lauantai 5. elokuuta 2017

Eilen aamulla viiden jälkeen. Huawein kuva. Valokuvaaminen on hillastusreissuilla jäänyt. Ei voi tehdä kahta asiaa samaan aikaan. Napsin Huaweilla aina muutamia kuvia muistojen kirjaan. Taustalla ............ rinnettä. Tästäkin menee uusi tienpohja alas vaaraa jonnekin rääseikköihin kaartuen kaupunkia kohti. Eli rauha näistäkin maista on kadonnut. ......aapa on vielä koskematon ja toivottavasti pysyykin sellaisena. Tiedä näistä, jossakin on joku kanto, mikä pitää hakea, niin sinne maanomistaja tekee tien...En tehnyt tuliakaan eilen, siinä menee tuntisen verran taukoillessa tehokasta poiminta-aikaa. Tänään lauantaina taitaa olla välipäivä.

Ehkä ensi viikolla väärtien kanssa vielä kokemaan raa'at paikat teemalla - istu kauan autossa, poimi vähän aikaa. Periaatteessa pitäisi olla niin, että jos automatka menee yli tunnin, hillastusaika on vähintään 4 - 5 tuntia, mutta kun on sauna...suunnistus...kokous...illalla. Ja taivaan pitää tietenkin olla pilvetön.

No, meidän hyvät iskumme on kyllä pääasiassa hyydyttänyt hillan hidas kypsyminen, liekö viivästynyt pölytys syynä.

Kuljen vielä omilla reissuillakin ensi viikolla, ehkä maanantaiaamusta pyörällä.

Ei oikein viikonloppuna viitsi lähteä. Joka jängällä seisoo joku. Eikä se hilla siellä keskellä jänkää ole vaan niissä ryteiköissä jängän reunamailla ja jängän mutkissa, mutta se pitää osata etsiä ja varsinkin jaksaa kävellä.

Aamu-usvaa pikkulammella


Vanha korpihillapaikka ei pettänyt. Pikkuämpäri täyttyi nopeasti.

Hillajängän maisemia. Jätän paikannimet suosiolla pois. Mitäpä näitä turhia mainostamaan.  On tässä muutama Nikonin kuvakin mukana.



- Nulkataanko me kepeästi?
- Juu, liidellään kuin perhoset...
- Näytetään tuolle kuinka kepeitä me ollaan.
- Ylivoimaisia. Koparani tuskin koskettaa jänkää.

Tulihan sitä painoa reppuun. Tauolla. Hillat ämpärissä repussa.
Joka hillassa on ostajan nimi. Ja vietykin jo ostajalle.