Kahluukeikka

Kahluu-ura. Siirryn suksille taas maaliskuussa, mutta nyt olin jalkamiehenä liikkeellä. Kahlasin takamaille kyttäilemään hirviä ja kanalintuja kiireisimpien kouhottajien urilta sivuun. Muutaman kerran tässä käynyt, niin on polkeutunut hyvä tarkkailu-ura.

Pakko oli kissauttaa korvessa kahvit. 

Pyy kahisteli korkealla koivun oksilla einehtimässä. Kuulin siiven räpsähdyksen ja sain muutaman kuvan. Toisaalta on hyvä, että pyy säilyttää arkuutensa. Harva edes ymmärtää nähneensä sen.

Juuri kun reissu alkoi tuntui oikein mukavalta, huomasin kosteuden tulevan sisälle saappaaseen. Toinen kerta jo, kun nokialainen ratkeaa saumasta reissussa. Samahan se rikkaalle on, menee vain kauppaan ja ostaa uudet saappaat, mutta köyhälle isompi juttu vuoden välein pulittaa sata euroa saappaisiin. Eihän nämä nykyisin kestä käyttöä. Autolla menee jonnekin ja seisoo paikoillaan, niin ovat mainiot saappaat. Nahkasaappaat taas, jotka ostin, ovat hyvät roskapussin vientikengät ja niillä voi tuvassa lykätä kiikkustuolissa vauhtia. Perseestä. Vituttaa aina tällaiset, vielä kun se sattuvat maastossa.