Stephen
Harding on amerikkalaisen Military History -aikakauslehden
päätoimittaja. Hän on toiminut myös sotakirjeenvaihtajana
Pohjois-Irlannissa, Lähi-idässä ja Irakissa. Asevoimiin, ilmailuun ja
merisodankäyntiin erikoistunut Harding on kirjoittanut seitsemän
tietokirjaa ja satoja lehtiartikkeleita.
Toukokuussa 1945 Hitler
on kuollut ja Kolmas valtakunta raunioina. Yksikään amerikkalaissotilas
ei halua olla natseja vastaan käydyn taistelun viimeinen uhri.
Luutnantti Jack Leellä ja hänen miehillään on kuitenkin vielä yksi
tehtävä: vapauttaa neljätoista ranskalaista vip-vankia SS-joukkojen
vartioimasta linnasta Alpeilta. Vankien joukossa on mm. kaksi Ranskan
entistä pääministeriä – Édouard Daladier ja Paul Reynaud – ja kaksi
entistä asevoimien ylipäällikköä – kenraalit Maurice Gamelin ja Maxime
Weygand – sekä sittemmin Nobelin rauhanpalkinnon saanut
ammattiyhdistysjohtaja Léon Jouhaux.
Sikaria pureskeleva, reippaasti
ryyppäävä, ronskipuheinen ja kovaotteinen Jack Lee tietää, että tehtävä
on vaarallinen. Hän saa kuitenkin apua yllättävimmältä mahdolliselta
taholta. Saksalainen Wehrmacht-yksikkö ilmoittautuu vapaaehtoiseksi
taistelemaan amerikkalaisten rinnalla. Amerikkalaisiin, saksalaisiin
ja ranskalaisiin asiakirjoihin, henkilökohtaisiin muistelmiin sekä
haastatteluihin perustuva teos kertoo uskomattomalta kuulostavan
tositarinan tavalla, joka jättää fiktion varjoonsa.
Viimeinen
operaatio on varsin asiallinen selostus Itterin linnan taistelusta 1945,
dokumentti enemmän kuin kaunokirjallinen esitys.
Pelastettu
Édouard Daladier piti linnakkeeseen oman henkensä kaupalla
läpimurtautuneen osaston johtajaa, amerikkalaista kapteeni Leetä "
karkeana sekä ulkonäöltään että käytökseltään " . Ranskan entinen
pääministeri kirjoitti päiväkirjaansa: " Mikäli Lee heijastelee
amerikkalaisten tyyliä yleisesti, Euroopalla on edessään kovat ajat ."
Mikä näitä Napoleon syndroomaa potevia sammakonsyöjiä oikein on
vaivannut, vaivaa ja tulee vaivaamaan suhteessaan Yhdysvaltoihin? Onko
Yhdysvaltojen vapaussodan katkera kalkki yhä muistissa? Vapautettu
porukka kai suhtautui yhtä yliolkaisesti ja itsestäänselvyytenä
vapauttamiseensa kuin de Gaulle Normandian maihinnousuun. Mies marssi
Pariisiin kuin yksin olisi noussut maihin Normandiassa ja vapauttanut
koko Ranskan.
Toivottavasti nämä ranskalaiset " suurmiehet " (
vanhoja horiskoja ja jääriä, joista osa oli raskaasti töpännyt
ensimmäisessä maailmansodassa ) olivat kiitollisia vapauttamisestaan.
Stephen Hardin esittelee kirjassa kaikki operaatioon osalliset tahot
niin hyvin kuin voi. Saksan armeijan ansioitunut ja kunniamerkein
palkittu majuri Josef Gangl joukkueineen tarjoutuu vapaaehtoiseksi
taistelemaan amerikkalaisten joukkojen rinnalla linnaa kohti pyrkivivä
fanaattisia Waffen-SS:n joukkoja vastaan.
Ganglia pidetään
Itävallassa kansallissankarina hänen avustettuaan natsivastaisia
vastarintarintataistelijoita, suojeltuaan Wörglin siviiliväestöä ja
puolustettuaan ranskalaisvankeja Itterin linnan taistelussa 1945.
Stephen Harding : Viimeinen operaatio ( Minerva, 2017 )
Ranskallakin
on omat kipeät kohtansa toisessa maailmansodassa, vuoden 1940
totaalinen armeijan demoralisoituminen ja romahdus Saksan hyökkäyksen
edessä, maan miehitys, Vichyn hallitus ja ainakin 76 000 juutalaisten
kuljetus natsien keskitysleirille, joukossa tuhansia lapsia. Mitään
erityisiä anteeksipyyntöjä Ranska ei ole koskaan esittänyt mihinkään
suuntaan eikä kiitosta auttajilleen. Ranskan pitäminen toisen
maailmansodan voittajavaltiona on jonkin luokan huono vitsi.
Vastarintaliikkeen osuuskin on mystisoitu ja liioiteltu vaikka toki se
saksalaisille tappioita ja hankaluuksia aiheutti.
|