 | |
| Hacksaw Ridgen taistelu Okinawalla 1945 oli täysin mielipuolinen,
epäinhimillinen teurastus, fanaattisten japanilaisten viimeinen
puolustus ennen varsinaisen Japanin maankamaraa. Hacksaw Ridge kertoo
lääkintämiehestä Desmond Dossista, joka kieltäytyi käyttämästä
minkäänlaista asetta palveluksessaan. Hänestä tuli ensimmäinen
aseistakieltäytyjä, joka palkittiin Yhdysvaltojen korkeimmalla
sotilasansiomitalilla Medal of Honorilla. Doss omatoimisesti pelasti
korkealta harjanteelta vihollisen vyöryn
keskeltä ja omien vetäytymisen jälkeen 75 maanmiestään hilaten heidät
köyden avulla alas lääkintämiesten syliin.
Juuri niin hyvä kuin odotin elokuvan olevan. Ei mitään sodan ja uskon
ylistystä vaan ihmisen vakaumuksen kunnioittamista. Doss ei todellakaan
ollut kuin muut. Ensimmäinen tunti on perinteistä elokuvakerrontaa
kotirintamalta. Kun Hacksaw Ridgen teurastus sitten alkaa, ei voi kuin
puistella päätään, että kenenhän kenraalin päähänpisto tämäkin oli
tapattaa pataljoona kerrallaan miehiä jyrkänteen yläpuolella olevalla tasanteella. Japanilaiset eivät tunteneet käsitettä antautuminen. Siksi Tyynenmeren sota oli raakuudessaan vertaansa vailla ilman minkäänlaista armoa. Hacksaw Ridgen taistelu oli pakko käydä, jotta Okinawa saatiin kukistettua. Vasta kaksi atomipommia pakottivat
japanilaisten antautumaan. He eivät uskoneet vielä Hirosiman kohdalla.
Hieno elokuva, koskettava, raaka ja epäinhimillistä sotaa kuvaava, ihmisen vankkumattoman vakaumuksen terveitä puolia kunnioittava. Kaikki elämä on säästämisen arvoista, myös vastustajan. Näin lääkintämies Desmond Doss ajatteli. Vasemmistolaisille elokuvaintellektuelleille Mel Gibson tietenkin on " paavillinen " ja mahtipontinen. Kiihkeänä katolisena Gibson ei koskaan ole piilotellut konservatiivisia näkemyksiään. Ja miksi hänen olisi pitänyt? Hänelläkin on vakaumuksensa. Mies on myös pirun hyvä näyttelijä ja ohjaaja. Hacksaw Ridge ( Mel Gibson, 2016 ) 4/5 |
 | ||
| Olimme sotilaita (engl. We Were Soldiers) on vuonna 2002 ensi-iltansa saanut yhdysvaltalainen sotaelokuva, jonka on ohjannut Randall Wallace. Elokuva kertoo Vietnamin sodasta ja Ia Drangin taistelusta marraskuussa 1965, joka oli Yhdysvaltain asevoimien ensimmäinen suuri taistelu kyseisessä sodassa. Elokuva perustuu everstiluutnantti Hal Mooren tapahtumista kirjoittamaan kirjaan We Were Soldiers Once… And Young (1992). Hal Mooren roolissa elokuvan pääosassa esiintyy Mel Gibson. Sanotaanko näin, että perinteisenä sotaelokuvana Olimme sotilaita on parempi. Siinä on hieman " leppoisampi " fiilinki. Gibson puolestaan räjäyttää Tyynenmeren sodan helvetin suoraan katsojan kasvoille. Vietnamissa käytiin myös erilaista sotaa. Järjettömät ja fanaattiset itsemurha-aallot puuttuivat, lähitaistelut, käytiin uuvuttavaa viidakkosotaa. Helikopterit vastasivat jalkaväen liikkuvuudesta ja vastustaja yritettiin murskata ilmapommituksilla ja tykistöllä. |
Tyynenmeren sodassa USA menetti noin 364 000 miestä kaatuneina ja haavoittuneina. Toisessa maailmansodassa se menetti eniten miehiä länsimaisista demokraattisista sivistysvaltioista. Stalinin ja Hitlerin armeijat olivat diktaattorinsa oikkujen ja mielettömyyksien uhreja, Stalin suorastaan tapatti miehiään taisteluissa, Hitler uhrasi kokonaisia armeijoita, satojatuhansia miehiä ja kokonaisia rintamaosuuksia. Mikään demokratia maailmassa ei olisi hyväksynyt tuollaista miesten järjetöntä uhraamista.
Silti USA:n tappiotkin olivat valtavat: 405 399 kaatunutta, 670 846 haavoittunutta. USA osallistui myös sodan jälkeen Berliinin ilmasillan ylläpitoon ja Marshall-apuun, jolla mm. raunioitunut Länsi-Saksa rakennettiin uuteen kukoistukseen. I
ja II maailmansodassa USA uhrasi kaatuneina yli puoli miljoonaa miestä
ja naista ja 250 miljardia dollaria Euroopan ja muun maailman hyväksi.
Ja kuinka USA:n pelastamaat maat ovat osoittaneet kiitollisuuttaan?
Aivan oikein. Räkyttämällä, arvostelemalla ja pilkkaamalla. PS. 250
miljardia on nykyrahassa n. 3450 miljardia dollaria eli 3,45 biljoonaa
dollaria = 3,45 miljoonaa miljoonaa dollaria.
USA-viha on eräillä selkärangassa.
