Ura Välirakalle. Kestää hyvin pakkasöiden jälkeen. Nämä kankaat ja
rakat vain ovat täysin tyhjät luontokappaleista ulkoilmasirkukseksi
muuttuneeella Ounasvaaralla. Neljä viisi vuotta sitten rakka oli
talvisin täynnä metson jälkiä, joskus sen näki; se majaili välillä
tuossa selän takana olevalla kankaalla. Kuusen alta usein lähti. Kun
lumikenkäilijät ja läskipyörät tulivat, lisääntynyt käyttö, havulinnut
häipyivät. Ruokintapaikat sentään tuovat hieman vilskettä ympäristöön.
Jänikset ja ketut partioivat öisin. Isorakan rauhakin alkaa olla mennyt. Se on ajettu täyteen kovia pohjia pyöräilijöille. Eihän ne maisemat minnekään katoa, maisemalliset arvot ehkä. Rauha
kuitenkin katoaa. Ja se kaluaminen. Yksi jos toinen kun nappaa oksan,
katkoo kuusien oksia, keloja ja kantoja, maiseman arvo katoaa. Se
muuttuu käyttömaisemaksi eikä edusta enää alkuperäistä, koskematonta
luontoa. Kaupunkipuisto, todellakin. Omapa on rovaniemeläisten häpeä. Korkalovaaran kohtalo odottaa Ounasvaaraakin. Oikaraisessakin hiekkakeisarit ovat muuttaneet
Jokkavaaran rahaksi. Sitä hiekkaa kun tarvitaan, toki toki... |
