Kun
yksi Suomen merkittävimpiä sotilasjohtajia, kenraaliluutnantti Karl Lennart
Oesch kuoli 1978, hänen hautajaisissaan ei ollut ensimmäistäkään valtion
päämiehen tai hallituksen edustajaa, eikä tiedotusvälineitä. Kekkosen tyrannia
vietti riemujuhlaansa. Kenraaliluutnantti
Oesch johti niitä 100 000 miestä, jotka pysäyttivät vihollisen etenemisen
Karjalan kannaksella ottamalla mm. kolme raudanlujaa torjuntavoittoa
Tali-Ihantalassa, Vuosalmella ja Viipurinlahdella kesällä 1944 venäläisten
murskaavasta ylivoimasta huolimatta.
Heti
aselevon jälkeen syksyllä 1945 Oeschin vaino Suomessa alkoi. Erityisen innokas
vainoaja oli oikeusministeri Urho Kekkonen, joka halusi Oeschin oikeuteen jo
kertaalleen käsitellystä asiasta, joka koski sotavankikomppanioiden kurinpitoa.
Kekkonen halusi pidättää Oeschin ja saada hänet tilille myös asekätkennästä.
Sisäministeriön miehittäneet kotikommunistit tekivät tuossa vaiheessa avointa
yhteistyötä Neuvostoliiton valvontakomission kanssa.
Tuure Junnila:
Junnilan
mukaan hänen epäilynsä Kekkosen poliittista taktikointia kohtaan
alkoivat jo paljon ennen tämän presidenttivuosia, jopa ennen Kekkosen
pääministeriyttä. Kekkosen yhteistyö kommunistien kanssa sodan jälkeen
herätti erityisesti epäilyksiä. "Nämä Kekkosen läheiset suhteet
kommunisteihin ovat alkuselityksenä sille, että minä kehityin vähitellen
Kekkosen ulkopoliittisen linjan arvostelijaksi paljon selvemmin kuin
Paasikiven politiikan, jonka arvostelija minä en varsinaisesti
ollutkaan."
Oesch
tuomittiin länsimaisten oikeuskäytäntöjen vastaisesti vahvasti Neuvostoliittoon
päin politisoituneessa ilmapiirissä syyttömänä, sillä hänen syyllisyydestään
mihinkään syytöksiin ei ollut pitävää näyttöä.
Tuomionsa
jälkeen Oesch ryhtyi kirjoittamaan sodasta ja toimi mm. esitelmöitsijänä. Hänen
aloitteestaan perustettiin Sotamuistoyhdistys, joka ryhtyi 1957 julkaisemaan
Kansa Taisteli-lehteä. Oesch oli lehden toimitusneuvoston puheenjohtaja ja
päätoimittaja 1964-1974. Hän menetti tuomionsa vuoksi virkansa ja eläkkeensä.
Kekkonen
oli tietysti heti hanakkana Oeschin kimpussa, kirjoitti myllykirjeitä
kenraalille ja sanoi lehden olevan revanssihenkinen ja haitallinen Suomen ja
Neuvostoliiton suhteille. Kekkonen ei kutsunut koskaan Oeschia
itsenäisyyspäivän vastaanotolle.
Kenraaliluutnantti Karl Lennart Oeschin osa oli elää, ja
kuolla, ilman virallisen Suomen kiitosta isänmaan hyväksi tehdystä työstä.
