 |
| Ei rapiaa, mutta ei pahakaan. Kyllä tuossa kahvit keitteli ja paistoi makkarat. Lumen alta maapuuta. Höttölunta yhä, mutta sukset on jo paikallaan. Pakkasta toistakymmentä astetta. |
 |
| Hirvet tampannu tuossa tykyn kaataman männyn ympärillä. Kai ne ovat natustelleet oksia ja havuja puusta. |
 |
Rankkaa. Edellisen kerran latu-uralla...kohta lumikenkäpellet ( paitsi Antti ) tampanneet hyvät metsäsuksiladut pilalle....minulla on aina ollu se mielikuva, että lumikengillä etsiydytään umpiselle. Nehän kävelee noita talvikävelyreittejäkin lumikengillä. Helpompi siinä kai on kengilläkin kävellä.
|
 |
| - Metsämies, voisitko pieniä tämän broilerinkoiven, niin ei tarvitse sitä nokka soikeana hakata? Jäätynyt. - Selvä. |
 |
- Hei arvoisa metsämies. Kiva kun tulit taas katsomaan meitä.
- Juu. Aika kylmä. Pimeä tämä kuusikko. Ei saa oikein kunnon kuvia teistä.
- Täällä on muuten hirvet mellastanu.
- Niinpä näkyy. Jälkiä on paljon.
- Sanopa Hilpertti, mitä olet mieltä eläinten inhimillistämisestä?
Eräät ihmiset eivät tykkää siitä.
- Hih, en osaa sanoa. Me elämme täällä omaa elämäämme. Yritämme tavallaan olla välittämättä ihmisestä.
- Minusta sellaiset ihmiset ovat mielikuvituksettomia. Tosikkoja. Ei osata mennä eläimen nahkoihin. Luontoyhteys puuttuu. Annapa pihajänikselle nimi Eero tai Emma, niin asiat saa kokonaan uuden merkityksen...
- Hauskaa. Ei meillä kuukkeleilla kuitenkaan ole tapana ajatella eikä sanoa pahasti ihmisestä.
- Olen kyllä huomannut, että olette aika lempeitä. Ei se ihminen kovin rapiasti teidän metsiänne kuitenkaan kohtele.
- Ei. Mutta me yritetään pärjätä. Sopeutua. Olemme aina olleet
ihmisen kavereita eikä ihminen ole ahdistanut meitä...paitsi
metsien hupenemisella. Ja jos ihminen jossain möyrii, aina jää
metsää jäljellekin. Ei me paljoa tarvita.
- Pitäs tehä vissiin tulet. Sormet jäätyy.
|
