| Hieman muutteempaa välillä. Aamusella Lainaanrannasta kävellen Sairaalaniemeen, siitä suksilla jään yli Pöyliövaaraan tai paremminkin Ojanperälle, josta suksien kantoa vaaran päälle ja metsään Virikkolampien taakse, Rautiojärvenkankaan reunamilla tulistelut ja samaa reittiä takaisin. Havaintoja; pari korppia, käpytikka ja pyy. Mitä kauemmaksi meni, sen vähemmäksi kävivät jäljet. Täytyy nostaa hattua niille sinnikoille, jotka jaksavat jalkamiehenä polkea pilalle metsäsuksiladun Pöyliövaarasta Virikkolammen laavulle. Luulisi vituttavan, kun kymmenien metrien matkalla menee polvia myöten. Eikö kannattaisi laittaa jo sukset? Umpisella näkyi metsäsuksien jälkiä, sentään joku muukin harrastaa tätä hienoa harrastusta. Tosin mitä vanhemmaksi tulet, olo on yleensä puolikuollut koko ajan; nuorempana ja hyväkuntoisena oli välillä hienoja, euforisia hetkiä, jolloin eräilystä oikeasti nautti. Käsittämätöntä, etten aikaisemmin älynnyt laittaa metsäsuksia, vaikkapa joskus nelikymppisenä. Lääkärin soittoaika oli tänään verikokeiden jälkeen. Polysytemia vera on yhä hoidossa ja seurannassa. Eihän se mihinkään katoa. Polysytemia vera (PV) on harvinainen ja pahanlaatuinen verisairaus. Polysytemia verassa luuydin tuottaa normaalia enemmän verisoluja. Veriarvot ovat pitemmän aikaa olleet hyvät, kun lääkitystä tehostettiin, Hkr-arvo on normaali. Puhuin tuosta väsymyksestä hieman lääkäritätin kanssa. Nukkuminen on täysin arpapeliä. Uniapneaa ei ole koskaan tutkittu. Lääkäri sanoi, että voin laittaa tutkimuksiin, jos haluat ja minä pyysin sitten. Kutsu tulee myöhemmin. Uniapneatestissä pitää vissiin sairaalassa nukkua yksi yö. Mutta ihan ok silti...Ikäkerroinkin on hyvä muistaa...Aika järkky ajatus kävi eilen illalla mielessä; täytän ensi vuonna 70 vuotta. Ei perkele! |
