keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Hankikantoa ja metsonjälkiä kairassa

Eilen aamusella oli toistakymmentä astetta pakkasta. Seitsemän maissa liikkeelle.

Suonukkaojan vartta ja Porokodanmaan sivua Kurijärvelle. Sattui Helsingin neitokainen myös laavulle ja seuraili hieman huvttuneena kai, kun ähräsin tulien kanssa touhutippa nokanpäässä.


Kävelin Kurijärven itäpäähän tiedustelumielessä. Karjalanvaaraan nousi kelkkaura. Kävin tiedustelemassa sen. Joku oli käynyt kaatamassa rinteessä kelkkansa ja palannut takaisin. Hanki houkutteli ja lähdin yrittämään vaaran yli Ruokonulkkia kohti metsän läpi. Tässä ihan hankikannon varassa keskellä metsää, kieli keskellä suuta.

Vaikiaan paikkaan piti ängetä, että näki vilauksen Karjalanvaaran paikkametsosta pienessä kuusikon kulmauksessa. Lähti puusta. Ehkä oli noussut sinne tulijaa odottelemaan. Ensimmäiset metsonjäljet tänä talvena.

Kaunista. Tuonne vielä...

Hyvin kestää. Karjalanlammilla näkyi jonkinlainen safariporukka tulilla, koiravaljakkoa ja moottorikelkkaa. Paikallinen tuttu yrittäjä varmasti omilla maillaan harjoittaa omia juttujaan.

Jyrkkä putous. Eräät ovat siellä poikasena harjoittaneet huimia kalliokiipeilyleikkejä. Sierijärven pojat.

Ruokonulkki pitkästä aikaa! Kevät on kyllä viikon pari myöhässä. Tuolla alhaalla vasemmalla kuvailin hirviemää ja sen vasaa viime vuonna. " Vauvakarva " oli vielä hirven lapsella. Ei tarvitse erikseen mainita, että ei hirvellä ole lapsia. Tiedän sen kyllä.

Pyy kaiketi. Yritin kiertää Pikku Ruokojärven, mutta ura meni ties minne ja piti palata takaisin...Parikymmentä kilometriä tuli reissulle mittaa.