Urheilukekäleitä - ei tosikoille

Jalkapallon MM-kisojen alkulohkoisssa eteläisen Amerikan joukkueiden ylivoima vs. Eurooppa/Muu maailma oli musertava. Ottelut eteläisen Amerikan maille 15 voittoa, 2 tasapeliä ja neljä tappiota, maalisuhde 36-20. Jatkossa touhu kuitenkin tasoittuu. Jatkoon meni seitsemän eteläisen Amerikan joukkuetta, kun lasken mukaan myös Meksikon ja Väli-Amerikan joukkueita. Pudotuspelikaavion yhdessä osiossa ovat vastakkain Brasilia-Chile ja Kolumbia-Uruquay ja näistä sitten voittajat vastakkain eli jatkoon, välieriin, vain yksi joukkue. Pudotuspelikaavion toisessa osassa jatkopaikoista taistelevat Meksiko, Costa Rica ja Argentiina. Välieriksi voisi veikata Brasilia-Ranska ja Hollanti-Argentiina, mutta onneksi kaikki on vielä mahdollista. Brasilia ja Uruquay voivat kohdata ainoastaan puolivälierässä. Pitkä tie on vielä mestaruuteen.

Eilen selvisi sekin, että puolivälierässä kohtaavat Brasilia ja Kolumbia. Loistavasti pelanneet Etelä-Amerikan joukkueet pudottelevat urakalla toisiaan ja tilalle saadaan eurooppalaisia kaavamaista ja tunteetonta peliä pelaavia työhevosia, joille suuret eleet ovat mahdottomuus kotikasvatuksen myötä. Tosin hyvä, että eurooppalaiset on kasvatettu siihen, että vastustajaa ei saa purra eikä keittää padassa. 

Illan ottelu Hollanti-Meksiko maistuu 2-0 tulokselta ja toinen ottelu Costa Rica-Kreikka voi päättyä miten tahansa. Toiveena olisi kyllä, että Meksiko ja Costa Rica menisivät jatkoon. Brasilian peliä kun seuraa, olo on samanlainen kuin HIFK:n ikikannattajana seuraisi Tapparan tai Kärppien menestystä.

Pihtiputaan keihäskarnevaalit. EM-pronssi ehkä mahdollinen. Pitkämäki on liian kiltti heittäjä. Rädyn tappamisen meininki puuttuu kaarista. Se viimeinen sivallus. 

Italian tippuminen kisoista 
 

Olen ottanut empiirisissä laskelmissani myös Meksikon ja Costa Rican mukaan etelä-amerikkalaisiin maihin. Eteläisen Amerikan joukkueet. Tuota Italian ja Uruquayn välistä peliä kun katseli, tuli mieleen, että noilla gigoloilla ei ole kyllä minkäänlaista kipukynnystä. Onhan se välillä raivostuttavaa katseltavaa, mutta mieluummin tunteiden paloa kuin tunnollista suorittavaa pellon kyntämistä eurooppalainen pakkopuuvillapaita päällä. Joukkueiden ottelussa oli kuitenkin myös huikeaa osaamista. 

Tietenkään en yhdy Ylen kisastudion Überbesserwissereihin, jotka nyyhkivät Italian perään, että legendaarinen joukkue olisi ollut kiva nähdä jatkossa ja Pirron pelaavan. Vaikka Italia kuuluukin suosikkeihini, joukkue putosi ja paremmat jatkavat. Eivät olleet nyt Italian kisat. Uruquay kampesi heikon alun jälkeen itsensä jatkoon. Otteista ollaan montaa mieltä ja Suarezin kannibalismiin on pakko uskoa, koska mies on kaksi kertaa aiemmin jo ollut syytteessä ihmissyönnistä. Jotenkin tulee tunne, että mestaruus kuuluisi tällä kertaa Etelä-Amerikkaan, niin mitätöntä puurtamista eurooppalaisten joukkueiden pelaaminen on ollut. No, Ranska ja Hollanti ovat väläytelleet. 

Eurooppalainen jalkapallo on yliarvostettua. Kisastudiossa istuu näitä englantilaisen, saksalaisen, espanjalaisen ja hollantilaisen jalkapallon palvojia, pelaajia ja selostajissa on myös heitä ja se näkyy ja kuuluu kaikissa heidän kommenteissaan ja selostuksissaan. " Olisihan se kiva, jos Hollanti voittaisi mestaruuden, kun meidän Jari pelasi Ajaxissa "...voihan prkl....Neljä ensimmäistä lohkoa olivat äärimmäisen mielenkiintoisia, loput ehkä hieman vähemmän. Sieltä löytyy kyllä mielenkiintoisia joukkueita vielä: USA, Belgia, Ecuador, Argentiina, joiden edesottamuksia on mielenkiintoista seurata.

Tiedoksi

Perimätietojen mukaan Rovaniemellä on viiimeksi ollut lämmintä 7.6. ( kuva tuolta päivältä ) eli kolmen viikon kylmä jakso takana. Kävin tänään Valajaskosken lenkin pyörällä. Varsinainen helle ei vielä ollut, mutta jonkinlaista lämpöä ilmassa. Olen hieman myllertänyt tätä blogia; uusin kuvia ja päivitin blogilistat sekä lisäsin kuvapankkini, joissa on kuvia menneiltä vuosilta.

Tiedoksi

Kesäkuun kuntoilut toistaiseksi

Onhan se nyt jonkinlaista ollut vaikka kylmät kelit ovat olleetkin. Hyvä asia on ollut, että juoksu on lähtenyt pitkästä aikaa käyntiin. Mieluummin juoksee kylmillä keleillä. Valajaskosken pyöräilyt on varattu helteisille keleille.

Isorakan juoksulenkit noin                                                 10   km   7 krt             70 km

Valajaskosken lenkki  p                                                      35 km     4 krt            140  

Eräilyt ja tiedusteluretket pyörä+kävely               yht       115 km    5 krt            115

Noin joka toinen päivä harrastettu liikuntaa. yht. n. 325 km

Viime kesänä pyöräily oli pääosassa, 30 krt Valajaskoski. Nyt on ainakin kesän alussa ollut monipuolisempaa.

On sitä jäykkä. Kuin rautakankea yrittäisi venytellä.

Kuntoilu ja 1,5 vuotta kestänyt raittius ovat toistaiseksi pitäneet päätä pinnan yläpuolella.

Tiedusteluretki 30 km

Ei hassumpi keikka. Näköhavaintoja: kurki, metso, koppelo, kettu, kuukkeli, tipusia, joku sorsa, rääpäle, joka ilmeisesti oli pyyn poikanen. Enpä ole ennen kihokkia kuvannutkaan. Makuualustaa ei ollut mukana ja jäykällä selällä märällä suolla ei taivu mahdottomiin. Ketulla oli selvästi häntä kainalossa, kun se hiippaili yhden uran ylitse. Olisiko ollut sen rääpäleen perässä? Savutulet piti tehdä, kun ystävät meinasivat tulla iholle.  Ei sattunut sellaista kihokkia, missä olisi syöty ulkona vaikkapa kärpästä. Piti tehdä savutulet, kun ystävät meinasivat tulla iholle. Kelit ovat yhä kalseat. Joskus 7. päivä ollut kesäkuussa viimeksi lämmintä.

SEREBRO - МАЛО ТЕБЯ / MALO TEBYA

Above & Beyond Presents OceanLab - Sirens Of The Sea (full album) HD

Karl Lennart Oesch - Suomen pelastaja

Karl Lennart Oesch - Suomen pelastaja

Kenraali K. L. Oesch muiden silmin

Lennart Oesch

Kun yksi Suomen merkittävimpiä sotilasjohtajia, kenraaliluutnantti Karl Lennart Oesch kuoli 1978, hänen hautajaisissaan ei ollut ensimmäistäkään valtion päämiehen tai hallituksen edustajaa, eikä tiedotusvälineitä. Kekkosen tyrannia vietti riemujuhlaansa. Kenraaliluutnantti Oesch johti niitä 100 000 miestä, jotka pysäyttivät vihollisen etenemisen Karjalan kannaksella ottamalla mm. kolme raudanlujaa torjuntavoittoa Tali-Ihantalassa, Vuosalmella ja Viipurinlahdella kesällä 1944 venäläisten murskaavasta ylivoimasta huolimatta.

Heti aselevon jälkeen syksyllä 1945 Oeschin vaino Suomessa alkoi. Erityisen innokas vainoaja oli oikeusministeri Urho Kekkonen, joka halusi Oeschin oikeuteen jo kertaalleen käsitellystä asiasta, joka koski sotavankikomppanioiden kurinpitoa. Kekkonen halusi pidättää Oeschin ja saada hänet tilille myös asekätkennästä. Sisäministeriön miehittäneet kotikommunistit tekivät tuossa vaiheessa avointa yhteistyötä Neuvostoliiton valvontakomission kanssa.

Tuure Junnila: 

Junnilan mukaan hänen epäilynsä Kekkosen poliittista taktikointia kohtaan alkoivat jo paljon ennen tämän presidenttivuosia, jopa ennen Kekkosen pääministeriyttä. Kekkosen yhteistyö kommunistien kanssa sodan jälkeen herätti erityisesti epäilyksiä. "Nämä Kekkosen läheiset suhteet kommunisteihin ovat alkuselityksenä sille, että minä kehityin vähitellen Kekkosen ulkopoliittisen linjan arvostelijaksi paljon selvemmin kuin Paasikiven politiikan, jonka arvostelija minä en varsinaisesti ollutkaan."

Oesch tuomittiin länsimaisten oikeuskäytäntöjen vastaisesti vahvasti Neuvostoliittoon päin politisoituneessa ilmapiirissä syyttömänä, sillä hänen syyllisyydestään mihinkään syytöksiin ei ollut pitävää näyttöä.

Tuomionsa jälkeen Oesch ryhtyi kirjoittamaan sodasta ja toimi mm. esitelmöitsijänä. Hänen aloitteestaan perustettiin Sotamuistoyhdistys, joka ryhtyi 1957 julkaisemaan Kansa Taisteli-lehteä. Oesch oli lehden toimitusneuvoston puheenjohtaja ja päätoimittaja 1964-1974. Hän menetti tuomionsa vuoksi virkansa ja eläkkeensä.

Kekkonen oli tietysti heti hanakkana Oeschin kimpussa, kirjoitti myllykirjeitä kenraalille ja sanoi lehden olevan revanssihenkinen ja haitallinen Suomen ja Neuvostoliiton suhteille. Kekkonen ei kutsunut koskaan Oeschia itsenäisyyspäivän vastaanotolle.

Kenraaliluutnantti Karl Lennart Oeschin osa oli elää, ja kuolla, ilman virallisen Suomen kiitosta isänmaan hyväksi tehdystä työstä.

Kunnia puolustajille. Kannaksen lukko kesti ja Helsinkiä ei miehitetty.

Carl Gustaf Emil Mannerheim

MOT: Marskin vaietut virheet

Pitäisi ehkä tietää kenraaliluutnantti Heikki Koskelon taustat tarkemmin. Kaikkihan on, arvoisan Ylen MOT:n Marskin vaietut virheet -ohjelmassa - Koskelon mukaan. Sodanjohto teki toisessa maailmansodassa virheitä kaikilla rintamilla; virheitä tekivät englantilaiset, saksalaiset, amerikkalaiset, japanilaiset, italialaiset, norjalaiset ja myös suomalaiset jne...Itselläni on sellainen tunne, että oli onni, että Karjalan kannasta ei ollut kalliisti linnoitettu ja miehiä ei ollut suurhyökkäyksen alussa sullottu linjat täyteen.

Lisätappioilta vältyttiin, koska suomalaiset vetäytyivät linjalta toiselle ja kuluttivat venäläisten hyökkäysvoiman loppuun Siiranmäellä, Kuuterselässä, Äyräpäässä, Vuosalmella, Viipurinlahdella ja Tali-Ihantalassa.

Sodan jälkeen nousevat aina esille erilaiset Überbesserwisserit, joiden ainoa viisaus on jälkiviisaus.

Suomalaisten tappiot olivat raskaat Karjalan kannaksella 1944, mutta hyökkääjän ylivoima oli musertava. Neuvostoliitto ampui osin suurempia tykistökeskityksiä kuin missään taisteluissaan toisessa maailmansodassa. Bunkkerit murrettiin haupitsien suorasuuntausammunnalla. Neuvostoliiton ilmaherruus oli musertava. Sillä oli käytössä satojen pommituskoneiden lauttoja, maataistelukoneparvia, joissa saattoi operoida 30 - 50 raskaasti panssaroitua ja aseistettua IL-2 -maataistelukonetta ja satoja ensilinjan hävittäjiä. Panssariylivoima yli monikymmenkertainen.

Itse Karjalan kannaksen joukkoja johti taistelussa kenraaliluutnantti Lennart Oesch.

Olipa Päämajan johtamiskulttuuri mitä tahansa, Neuvostoliiton joukot torjuttiin. Sota on siitä ikävä asia, että siinä kuolee ihmisiä. Puolustajien tappiot yleensä hyvin puolustetuissa ja varustetuissa asemissa jäävät pienemmäksi kuin hyökkääjän ja jostain olen lukenut, että hyökkääjän on varattava ainakin viisinkertainen ylivoima hyökkäysvoimakseen puolustettuja asemia vastaan.

Liittoutuneet nousivat maihin Normandiassa 6.6.1944. Heinäkuun loppuun mennessä heidän kokonaistappionsa olivat n. 120 000 miestä. Neuvostoliiton kokonaistappiot Karjalan kannaksella kesällä 1944 voidaan arvioida n. 200 000 mieheksi. Kalustotappiot olivat myös merkittävät. Suomalaiset saattoivat yksittäisissä taisteluissa tuhota kymmeniä tankkeja.

Osin taistelut olivat suuruudeltaan jo Neuvostoliiton ja Saksan itärintamilla käymien giganttisten kamppailujen veroisia.

Kaikki kunnia puolustajalle. Kannaksen lukko kesti ja Helsinkiä ei miehitetty.

Mannerheimin yksi hyvistä puolista oli se, että hän piti Suomen riitaisan ja primadonnamaisen kenraalikunnan kurissa, ei sallinut minkäänlaisia sooloiluja ja antoi potkut juopottelijoille. Armeijassa säilyi kaikesta huolimatta ryhti loppuun saakka vaikka sota näännyttävä olikin. Asemasotavaihe oli tietenkin osin joukkoja demoralisoiva ja suurin Suur-Suomen rakentamisinto oli osassa porukkaa jo väljähtynyt. Voisi kuvitella niinkin, että Mannerheimillä ei ollut harhakuvitelmia sodan lopusta ja rauhanneuvottelujen lopputuloksesta. Ehkä Karjalan kannasta ei haluttu liiemmälti varustaa, koska oli tuntuma, että se menetään joka tapauksessa. Rauhanneuvotteluissa ts. -saneluissa viimeistään.

Tiedä sitten, onko myytti Karjalan kannaksen linnoittamattomuudesta ja Mannerheimin virheistä vain kommunistien ja muiden katkeroituneiden ihmisten hellimä myytti, en tiedä. 

Tienhaara 22.-23.6.1944

Torjuntavoitto Viipurinlahdella

Kuuterselkä 14.-15.6.1944

Siiranmäki 13.-16.6 1944

Valkeasaari, 9.6.1944

Kesäkuun 9. päivä oli vasta puna-armeijan valmisteleva hyökkäys, jossa se tunnusteli suomalaisten asemia ja pakotti 10. divisioonan reservit taisteluun. Varsinainen jalkaväen suurhyökkäys alkoi seuraavana aamuna kaksituntisen tulivalmistelun jälkeen. Valkeasaaren maastoa peitti 30 metriä korkea hiekka- ja pölypilvi, jonka yläpuolella leijui savumatto. (Nämä kuvaukset perustuvat silminnäkijöiden kokemuksiin, sillä taistelusta ei ole kuin yksi epäselvä valokuva). Nyt yleinen pakokauhu pääsi valloilleen. Monin paikoin suomalaiset eivät tehneet mitään vastarintaa. Silti lukuisat pesäkkeet ja yksittäiset sotilaat taistelivat katkeraan loppuun. Rintama luhistui T-34-panssarien vyöryessä esteettä tukilinjan läpi ja 10. D:n tykistön koko kalusto, 68 tykkiä, jäi vihollisen saaliiksi, koska vetohevoset ja traktorit olivat maatalous- ja linnoitustöissä. Neuvostojoukkojen hyökkäys eteni vauhdikkaasti. Panssarit raivasivat tietä jalkaväelle. Jalkaväki seurasi perässä tulittaen ja käsikranaatteja singoten.

Iltapäivällä 10. kesäkuuta 1944 JR 1 oli puolustuskyvytön. IV Armeijakunnan tykistöosasto oli luvannut toimittaa ammustäydennyksen Raivolan asemalle kello 12:een mennessä, mutta se ei koskaan saapunut perille. Rykmentti oli kärsinyt jo noin 900 miehen tappiot, 30 % koko vahvuudestaan. Puolet kaatui tai haavoittui, toinen puoli menetti hermonsa tai liittyi käpykaartiin. Kalustotappiot olivat talvi- ja jatkosodan suurimmat: iltaan mennessä Kannaksen 24 patteristosta oli menetetty seitsemää patteristoa vastaava kalusto, muun muassa molemmat järeät patteristot.

Siiranmäki 13.-16.6.1944

Vaiettu sotarikos - Vaiettu Elisenvaaran pommitus

Kirjan esittelyteksti: 20.6.1944 oli synkkä päivä Suomen historiassa. Tuona päivänä suomalaiset menettivät Viipurin ja arviolta 150 ihmistä sai surmansa Suomen historian tuhoisimmassa siviilipommituksessa. Neljännestunnin aikana Elisenvaaran risteysasemaa pommitti kahdeksankymmentä neuvostokonetta. Ratapihalla seisoneisiin juniin oli ahtautunut pääasiassa naisia ja lapsia. Elisenvaaran pommituksesta ei kirjoitettu tapahtuman jälkeen sanaakaan, sillä Päämaja oli ankarasti kieltänyt kertomasta ilmapommitusten uhreista muille kuin lähiomaisille. Eikä sensuuri olisi päästänyt läpi Elisenvaara-uutisointia, jos jokin tiedotusväline olisi sattunut tietoa saamaankin. Myöhempää kirjoittelua Elisenvaarasta patosi valvontakomission pelko ja sittemmin Kekkosen aikana journalistien itsesensuuri. "Tapaus Elisenvaara" jäikin liki unohduksiin. Elisenvaaran pommitukset kertoo pommituksen synkän tarinan sekä pommittajien että uhrien näkökulmasta. Uhrien silminnäkijäkuvausten lisäksi teoksen lähteinä ovat Venäjän sota-arkistosta löytyneet Elisenvaaraa pommittaneen lento-osaston sotapäiväkirjat. Lähteenä on käytetty myös tämän lento-osaston historiikkia, jossa on minuutintarkkoja kuvauksia suurpommituksesta sekä sen syistä ja seurauksista.

Elisenvaaran pommitushelvetistä haluttiin vaieta

Myöhempää kirjoittelua Elisenvaarasta patosi Neuvostoliiton Valvontakomission pelko ja sittemmin Kekkosen aikana journalistien itsesensuuri. Ja ilmeisesti myös Kekkonen itse kielsi toimittajia aiheuttamasta säröjä hänelle rakkaille Suomen ja Neuvostoliiton välisille suhteille.

Elisenvaaran tragedia Ylen arkisto

Matti Rapo, Ihala: Lumivaara, rakas menetetty kotiseutumme

Tapio Nikkari: Elisenvaara sodan jaloissa

Facebookin kertyneitä jalkapallokekäleitä

Ylen jalkapallon " asiantuntijat " ja muut studiota kansoittavat Überbesserwisserit ovat aivan huuli pyöreänä Etelä-Amerikan joukkueiden jyrätessä eurooppalaisia joukkueita.

Etelä-Amerikka vs Eurooppa/Muu maailma ottelut ovat 8-2 Costa Rica-Italia ottelun jälkeen, jos oikein laskin...

Hienoa, että myös etelä-amerikkalaista tunteiden paloa on mukana jalkapallossa eikä vain tunnollista, tunteetonta ja konemaista eurooppalaista suorittamista.

Piti vaihtaa ruotsinkieliseen selostukseen. Ihme molottajia olleet nämä selostajan apumiehet tänään. Missä osaavat valmentajakommentaattorit, joilla on jo kokemusta tv-työstä? Tänään studiossa on näkynyt/kuulunut vain näitä Überbesserwisser potkupallonpotkijoita.

Ihan p...ä Ylen selostus kisoista. Potkupalloilijoita ei pitäisi päästää selostamoon. Selostus menee jorisemiseksi, puujalkaläpän heitoksi ja omien mieltymyksien esittelyksi...Missä tv-kokemusta omaavat asialliset valmentajakommentaattorit? Ylen selostus Brasiliasta on ollut lähes ala-arvoista. Astmaatikkoja, hengitysvaivaisia, kastraatiokimittäjiä ja ties mitä. Koska näemme julkkiksia selostajan kommentaattoreina? Sakari Kuosmanen, Frederik, Katri Helena? Kuosmanen voisi kommentoida: Ja tällainen m...u yrittää pitää jöötä Espanjan joukkueessa. Katri Helena: Kuulen äänen taivaasta sanovat, että pallo olisi pitänyt keskittää miehelle, joka oli laidassa vapaana kuin taivaan lintunen. Frederik: Titaani! MIssä ovat tanssityttöni?

Ylen kisastudion Überbesserwisserit mollasivat Costa Rican rupusakiksi. Costa Rica osoitti suomalaisten jalkapalloasiantuntijoiden asiantuntemuksen jyräämällä 0-1 tappiosta 3-1 voittoon Uruquayta vastaa. Suominen selosti hyvin, tai selostaa juuri Ylen Areenalla. Toki omat maneerinsa hänelläkin. Etelä-Amerikan joukkueet ovat kisojen väriläiskiä ja pelastavat ne puuduttavalta eurooppalaiselta jauhamiselta. Tosin Hollanti on vastannut tähän mennessä kisojen ilotulituksesta kauneimpana rakettinaan Robin van Persie.

 Ei mitään uutta Englannin MM-jalkapallossa. Tuttua kärsimystä ja häviämistä. Ei ole MM-kisat Englannin juttu. Porukka tykkää enemmän jauhaa nollanollaa jossain Birminghamissa kylmässä, harmaassa, marraskuisessa räntasateessa liukkaalla kentällä.

Kairan kuvia

Kaakana. Hetkeä aiemmin olivat kunniavartiossa aivan tien vieressä, mutta en ehtinyt pyörän satulassa kaivaa kameraa ajoissa esille.

Piisamin kallo. Ihmettelin ensin tuota pikkukalloa maassa. Sitten löytyi alaleukakin. Lammen rannalla.

Yllättävä tapaaminen sujui rauhallisissa merkeissä. Kuuden kilometrin koukkauksen päässä olivat. Vanhempi laittoi lapsen metsään piiloon ja lensi hieman sivummalle kiirettä pitämättä, kun kävelin tuosta ohi. Näin vilauksen lapsesta. Aika huvittavan näköinen upuli. Tulin tuohon pienen niemekkeen takaa ja kova tuulikin kahisi puissa. Hyvin ne kyllä osaavat eläimet huolehtia lapsistaan.

Päivän sissikeikalle tuli mittaa n. 30 km. Pyörä+kävely. Etsin yhden pikkulammen ja kävin sen rannalla murkinalla. Kivoja maastoja. Viileä keli oli ihan passeli. Ei itikkoja. Koppelo viuhahti pään yläpuolelta ja hirviemä lähti vasan kanssa rääseiköstä aivan viereltä, kun kävelin umpinaista uraa metsässä. Löytyi tulipaikka, kahvikanto ja hylsy. Tarina voisi olla: Nuorimies on paikalla ampunut ukkometson pystykorvansa oikeaoppiseen haukkuun ja keittänyt makeat kahvit päälle. Metso oli roikkunut puun runkoa vasten tuulettumassa raikkaasssa syysaamussa ja pystykorvan nokka on ottanut jo uusia vainuja ilmavirtojen tuomista tuoksuista.

Katoavaa kauneutta

Tihkusateinen päivä loppuviikosta

Tottarakan kallioilta Kemijokivarteen päin

Hyvä vesipaikka

Tämä sanoi armon herrassa. Tulipa edes yksi sääski tehtyä onnelliseksi päivän aikana.

Eipä se juuri Rovaniemen kaupungin kesäilme perspektiivinkorjausohjelmalla parane.Ounasvaaran tai Valajaskosken lenkin jälkeen kokemus on ahdistava, astmaattinen ja tunkkainen. Kaupunki ja kaupunkilaiset eivät ilmeisesti tajua tai eivät välitä. Näkyy yksi riutuva risu kuvassa. Napapiirin Pjongjang keskustan näkymältään. Kyseessä on kaupungin keskeisin paikka.

Oheinen Ounasvaaran tuhoaminen on käynnissä Isorakan kallioilla. Keloa on laitettu surutta nurin ja kukaan ei hävityksestä oikein tunnu olevan kiinnostunut. Rovaniemen kaupungin ympäristönvalvontatoimisto tekee mieluummin sisätöitä, kuin käy paikalla tutustumassa tilanteeseen. Mediaa ei kiinnosta ja tuskin ketään muutakaan. Kyseessä on yksi kaupungin hienoimmista näköalapaikoista. Varmasti kysymyksessä on ympäristörikos. Mutta mitä se tarkoittaa nyky-yhteiskunnassa? Ei ole resursseja eikä kukaan välitä. Loppupeleissä en minäkään. Julkaisen vain kuvat tässä. Ilmeisesti sitä itsekin voi kulkea saha mukana Ounasvaaralla ja laittaa aina kelon nurin, kun kahvihammasta kolottaa.

Hillatiedusteluretki ja Viktor Hugon Kurjet

Kävin alkuviikosta hillatiedusteluretkellä viisi kuusi tuntia, reissua kertyi yli kolmekymmentä kilometriä. Lopussa piti vielä valloittaa Kurivaara järven puolelta. Aika jyrkkää rinnettä oli. Törmäsin kahteen kurkeen juuri kun olin jemmannut pyörän ja siirtynyt kävelyyn. Pikkukamerassa oli väärät asetukset ja parempi kamera vielä repussa. Sain heiluvaa videokuvaa jonkin verran ja siitä kuvankaappauksella muutaman kuva. Osa kuvista on otettu kameralla ja hieman epätarkkoja. Ne tulevat aina nämä tilanteet yllättäen metsässä. Ihan eri asia kuvata autosta tai kojusta. Ovatpahan kuvat ja kokemukset sitten sitäkin aidompia. Mitään kiirettä kurkiparilla ei ollut. Astelivat rauhallisesti metsän sisään ja näin ne hieman myöhemmin kävelemässä edelläni linjaa pitkin. Varmasti poikanen jo jossain tai pesätouhut.

Sierijärven itäpäätä

Raate

Melko huumaavat tuoksu oli välillä. Onneksi oli astmasuihkepullo mukana.

Kurivaaran päältä Sierijärvelle päin.

Hilla kukkii. Avoimilla paikoilla tuuli oli riipinyt kukintoja.