Isiemme liput
Clint Eastwoodin Isiemme liput ( -06 ) oli lievä pettymys. Jotenkin tuli tunne, että ohjaaja oli liian kaukaa lähtenyt hakemaan väkinäistä tarinaa ja sortui spekulointeihin ja jeesusteluihin. Mielenkuohuja ja tuntemattomia näyttelijöitä yritettiin väkisin tyrkyttää katsojalle. Kaikki nämä tunnelmat nähtiin jo Pelastakaa Sotamies Ryanissa. Kun loistavia sotaelokuvia on paljon; mm. Veteen piirretty viiva, edellä mainittu Ryan, Rautaristi, jne. sitä tulee väkisinkin verrattua elokuvia keskenään. Isku Mogadishuun on myös kärkiluokan sotaelokuvia. Se kuvaa surullista ja päätöntä taistelua 3. - 4. lokakuuta 1993 , jossa kuoli 18 amerikkalaista ja yli 1000 somalialaista.
Isiemme liput on yksi mielenkiintoinen tulkinta, joka ei tässä elokuvassa käsitellyt itse Iwojiman taisteluja.
Iwojiman taistelu käytiin Tyynen meren saarella helmi-maaliskuussa 1945. 22 000:sta kotimaansa puolustajasta kuoli 20 000 ja amerikkalaiset menettivät kaatuneina ja haavoittuneina 27 000 miestä. Yhdessä taistelussa. Ehkä ohjaaja olisi enemmän tehnyt kunniaa tälle veriselle taistelulle kuvaamalla sen kulun ja lipun noston.
Pitää katsoa tähän vielä Eastwoodin Kirjeitä Iwojimalta, joka kertoo taisteluista japanilaisten näkökulmasta. Ehkä se pönkittää enemmän kokonaisuutta.
Allan Dwanin ( ohj. - 49 ) Iwo Jima, Sands of Iwo Jima sai aikanaan minulta 10+. Loistavan dokumentaarinen kuva itse taisteluista pääosassa John Wayne.
Clint Eastwood on yksi ikuisia ikoneitani. Italowesterneistä tähän päivään. Isiemme liput kuitenkin, ehkä 7½.
Kuka ohjaisi uudestaan Leon Uriksen kirjan Taisteluhuuto, kirjana aivan upea, kuten myös Norman Mailerin Alastomat ja kuolleet.
