 |
Konstantin Rokossovski oli venäläinen sotilasjohtaja ja Puolan puolustusministeri. Konstantin Rokossovskin suku oli erään puolalaisen aatelissuvun sivuhaara, joka oli silloista alempaa keskiluokkaa. Konstantinin isä oli rautatieläinen. Hänen äitinsä oli venäläinen – Konstantin syntyi aikana, jolloin Puola kuului Venäjään. Konstantin Rokossovski palveli ensimmäisessä maailmansodassa Venäjän armeijassa rakuunaosastossa. Syksyllä 1917 hän liittyi bolševikkeihin. Hän soti puna-armeijassa Venäjän sisällissodassa nousten komentajaksi. Hän palveli myös Puolan–Neuvosto-Venäjän sodassa 1920-luvun alussa.
Toisen maailmansodan alussa kesäkuussa 1941 Rokossovski johti ensimmäistä Neuvostoliiton panssarien vastahyökkäystä saksalaisia vastaan Ukrainassa. Sen jälkeen hän sai tehtäväkseen vapauttaa 16. armeija saarroksista. Saman armeijan komentajaksi Smolenskiin hänet siirrettiin kesäkuusta 1941 syyskuuhun 1942. Hän toimi Briaskin rintamalla heinäkuusta syyskuuhun 1942. Hän osallistui Moskovan taisteluun Georgi Žukovin alaisuudessa (16. armeijan komentajana). Hän komensi Donin rintamaa syyskuusta 1942 helmikuuhun 1943, Stalingradin taistelun ajan. Hän toimi Keskisen Rintaman komentajana helmikuusta lokakuuhun 1943 ja osallistui myös Kurskin taisteluun ja operaatio Bagrationiin. Lopun sotaa hän toimi Valko-Venäjän rintamalla kolmena eri komennuksena yleten jatkuvasti. Tässä tehtävässä hän Stalinin käskyn mukaan odotti Varsovan kansannousun kukistumista ennen kaupungin valtaamista. Hän yleni johtamiensa operaatioiden menestyksen seurauksena Neuvostoliiton marsalkaksi.
Rokossovski on kirjoittanut sotakokemuksistaan myös suomeksi julkaistun kirjan Sotilaan velvollisuus .
Jouduttuaan Stalinin epäsuosioon Rokossovski katosi gulagien vankileirijärjestelmään vuosien 1937 ja 1940 ajaksi. Aluksi häntä säilytettiin Leningradissa Krestyn vankilassa. Vorkutan pahamaineisella vankileirillä Rokossovski onnistui välttämään hillikaivokset työskentelemällä erään vartijan palvelijana. Rokossovski joutui valeteloituksien ja lukemattomien ruoskimisien uhriksi kieltäydyttyään ” tunnustamasta ” , että oli vakoillut puolalaisten ja japanilaisten hyväksi.
Hän sai kokea hirveää kidutusta. Häneltä lyötiin pois yhdeksän hammasta, kolme kylkiluuta katkaistiin ja varpaat vasaroitiin litteäksi. Hänet vietiin ainakin kahdesti montun reunalle ja hänen molemmilta puoliltaan ammuttiin kenraaleita ja häntä ammuttiin niskaan tyhjällä panoksella.
Stalin oli kuitenkin puhdistuksiensa jälkeen kipeästi upseerien tarpeessa ja hän armahti Rokossovskin maaliskuussa 1940 ja asetti hänet uuden 9. mekanisoidun armeijakunnan komentajaksi Ukrainaan.
- Vanki, ottakaa tämä mekanisoitu armeijakunta komentoonne, niin katsomme kuolemantuomiotanne myöhemmin, kuului Stalin viesti Rokossovskille.
Kun saksalaisten hyökkäys pyyhkäisi armeijakunnan olemattomiin, Rokossovski sai komentoonsa 4. neuvostoarmeijan Smolenskin puolustustaistelun aikana.
Vuodet 1945–1949 Rokossovski toimi Neuvostoliiton Pohjoisen puolustusalueen komentajana. Rokossovski nousi Bolesław Bierutin johtaman kommunistisen Puolan puolustusministeriksi (1949–1956), sillä maan stalinisointiin tarvittiin venäläisiä ministereitä. Puolan maaseudulla kapinoitiin kommunistihallitusta vastaan vuosina 1945–1948, mutta Rokossovski tuli ministeriksi Puolassa vasta 1949. Hän osallistui silti keskeisesti Puolan alistamiseen.
Hän toimi Neuvostoliiton Transkaukasian sotilasläänin komentajana vuodet 1957–1958. Tässä vaiheessa Josif Stalinin sotilaskomentajat siirrettiin eläkkeelle uuden hallinnon puhdistuksissa, niin myös Rokossovski.
Konstantin Rokossovski kuoli 74-vuotiaana ja haudattiin Punaiselle torille Kremlin muuriin.
Konstantin Rokossovski näki ja koki paljon ja joutui olemaan diktaattori Stalin mielivaltaisten päätösten toteuttajana mm. Varsovan kansannousussa, sotilasjohtajana hän oli pystyvä tai taitava ja varmasti yksi harvoista miehistä Neuvostoliitossa, joka ei kaiken kokemansa jälkeen koskaan pelännyt Stalinia.
