| Aika hyytynyt, kun viimein pääsin Kurijärven laavulle. Onneksi toinen umpishiihtäjä oli tehnyt tulet valmiiksi, ei muuta kuin kahvi kiehumaan ja makkara paistumaan. Hieman jutustelua ja kaveri kiirehti töihin. Seuraksi tuli pari " makkarakuukkelia " ja saikkasin niiden kanssa aikani. Pariskunta olivat ja naaras yritti jo kovasti innostaa jähmeää urosta, kuten exäni minua joskus entisessä elämässä. Ei uros innostunut. Tökötti vain. Tulin Hilpertin ja Vilpertin kautta, mutta siellä puolen oli hiljaista enkä jäänyt hikisenä kuusikkoon odottelemaan. Tuttu pilkkimieskin tuli ahvenia narramaan järvelle. Kaupunki on tehnyt yhdysladun laavujängän kautta Pöyliövaaran ladulle. Muutama rupelikorva ehti pyyhkäistä jo ohitse kuin omistaisi ladun, kun hiihdin osan paluumatkasta ladulla. Kävin tästä vielä Käyrälammen kautta. |
