 | |
| Aika lohduton elokuva. Tuli eilen katsottua ensimmäisen kerran Subilta. Vaikuttava elokuva. Suomalaiseksi. Ei olisi onnistunut ilman Laura Birnin antaumuksellista heittäytymistä rooliinsa. Parempi oli katsoessa unohtaa Sofi Oksasen kirja ja muu jatina elokuvan ympärillä. Ei huono. Neuvostoliiton tyrannia ja sadismi Viroa ja virolaisia kohtaan oli jossain välähdyksissä vavahduttavaa. Ehkä Amanda Pilke oli hieman turhan lapsenkasvoinen ja lapsenoloinen rooliinsa, mutta kai se oli tarkoituskin. Komeaa kuvausta. Voi alistettuja ja kukistettuja! Valtioita ja naisia. 4/5. |
Usealla
suomalaisella on Virosta kuva, että toinen maailmansota olisi kohdellut
maata jotenkin " hellemmin " . Vaikka Viro ei ollut käynyt toista
maailmansotaa valtiona, se menetti paljon enemmän kansalaisiaan kuin
Suomi. Virossa oli vuonna 1939 asunut
1 133 940 ihmistä. Vuosina 1939-1958 maa menetti 334 520 henkeä, noin
30 prosenttia väestöstään, josta 18-20 prosenttia oli kuollut tai
kaatunut sodan aikana. Länteen pääsi pakenemaan 90 000 ihmistä, ja
ainakin 33 180 siirrettiin muualle Neuvostoliittoon. Loput teloitettiin
tai menehtyi muuten venäläisten ja saksalaisten käsissä. Viron väestö
väheni neuvostovallan aikana, vuosina 1940-1941 ja 1944-1991, kaikkiaan
neljänneksellä. Varmasti oma vaikutuksena Suomessa käsitykseen Viron
historiasta on ollut meidän oma rähmälläänolomme Neuvostoliiton edessä
toisen maailmansodan jälkeen, jona aikana sotaveteraanien antamalla
uhrilla heitettiin periaatteessa vesilintua Suomessa. Viron olisi
pitänyt taistella, sanovat monet. Sehän taistelikin. Viro kait on aina
taistellut. Nyt se on vapaa demokratia Naton jäsenenä.
Moni sanoo, ettei Viron historia ja Sofi Oksanen kiinnosta vähääkään ja ei siis elokuvakaan. Miksi kiinnostaisikaan, kun mikään muukaan, minkään maan historia ei kiinnosta. Kirjailijalla taas on vapaus kirjoittaa mistä haluaa. Se kuuluu sananvapauteen. Viro on käynyt Neuvostoliiton miehityksen aikana läpi helvetin, jota kesti hirmuvallan romahtamiseen saakka.
Sofi Oksasen Puhdistus on oma lukunsa suomalaisessa kirjallisuudessa. Taattua A-luokkaa. Olen joskus sanonut, että elokuvakriitikoiksi itseään nimittävien vasuritoimittajien ei kannattaisi arvostella amerikkalaisia kuvia. Antipatia arvosteluissa USA:ta kohtaan on liian läpinäkyvää. Moneen kertaan on muistutettu, että Antti Jokinen on ohjannut USA:ssa mainosfilmejä. So what. Tässä näyttö, että mies osaa tehdä myös pitkää elokuvaa.
