maanantai 31. heinäkuuta 2017

Raakoja hillareissuja

Helteinen hillasuo on armottomuudessaan äärimmäisen kaunis; sen ääriolosuhteet tulisi jokaisen kokea. En pidä sääskistä, siksi en mene metsään, on pelkkää raukkojen ja avuttomien piipitystä. Viikonloppuna kaksi reissua hillojen perässä ensin väärtin ja sitten väärtien kanssa. Kävimme Simossa lauantaina, sunnuntaina Naarmankairassa ja Kemijärven tien varressa. Kaikki raakoja vielä. Eilen seisoin keskellä hillamarikkoa, jollaista ikinä en ole tavannut, järjettömästi hilloja. Raakoja. Laskeskelimme, että ehkä viikkokin vielä...Tosin paluu paikalle on aina herrassaan aikataulujen, säiden ja muiden kulkijoiden vuoksi. Päätimme tietysti palata paikalle myöhemmin.

Yksi ryhmämme tiedustelijoista...

Aina hillaa jossakin on. Kypsymisaste on tulossa jossain Ranua-Pudasjärvi -linjalla. Ahneimmat tosin repivät hillat raakoina Lapissa. Senkin voisi laissa julistaa rikokseksi.

Eipä juuri innostanut poimia harvoja kypsiä. Keskityin valokuvaamiseen ja maisemien ihasteluun. Naarmankairan alueella on tosin upea näköistä, komeita vaaroja ja laajoja jänkiä.








Tuttu korpioja viime vuodelta.


Visto ja miehinen on metsänraiskauksen jälki.  

Aurinko poraa reikää päähän Lapin Kansan lippalakin läpi.