lauantai 19. elokuuta 2017

Kaunis maailma

Liike on lääke. Neljä kurkea yritti etsiä sopivia ilmavirtauksia korkealla Kurijärven yllä. Piti kantaa kuin kameli vettä mukana. Onneksi on yksi lähde tiedossa, mistä täydentää vesivarastoja. Komea päivä eilen oli. Kuvissa on lisää tekstiä. Minkäänlainen poiminta ei kiinnostanut vähääkään. Mustikkaa oli jonkin verran, mutta se ei oikein maistunut millekään hillojen jälkeen, oliko sitten yli, ohi tai ali. Puolukka on täysin raakaa vielä.

Tulin tähän uutta tienpohjaa Toramolta. Tästä laavulle muutama sata metriä. Taustalla Kurivaara. Talutin pyörän tullessa iltapäivällä jängän yli ja tulin toista kautta pois. Aamu-usvaista Kurijängällä. Vaaran kupeessa avohakkuun jälki. Mikäs siinä, aukeaapa maisemat, mutta riistalta ja metsän eläviltä katoaa suoja. Miehinen on metsänraiskauksen jälki.

Jännä valoilmiö Kurijärvellä. Yritteli kenties sateenkaarta rakentaa..

Kurivaaran etelärinteen louhikkoa. Jyrkkää.

Hämiksen taidetta.

Kaunista on.

Perinteiset aamukaffet.

Jotos.

Kurivaaran itäpään yläjänkiä, nousee loivasti huippua kohti.

Lohikäärmekin on vielä tallella. Ristin lohikäärmeeksi ensi tapaamisella, siitäkin taitaa olla jo vuosi pari.


Kuljin joskus, kai siitä on jo yli kymmenen vuotta, onnesta mykkyrässä näillä jängillä hillassa ja muka löysin hyvän paikankin. Tulee jotenkin haikea olo, kun nykyisessä ajassa vaeltaa entisiä jälkiä. Toisen maat eivät voi olla rakkaita, mutta taivas ja ilma ovat vielä yhteistä omaisuutta. Kyllä näissä maissa kävelee päivän luonto- ja kuntolenkin.  Olen täällä viihtynyt ja meinaan viihtyä yhä.

Toramon kautta kuntorataa pois. Kuvan keskellä Kurivaara, kävin siellä takana sähkölinjalla. Matkaa tuli noin 14 km pyörä ja kahdeksan yhdeksän kilometriä kävelyä, suhteellisen raskaassa maastossa.