 |
Kuukkeliystävistäni on ollut minulle paljon iloa. Tuskin olisin löytänyt umpishiihtoharrastustakaan ilman niitä. Oli pakko laittaa metsäsukset, että pääsen tapaamaan näitä talvellakin. ( Umpishiihtoharrastuksen huono puoli on - jälki. ). Kuvat lauantailta. Kuukkelista kyllä tunnistaa sen ikiaikaisen ja luottavaisen suhteen metsässä kulkijaan, yhteyden ihmiseen.
Alku-ujoudesta päästyään se tulee ihan jalkoihin pyörimään eikä pelkää tulta vaan hakee murusia ihan liekin vierestä. Tietysti ihminen merkitsee kuukkelille myös ravintoa. Kun nämä huomaavat, että ryhdyn pakkaamaan reppuani, ne häipyvät melkein heti, kun baari suljetaan. Tuohan olisi poikamiehellekin oiva tapa, aina kun saa ruokaa, esim. käy sukulaisten luona syömässä tai vieraissa, ryhtyy tekemään ruokapöydän antimista pieniä nyttysiä, jotka sitten laittaa kätköihin eri paikkoihin ja koluaa sitten niitä, kun nälkä alkaa kurnia suolen mutkassa ja en tarkoita nyt pakastinta.
Hilpertistä ja Vilperpistä löytyy varislinnuille ominaista älykkyyttä, oveluutta, tervettä röyhkeyttä ja ilkikurisuuttakin. Tyhjä koura tuntuu ärsyttävän lintuja. Ne tuntuvat ymmärtävän, että härnään niitä ja palkka on aina tiukka nokkaisu sormeen tai kämmeneen.
Joskus tuumin, että ihminen on tehnyt luonnosta oman keskitysleirinsä, jonka ylemmyydentuntoinen, lukutaidoton pyylevä komendantti on. Ihminen valvoo luontoa valvontatornistaan ja pitää sitä itsestäänselvyytenä ja kuvittelee, että hänellä on yksinoikeus sen raastamiseen ja tuhoamiseen. Ihminen ei maksa luonnolle mitään siitä, että käyttää sitä resurssipankkinaan, ei korvaa mitään.
Hilpertin ja Vilpertin elämäkin on puristunut hyvin pienelle alueelle, jossa ne yrittävät sinnitellä elämäänsä eteenpäin. Luontokappale voisi tietenkin parhaiten ilman ihmistä, sehän on selvä. Ihminen ryhtyy puhdistamaan meriä. Ihan oikein, mutta hän ei tee sitä luonnon vuoksi, vaan itsensä vuoksi.
Muovi ei kuitenkaan ole merten ainoa uhka. Niitä ovat myös muun muassa liikakalastus, teollisuus ja ilmastonmuutos. Miten tulevat sukupolvet tulevat koskaan ymmärtämään, että saastutimme oman elinympäristömme? Että käytimme maailman meriä kaatopaikkana materiaalille, jonka tunnetuin ominaisuus on sen kestävyys? Ihmiskunnan idioottimaisuus jaksaa hämmästyttää.
|
