Rike Jokelan Karppia ( 2018 ) katsellut ensimmäistä kautta katsellut viisi jaksoa. Ei paskempi, luonteva ja uskottava. Hieman huvittavat päähenkilöt Pihla Viitala ja Lauri Tilkanen. Sofia Karppi on jääräpää poliisi, joka esimiehen ja hänellä määrätyn työparin Nurmen ( Lauri Tilkanen ) kielloista huolimatta menee yksin pää edellä tilanteesta toiseen. Nurmi on puolestaan juppipoliisi, jolla on omat tapansa.
Kautta linjan hyvää näyttelemistä. Joskus hieman tulee mieleen, että nuorempi näyttelijäpolvi on saanut erilaisen näyttelijäkoulutuksen kuin vanhempi; vanhempi esittää hieman maneerisesti ja näyttelee lähinnä itseään ja nuorempi on luontevasti ajan hengessä mukana. Juoni on uskottava, eikä toistaiseksi ole ollut mitään ylilyöntejä tai lapsellisuuksia.
En ainakaan vielä huomannut, että näyttelijöiden puheesta ei saisi selvää ( suomalaisen elokuva- ja tv-tuotannon perisynti - syy joko äänittäjässä tai näyttelijöiden koulutuksessa - onneksi tässä ei ole sanojennielijä, mestarimumisija ja -kainaloonpuhuja Peter Franzenia ) , Hesari kirjoitti kolmannesta kaudesta: Pihla Viitalan puheen eteen on tehty töitä, mutta edelleen osasta ei saa mitään selvää. Syy ei ole äänentoistossa, sillä muiden näyttelijöiden repliikit erottuvat ongelmitta.
Jep, jatkan katselua. Sorjosessa tuli aikanaan stoppi heti alkujaksoissa, en voinut sietää Ville Virtasta.. Tykkäsin myös Hannu Salosen Ivalon ( 2018 ) ensimmäisestä kaudesta, varsinkin kun se sijoittui Lappiin. Iida Kuustonen oli hyvä siinä, vaikka kävikin " sissi-iskussa " Venäjällä konepistoolia heilutellen.
Pihla Viitala osaa pidellä pistoolia ja taskulamppua uskottavasti käsissään. Se on jo aika paljon poliisisarjassa. ihmettelen vain, että poliisi menee pimeään taskulamppu edellä mahdollisen vaarallisen epäillyn perässä. Hänhän paljastaa siinä automaattisesti itsensä.
Ja Karhu-ryhmä on aina myöhässä. Helppo keino saada jännitystä sarjaan.
Sofia Karppi ei tietystikään malta odottaa.
