 | ||
| Eilen omalla reissulla hillojen perässä. Niitä löytyy läheltäkin, kun osaa vain etsiä. Tosin manasin sitä, etten mennyt pyörällä vaan lähdin tästä kävellen ja melkoista kävelyä olikin. Takaisin tullessa alkoi jo kone hyytymään, joten piti pitää kunnon tauko ja tankata kahvia ja evästä. Keskityin päivän aikana vain poimimiseen ja marjojen etsintään, joten kuvailut jäivät vähemmälle. Isommasti en taukoillutkaan. Vettä vain, omena ja maitorahkapurkki. Ei ihme, että veto katosi. Menihän tuolla taas päivä mukavasti. Omalla reissulla oli aikaa kahvitellakin. Ja hillaa oli erinomaisesti paikoin, mutta yhä 80 - 90 prosenttisesti raakaa. Hitaasti kypsyy...tai aikataulussa kylmän alkukesän vuoksi. Viimeisiä kesäpäiviä viettää luonto. Hillastuksen loppumisen myötä myös kesä loppuu. Kai siitä jotain sai irti, parasta oli luonto ja eräreissut. Vouhottamisen jätän suosiolla muille. Matkustelu käy joskus mielessä, mutta tuumin aina ihmismassoja...ei kestä hermot matkustamista. Äkilliset äänet, lapsen kirkuminen tai koiran kimakka haukku saavat melkein veren valumaan korvistani. Olen siellä missä viihdyn, luonnossa ja luonto itse on hiljaisuus ja rauha. Tunnin parin kävelyn jälkeen Ounasrinteeltä, rauha löytyy. Pyörällä se löytyy kauempaakin. Ja jokunen marjakin. Hillastaa pitää vielä, jos kelit sallivat. |
Korven kaunotar
( Kuvat Huawein Honor 7 Lite älypuhelin )
