En tiedä mistä johtuu, että
useampi kokee kotimaisen elokuvan erittäin epämiellyttävänä tai jättää sen
kesken dialogin huonon kuuluvuuden vuoksi. Näyttelijä puhuu epäselvästi,
mumisee, molottaa, puhuu kainaloonsa. Eikö näyttelijän koulutukseen kuulukaan
selkeä ääni ja replikointi? Liian moni näyttelijä näyttelee puhumista, ei puhu
katsojalle.
En ole huonokuuloinen sanan
varsinaisessa merkityksessä. Kuulen uutiset, urheilulähetykset,
ajankohtaisohjelmat. Kuulen myös henkilön puhetta, jos hän ei mumise, mutise,
puhu matalalla äänellä tai tahallaan hiljaa. Joillakinhan on sellainen tyyli.
Esimerkkejä täsmällisestä ja kuuluvasta dialogista ovat vaikkapa Edvin Laineen
Tuntematon sotilas ja Aki Kaurismäen kuvat. Tosin Kaurismäen elokuvissa
puhutaan niin vähän, että vähät sanat kuulee väkisinkin.
Ei mainitse tässä mitään
esimerkkejä huonosta ääntämyksestä, ettei kellään tulisi paha mieli. Paha
mieli kun tulee usealle nykyisin niin vähästä. Osalle jopa tyhjästä. Kukin
tehkööt omat johtopäätöksensä. Mistä
lienee sitten kysymys? Huonosta, halvasta, huolimattomasta äänitystekniikasta?
Elokuvasäätiön rahoilla ostettu äänitystekniikka varmasti alkaa nykyisin olla
jo huippuluokkaa kotimaisessa elokuvassa. Näyttelijäkoulutuksesta? Turkan
perinnöstä?
Mikä neuvoksi? Kotimaista
elokuvaa katsoessaan moni toivoo itsekseen ja esittää myös julkisesti toiveen,
että kotimaiset elokuvat voisi tekstittää suomeksi. Ketä se häiritsisi?
Auttaisi huonokuuloisia ja heitä, meitä, jotka heikosta ääntämyksestä eivät saa
selvää. Ei se naaman vääntely ole tärkeää elokuvassa, vaan se, että katsoja saa
selvän roolihenkilön puheesta.
Jos näyttelijä perustelee epäselvää muminaa realismilla, hän on väärässä ammatissa.
