan, tuhoaja ei ajattele, että siinä samalla menee kuukkelipariskunnan kova työ, tuhannet ja kymmenettuhannet ruokakätköt mukana.
Hilpertti ja Vilpertti ovat vielä rengastamattomia, tiedä sitten, rengastetaanko kuukkeleita enää
Rovaniemen seudulla. Kihlarenkaan puute saattaa olla myös syy
luottavaisuuteen. Kerran kun jäät verkkoon ja koet rengastuksen ja
hädän, niin ehkä se luottamus ihmiseen joutuu testiin. Toivottavasti
tämä paikka pysyy hakkaamattomana ja salassa mahdollisimman pitkään.
Kyllähän Ounasvaaran, Sierijärven, Kurivaaran ja Kestinvaaran alueelta
voi uusi reviirikin löytyä, mutta kuukkeli ei mielellään siirtyile
aukkojen ylitse eikä liiku muutenkaan isolla alueella.
Hakkuukiimaa voisi hillitä
havulintujen ja rauhoitettujen lintujen reviirien tuhoamisen estäminen
sanktioin. Ilmoitetut reviirit vain rekisteriin ja hakkuukieltoon.
Mikään rapiahan kuukkelikanta Suomessa ei ole ja taantuu koko ajan
etelästä pohjoista kohti. Toivottelin Hilpertille ja Vilpertille jo
hyvät joulut, jos ei tuolla tule ennen joulua käytyä. Eihän sinne
suksilla ole kuin kullin luikaus, mutta miksi tehdä kaikki itselle niin
helvetin helpoksi. Säilyy se erätunnelma, kun raastaa metsässä. Kun
kaikki on valmiina ja penkki perseen alla, mikään ei tunnu miltään.
 |
| Hilpertti kuulostelee jotain... |
 |
| Hei,
arvoisa metsämies. Me olemmekin odotelleet teitä. Mitähän herkkuja on
tarjolla tänään? Aika paljon on lunta jo metsässä. Ajattelimme ensin,
että huokuva hirvi on tulossa tätä kautta. |
 |
| Kuukkelit temppuradalla. |
 |
| Talipallo ei kelvannut kuin kädestä...mutta kyllä ne sen putsaavat, jos jättää oksalle roikkumaan. |
 |
| Hip hei...eikun se keikkuu...en saa otetta. |
 |
| Mikähän se aina ajaa minut teidän luo? Kai se on luonto ja eläinrakkaus ja tämä kuvaaminenkin, ehkä yksinäisyyskin. Ette ole minun lapsia, vaan luonnon, Äiti Maan, jota ihminen kohtelee kuin koiraa - silloin kun koiraa kohdellaan huonosti. On se vain teillä pitkä yö. Kattelin tuossa ikkunassa, kun pimeä tulee jo neljän maissa. Kyyki siinä sitten kuusen suojissa neljä viisitoista tuntia ennen kuin uusia päivä koittaa. |
 |
| Hyvää leipää, mutta tämä levite ja makkara välissä ovat parhaita. |
