Olipas tiistaina jyhkeä ja riipaiseva jakso 7/8 tanskalaisesta suursarjasta
1864. Dybbølin taistelu valtavine tykistökeskityksineen ja
miesmassoineen oli vaikuttavasti kuvattu. Todella hurjaa. Tällaiseen
ammattitaitoiseen dramaan toivoisi, että Suomessakin osattaisiin
keskittyä kevyen hömpän sijasta. Meillä tulee nyt jokin Jari Halosen
tulkinta Kalevalasta, mutta en ole oikein jaksanut itku- ja
räkänaamoihin keskittyä. 1864 -sarja on klassikko jo syntyessään. Se on
myös taitava psykologinen kuvaus
rakkaudesta, hulluudesta, isänmaankiihkosta ja sotahulluudesta. Sarjaa
voisi verrata vaikka HBO:n Taistelutovereihin. Kansakunta käsittelee
sarjoissaan kipupisteitään, kunniansa ja häpeänsä päiviään. Vaikka Easy-komppania ei mitään häpeän hetkiä kokenutkaan. Lähellä murtumista se
kyllä oli Bastognen metsissä talvella 1944. Samantapaisen tulkinnan kuin
1864 tekee, haluaisi nähdä vaikkapa jatkosodan hyökkäysvaiheen
tapahtumista tai lopun eloonjäämistaistelusta Tali-Ihantalassa kesällä
1944. Pekka Parikan Talvisota nousee sarjana ja elokuvana tässä valossa
omaan kastiinsa suomalaisessa elokuva- ja tv-tuotannossa. 1864 on hieno sarja. Sen aihe on kiinnostava ja sarja avaa katsojan silmiä ymmärtämään paremmin myös tanskalaisuutta ja Tanskan historiaa. |