sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Stephen Harding : Viimeinen operaatio ( Minerva, 2017 )

Stephen Harding on amerikkalaisen Military History -aikakauslehden päätoimittaja. Hän on toiminut myös sotakirjeenvaihtajana Pohjois-Irlannissa, Lähi-idässä ja Irakissa. Asevoimiin, ilmailuun ja merisodankäyntiin erikoistunut Harding on kirjoittanut seitsemän tietokirjaa ja satoja lehtiartikkeleita.

Toukokuussa 1945 Hitler on kuollut ja Kolmas valtakunta raunioina. Yksikään amerikkalaissotilas ei halua olla natseja vastaan käydyn taistelun viimeinen uhri.

Luutnantti Jack Leellä ja hänen miehillään on kuitenkin vielä yksi tehtävä: vapauttaa neljätoista ranskalaista vip-vankia SS-joukkojen vartioimasta linnasta Alpeilta. Vankien joukossa on mm. kaksi Ranskan entistä pääministeriä – Édouard Daladier ja Paul Reynaud – ja kaksi entistä asevoimien ylipäällikköä – kenraalit Maurice Gamelin ja Maxime Weygand – sekä sittemmin Nobelin rauhanpalkinnon saanut ammattiyhdistysjohtaja Léon Jouhaux.


Sikaria pureskeleva, reippaasti ryyppäävä, ronskipuheinen ja kovaotteinen Jack Lee tietää, että tehtävä on vaarallinen. Hän saa kuitenkin apua yllättävimmältä mahdolliselta taholta. Saksalainen Wehrmacht-yksikkö ilmoittautuu vapaaehtoiseksi taistelemaan amerikkalaisten rinnalla.
Amerikkalaisiin, saksalaisiin ja ranskalaisiin asiakirjoihin, henkilökohtaisiin muistelmiin sekä haastatteluihin perustuva teos kertoo uskomattomalta kuulostavan tositarinan tavalla, joka jättää fiktion varjoonsa.


Viimeinen operaatio on varsin asiallinen selostus Itterin linnan taistelusta 1945, dokumentti enemmän kuin kaunokirjallinen esitys.

Pelastettu Édouard Daladier piti linnakkeeseen oman henkensä kaupalla läpimurtautuneen osaston johtajaa, amerikkalaista kapteeni Leetä " karkeana sekä ulkonäöltään että käytökseltään " . Ranskan entinen pääministeri kirjoitti päiväkirjaansa: " Mikäli Lee heijastelee amerikkalaisten tyyliä yleisesti, Euroopalla on edessään kovat ajat ."

Mikä näitä Napoleon syndroomaa potevia sammakonsyöjiä oikein on vaivannut, vaivaa ja tulee vaivaamaan suhteessaan Yhdysvaltoihin? Onko Yhdysvaltojen vapaussodan katkera kalkki yhä muistissa? Vapautettu porukka kai suhtautui yhtä yliolkaisesti ja itsestäänselvyytenä vapauttamiseensa kuin de Gaulle Normandian maihinnousuun. Mies marssi Pariisiin kuin yksin olisi noussut maihin Normandiassa ja vapauttanut koko Ranskan.

Toivottavasti nämä ranskalaiset " suurmiehet " ( vanhoja horiskoja ja jääriä, joista osa oli raskaasti töpännyt ensimmäisessä maailmansodassa ) olivat kiitollisia vapauttamisestaan. Stephen Hardin esittelee kirjassa kaikki operaatioon osalliset tahot niin hyvin kuin voi. Saksan armeijan ansioitunut ja kunniamerkein palkittu majuri Josef Gangl joukkueineen tarjoutuu vapaaehtoiseksi taistelemaan amerikkalaisten joukkojen rinnalla linnaa kohti pyrkivivä fanaattisia Waffen-SS:n joukkoja vastaan.
Ganglia pidetään Itävallassa kansallissankarina hänen avustettuaan natsivastaisia vastarintarintataistelijoita, suojeltuaan Wörglin siviiliväestöä ja puolustettuaan ranskalaisvankeja Itterin linnan taistelussa 1945.

Stephen Harding : Viimeinen operaatio ( Minerva, 2017 )

  Ranskallakin on omat kipeät kohtansa toisessa maailmansodassa, vuoden 1940 totaalinen armeijan demoralisoituminen ja romahdus Saksan hyökkäyksen edessä, maan miehitys, Vichyn hallitus ja ainakin 76 000 juutalaisten kuljetus natsien keskitysleirille, joukossa tuhansia lapsia. Mitään erityisiä anteeksipyyntöjä Ranska ei ole koskaan esittänyt mihinkään suuntaan eikä kiitosta auttajilleen. Ranskan pitäminen toisen maailmansodan voittajavaltiona on jonkin luokan huono vitsi. Vastarintaliikkeen osuuskin on mystisoitu ja liioiteltu vaikka toki se saksalaisille tappioita ja hankaluuksia aiheutti.