Mickey Spillane: Yö ( Gummerus, 1971 )

" Kioskikirjallisuuden " aatelia. Mickey Spillane kirjoitti Yön ( The Deep ) vuonna 1961. Spillanen kirjoja on maailmanlaajuisesti myyty noin 130 miljoonaa kappaletta. 

Deep was back in town after a twenty-five-year exile - to inherit an empire and avenge a death. He and Bennett had made the inheritance pact when they were kids; they had known that even New York was too small for them to share and so they had tossed a coin to determine who would stay and who would build his organisation in another town. Deep had lost and gone.

Deep on käännetty Yöksi. Sopii oikein hyvin. Yö palaa perimään lapsuudenystävänsä perinnön ja selvittämään hänen murhansa. Kukaan ei tiedä hänestä mitään. Vain muistot ja Helen, vanhat ystävät, Kissa ja Augie, ovat jäljellä. Kerronta jyskyttää kuin juna eteenpäin. Spillane ei sorru selittämiseen, ei pysäytä tarinaa ja ryhdy sivukaupalla selittämään, vaikkapa jotain aseen ominaisuuksia tai ryypyn koostumusta. Juoni on tärkein.

Yö on kovaotteinen ja julma. Ruumiita tulee ja yllätyksiä. Nostalginen lukuhetki. Sain Susulta postitse Yön luettavaksi. Luin paljon nuorempana Spillanea, palvoin häntä ja Mike Hammeria, joka Yössä ei ole mukana, mutta Spillanen henki on. Olen yhä sitä mieltä, että ollakseni uskottava rikoskirjailija ja rikoselokuvien tekijä, tee ruumiita, äläkä sorru lapselllisiin kompromisseihin.

Harvoin kirjailija pystyy lataamaan Yön kaltaisen intensiivisen loppukohtauksen kirjaansa ja kaiken selvittävän mojovan yllätyksen kirjaan viimeiseen lauseeseen. Yötä kun lukee, tavallaan katsoo vanhaa 40- 50 -luvun mustavalkoista amerikkalaista rikoselokuvaa. Vanhojen aikojen kunniaksi, nuoruudelle ja muistoille, sekä hyvälle kirjalle 5/5.