 |
| Useita matkoja Amazonin alueelle tehnyt tutkimusmatkailija Percy Harrison Fawcett oli vakuuttunut, että viidakon kätköistä löytyisi muinaisen sivilisaation jäänteet, kaupunki nimeltä Z. Pakkomielle vei hänet kerta toisensa jälkeen tutkimattomille seuduille, kunnes kesällä 1925 alkaneesta matkasta tuli hänen viimeisensä. Fawcettin katoaminen aiheutti etsintäretkikuntien aallon, sillä lehdistö oli seurannut tarkasti aikansa Indiana Jonesin matkaa "vihreään helvettiin". Arviolta yli sata ihmistä on kuollut tai kadonnut Fawcettiä etsiessään. Myös David Grann halusi selvittää Fawcettin kohtalon: hän ei tyytynyt vain arkistoihin ja haastatteluihin vaan lähti paikan päälle tutkimaan niitä alueita, joilla Fawcettin oletettiin kadonneen. |
 |
 |
Rankkaa katsottavaa. En silti jaksa ymmärtää, miksi tämä elokuva on tehty. Alkuperäinen, espanjalaisperheelle sattunut tarina on korvattu amerikkalaisilla, lähinnä kai kovan tason nimekkäiden näyttelijöiden vuoksi. Naomi Watts ja Ewan McGregor, josta myös pidän, tekevät fyysisesti ja henkisesti äärimmäisen raskaat roolit. On tainnut turha olla naputtaa olosuhteista.
Myös perheen nuoret pojat joutuvat kovalle koetukselle. Tom Hardy on hyvä Lucaksena, kohti liiankin elokuvamaisen hyvä. Selviytyminen keskittyy muutamaan tsunamin tuntiin, sen vyöryyn ja sen aiheuttamaan kaaokseen, hätään ja paniikkiin, kun aallot vyöryvät pois. Amerikkalainen perhe selviytyy lähinnä hyvän onnen ansiolla ja pääsee pois saarelta. Ajatustakaan ei uhrata Aasian alueen noin 171 000 kuolleelle, mutta mehän tiedämme sen sitä ajatusta uhraamattakin ja katastrofi kosketti myös suomalaisia.
Tietysti elokuvan olisi voinut kertoa myös siten, että se olisi alkanut siitä mistä loppui ja kertonut siitä, miten perhe selvisi kaaoksesta sen jälkeen, henkisesti ja fyysisesti ja miten se vaikutti heidän elämäänsä.
Myllerryksen keskellä he eivät kasvaneet mihinkään henkilöhahmon mittoihin vaan kamppailivat vain hengestään tuhansien ja satojentuhansien muiden mukana.
Keskittymällä lähes täydellisen oloiseen länsimaiseen perheeseen elokuva kuitenkin sulkee kärsimyksen siistiin kuplaan. Hyvinvoivat valkoiset ihmiset joutuvat makaamaan likaisessa sairaalassa ja käyttämään samoja vaatteita monta päivää peräkkäin.
Tiedä sitten, saiko alkuperäinen espanjalaisperhe tästä elokuvasta rahaa tai onko heistä kirjoitettu kirja. Tuntuu inhimillisesti ajatellen, että perheelle oli ja on tärkeintä, että he selvisivät tsunamista hengistä.
Selviytyminen ( Juan Antonio Bayona, 2013 )
2,5/5
 |
Charlie Hunnamia on nyt tullut lyhyessä ajassa yliannostus. Aika lailla yhden ilmeen puiseva pökkelö. Oli tässä Kadonnut kaupunki - Z ja nyt Guy Ritchien 2017 ohjaamassa King Arthur: Legend of the Sword.
Kuningas Arthurista, Pyöreän pöydän ritareista ja Excalibur -miekasta tuskin tarvitsee erikseen monellekaan kertoa. Mielenkiintoinen tapaus oli Àstrid Bergès-Frisbe, ranskalais-espanjalainen näyttelijä ja malli velhon tai noidan roolissa hyvien puolella.
Kun pienen Arthur-pojan isä murhataan, Arthurin setä Vortigern (Jude Law) nappaa kruunun itselleen. Sellaista äijien örinää ja puujalkavitsejä, mutta ei paskempaa. Arvostelijat eivät tunnu tykkäävän, mutta mistäpä ne yleensä tykkäisivät. Itse valitsen mieluummin Ritchien kuin jaksan alkaa odottelemaan Kaurismäen monikulttuurisen kaurapuuron kuivumista seinälle.
Kertoo kyllä aika paljon elokuvakriitikon ennakkoasenteesta, kun hän sanoo Arthuria ala-arvoiseksi. Perusmättöä, digitehosteita ja hyviä taistelukohtauksia, hyvää musiikkia myös. Ei tullut aika pitkäksi nuolen viuhuessa ja miekkojen
kalskeessa.
Eihän ne viritykset ihan kohdalleen menneet Ritchiellä, mutta itse viihdyin tämän elokuvan parissa. Jude Law oli hyvä paholaisen kanssa kauppaa käyvänä vihattuna kuninkaana.
3,5/5
 |
Henkien kätkemä ( Hayao Miyazaki, 2002 ) . Alansa ehdoton klassikko ja mestariteos. Ylen uusintaesitys tekstityskatastrofin jälkeen. Olen katsonut tämän muutaman kerran aiemminkin.
5/5
|
