Hiihtokansaa?

 On se vain kapealla pohjalla tuo suomalainen mieshiihto. Ei meillä ole kuin kunnossa ollessaan Iivo, joka yksin on kannatellut suomalaista mieshiihtoa. Hänkin harvoin yksittäisissä hiihdoissa, lähinnä yhden kortissa varassa olevalla päämatkallaan perinteisen väliaikalähdöllä. Kapeaa on. Joku Mäki ja Hakola on hetkellisesti käynyt siinä rinnalla huohottamassa; ura kestänyt toistakymmentä vuotta eikä ole oikeastaan mitään saavutuksia, yksi arvokisamitali ja ehkä muutama podiumpaikka maailmancupissa. Miesten 4x10 viestimitalista ei tietoakaan vuosikymmeniin. Median ja penkkiurheilijoiden odotukset ovat täysin kohtuuttomia. Milloin Iivo alkaa repiä porukkaa? Ei milloinkaan...miksi yleensä alkaisi kun ei ole päämatkallaan eikä hallitse vapaan tyyliä. Miksi muut suomalaiset mieshiihtäjät eivät ryhdy repimään porukkaa?

Hyvärinenkin raivosi yhdistelmähiihdon maalissa lähinnä itselleen. Maastohiihtoon kuuluu olennaisena osana pystyssä pysyminen ja mäenlaskutaito. Saapa nähdä, miten naisille käy...ei ole heidänkään mäenlaskutaitonsa häävi. Urheilija on juuri niin hyvä kulloisellakin matkalla, kun sijoitus näyttää. Norjalaisista voi sanoa mitä tahansa, mutta he osaavat hiihtää ja on mäenlaskutaitoa. Tasoa löytyy myös, joten maailma ei kaadu yhden hiihtäjän kompurointiin.

Suomalaisittain voisi sanoa, että välikisat, mutta tulos voi olla vielä huonompi. Limbo ilman mitalia, yhdenkin mitalin jälkeen voi alkaa kysellä, mitä suomalaisessa maastohiihdossa oikein on meneillään.

Lehdet ja televisio ylläpitävät jotain ihme illuusiota, että ollaan hiihdossa kärkikamppailuissa, ei olla. Maailmancupissa täytyy jauhaa säännönmukaisesti kolmen sakkiin, jos arvokisoissa meinaa havitella mitalia. Ei siellä pärjää asenteella - jos nyt sattuisi hyvä paikka ja kaikki kohdalleen. Ei ihme, että Hyvärinenkin turhautuu. Kehitystä ei tapahdu. Kiva hiihdellä näitä 7 - 15 sijoja. Mitä sitten?

" Sprinttihiihdon kautta urheilija oppii parhaiten myös massalähtöjen – kaksi henkilökohtaista matkaa ja viestit – toimintatavat eli esimerkiksi taloudellisuuden, ajolinjat, peesit, pienet härskit temput ". Pekka Holopainen

JV: Suomalainen ei opi. Eikä haluakaan oppia. Suomalainen haluaa hiihtää yksin omaa peltoa ympäri perinteisellä tyylillä väliaikalähdöllä ilman yleisöä, televisiota ja urheilijaa kiusaavia toimittajia talitintin viserrystä kuunnellen. Porukoissa ja ryhmissä suomalaisella ei ole oikein mitään jakoa. SM-kisojen mitaleilla ja helpoilla laduilla ei ole mitään merkitystä kovissa kansainvälisissä kisoissa. Kilpailemaan oppii vain kilpailemalla kovaa kansainvälisellä tasolla. Turhauttava seinä on muuten aina vastassa. Kahdella matkalla, sprintit ja miesten yhteistyö on suomalaisten osalta nähty jo lukuisia kaatumisia ja ikävä loukkaantuminen niin kuin suomalaiset eivät osaisi hiihtää lainkaan. Eivät osaakaan. Ryhmässä. Sitä ei ole harjoiteltu. Kaatua voi myös itseään suojellakseen eikä laskea päin estettä.