Kohtasin ( luin ) Asko Sahlbergin waltariaanisista historiallisista
romaaneista Pilatuksen ensimmäisenä ( Like, 2016 ) ja valaistuin.
Häikäisevää! Viimeksi lukenut yhä aikuismaista ja kypsää kotimaista
mieskirjalijaa sitten, todellakin, Mika Waltarin. Miehiä on kuitenkin
täydellisen turha verrata keskenään. Paljon on vettä virrannut
Kymijoessa ja maailma, kieli ja tulkinnat muuttuneet, mutta ihminen
historiassa on aina sama. Ei mitään uutta auringon alla.
Moni varmasti vierastaa Asko Sahlbergin kirjojen aihetta, sillä ne käsittelevät myös suuria profeettoja Jeshuaa ja Johannesta, jotka niin Pilatus kuin Herodeskin tapaavat Roomaa palvellessaan.
Pilatuksen jälkeen kiirehdin lukemaan myös Herodeksen.
Herodes jäi himpun Pilatuksen tiiviydestä, mutta rinnakkain kirjat
muodostavat loistavat henkilökuvat Herodeksesta ( Antipas ) ja
Pilatuksesta, joilla on oma rooliinsa kristinuskon tarinassa. Kirjoissa
on pisteliästä ja vinoa huumoria, ilkeääkin. Herodeksen ja hänen
turhamaisen, aasinmaidossa kylpevän vaimonsa Herodiaksen avioliiton
kuvauksessa on klassikon aineksia.
Sahlberg kuvaa hyvin, kuinka
Herodes ja Pilatus pallottelevat Jeshualla ja eivät juuri pahoita
mieltään tämän lopusta. Pääasia on, että Rooman tahto tapahtuu ja
järjestys säilyy. Herodes on pohdiskeleva teos, joka kulkee
vuorottain Herodeksen nuoruudessa ja vanhemmissa päivissä. Rooman rappio
lähestyy. Valtaa pitää mielisairas Galicula. Jeshuan ja
Johanneksen opeista juuri mikään ei tartu Pilatukseen tai Herodekseen.
Herrat ovat jonkinlaisia ystävyksiä, jos ovat ja palvelevat kuuliaisesti
Roomaa katkeraan loppuun saakka.
Vallasta ei jää mitään käteen.
Pilatus ja Herodes ovat monumentaalisia suomalaisen romaanikirjallisuuden mestarinäytteitä.
Asko Sahberg. Herodes ( WSOY, 2013 ) 5/5.
"Sinun osasi on olla ruhtinas ja minun osakseni annettiin olla opettaja. Pyysikö kumpikaan meistä osaamme?" (S. 639.)
|