Kunnia puolustajille. Kannaksen lukko kesti ja Helsinkiä ei miehitetty.

Carl Gustaf Emil Mannerheim

MOT: Marskin vaietut virheet

Pitäisi ehkä tietää kenraaliluutnantti Heikki Koskelon taustat tarkemmin. Kaikkihan on, arvoisan Ylen MOT:n Marskin vaietut virheet -ohjelmassa - Koskelon mukaan. Sodanjohto teki toisessa maailmansodassa virheitä kaikilla rintamilla; virheitä tekivät englantilaiset, saksalaiset, amerikkalaiset, japanilaiset, italialaiset, norjalaiset ja myös suomalaiset jne...Itselläni on sellainen tunne, että oli onni, että Karjalan kannasta ei ollut kalliisti linnoitettu ja miehiä ei ollut suurhyökkäyksen alussa sullottu linjat täyteen.

Lisätappioilta vältyttiin, koska suomalaiset vetäytyivät linjalta toiselle ja kuluttivat venäläisten hyökkäysvoiman loppuun Siiranmäellä, Kuuterselässä, Äyräpäässä, Vuosalmella, Viipurinlahdella ja Tali-Ihantalassa.

Sodan jälkeen nousevat aina esille erilaiset Überbesserwisserit, joiden ainoa viisaus on jälkiviisaus.

Suomalaisten tappiot olivat raskaat Karjalan kannaksella 1944, mutta hyökkääjän ylivoima oli musertava. Neuvostoliitto ampui osin suurempia tykistökeskityksiä kuin missään taisteluissaan toisessa maailmansodassa. Bunkkerit murrettiin haupitsien suorasuuntausammunnalla. Neuvostoliiton ilmaherruus oli musertava. Sillä oli käytössä satojen pommituskoneiden lauttoja, maataistelukoneparvia, joissa saattoi operoida 30 - 50 raskaasti panssaroitua ja aseistettua IL-2 -maataistelukonetta ja satoja ensilinjan hävittäjiä. Panssariylivoima yli monikymmenkertainen.

Itse Karjalan kannaksen joukkoja johti taistelussa kenraaliluutnantti Lennart Oesch.

Olipa Päämajan johtamiskulttuuri mitä tahansa, Neuvostoliiton joukot torjuttiin. Sota on siitä ikävä asia, että siinä kuolee ihmisiä. Puolustajien tappiot yleensä hyvin puolustetuissa ja varustetuissa asemissa jäävät pienemmäksi kuin hyökkääjän ja jostain olen lukenut, että hyökkääjän on varattava ainakin viisinkertainen ylivoima hyökkäysvoimakseen puolustettuja asemia vastaan.

Liittoutuneet nousivat maihin Normandiassa 6.6.1944. Heinäkuun loppuun mennessä heidän kokonaistappionsa olivat n. 120 000 miestä. Neuvostoliiton kokonaistappiot Karjalan kannaksella kesällä 1944 voidaan arvioida n. 200 000 mieheksi. Kalustotappiot olivat myös merkittävät. Suomalaiset saattoivat yksittäisissä taisteluissa tuhota kymmeniä tankkeja.

Osin taistelut olivat suuruudeltaan jo Neuvostoliiton ja Saksan itärintamilla käymien giganttisten kamppailujen veroisia.

Kaikki kunnia puolustajalle. Kannaksen lukko kesti ja Helsinkiä ei miehitetty.

Mannerheimin yksi hyvistä puolista oli se, että hän piti Suomen riitaisan ja primadonnamaisen kenraalikunnan kurissa, ei sallinut minkäänlaisia sooloiluja ja antoi potkut juopottelijoille. Armeijassa säilyi kaikesta huolimatta ryhti loppuun saakka vaikka sota näännyttävä olikin. Asemasotavaihe oli tietenkin osin joukkoja demoralisoiva ja suurin Suur-Suomen rakentamisinto oli osassa porukkaa jo väljähtynyt. Voisi kuvitella niinkin, että Mannerheimillä ei ollut harhakuvitelmia sodan lopusta ja rauhanneuvottelujen lopputuloksesta. Ehkä Karjalan kannasta ei haluttu liiemmälti varustaa, koska oli tuntuma, että se menetään joka tapauksessa. Rauhanneuvotteluissa ts. -saneluissa viimeistään.

Tiedä sitten, onko myytti Karjalan kannaksen linnoittamattomuudesta ja Mannerheimin virheistä vain kommunistien ja muiden katkeroituneiden ihmisten hellimä myytti, en tiedä.