Camus kuvailee kollektiivista kärsimystä, jonka yhteiskunta joutuu kohtaamaan. Hän osoittaa, mitä yhteinen kärsimys saa aikaan yksilöissä ja yhteisössä. Romaanissa viitataan yhä useammin toiseen maailmansotaan lopun lähestyessä: eristysleirit, krematoriot ja taistelu kuolemaa vastaan vastaavat tilannetta, joka vallitsi Ranskassa samaan aikaan. Vaikka rutto onkin voitettu, saattaa se milloin tahansa puhjeta uudelleen, sillä "ruttobasilli ei kuole eikä häviä milloinkaan".