Putte istuu koulussa päivät, syö huonosti eikä harrasta liikuntaa. Viikonloppuisin Putte istuu sisällä tietokonepelien parissa. Putte viedään moottorikelkan reessä laavulle syömään makkaraa, 2 - 3 kpl ja hinataan kylläisenä pois tietokonepeliensä ääreen. Maanantaina koulussa väsyttää. Putte valmistuu ylioppilaaksi kohtuullisin arvosanoin ja menee armeijaan. Ei onnistu. Kunto ei riitä ja yhdessä tuvassa olo ryhmän kanssa ei kiinnosta. Ei ole Puten juttu. Putte kävelee ulos armeijasta, parkkipaikalle saakka. Isä kuskaa Puten kotiin tietokonepeliensä ääreen; iän myötä pelit muuttuvat väkivaltaisemmiksi, paljon chipsejä ja energiajuomaa. Putte kuitenkin opiskelee itselleen ammatin tai paremminkin itseoppii sen isän jalan jäljissä ja perii. Sitten aikanaan, sanoo isä. Kolmekymppisenä Putte on kuitenkin varatoimitusjohtaja ja ajaa omalla bemarilla laavulle paistamaan makkaraa. Liikunta ei Puttea kiinnosta. Siinä tulee vain hiki, likainen ja ahdistunut olo. Kiloja on kertynyt ja kunto on nolla. Putte rakastuu ja menee naimisiin. Vaimo tulee raskaaksi. Putte kuolee sydänkohtaukseen parkkipaikalla autonsa viereen 33-vuotiaana kolme kuukautta ennen lapsensa syntymää. Lääkäri sanoisi, jos uskaltaisi, että miehellä oli rapakunto eikä hän pitänyt koskaan huolta itsestään.
Mitä tästä opimme? Emme mitään.
Elämän voi elää monella tavalla.
( Fiktiivinen, lyhyt kertomus, ei perustu todellisiin tapahtumiin ).
