Laavustelua

Eilen muutaman tunnin reissu Ounasvaaralla tihkusateessa. Happihyppelyä, kun viikonloppu meni hieman levätessä viime viikon reissuista. En yleensä viihdy näillä valmiilla laavuilla. Kaluttuja kusikenttiä. Yleensä niille sattuu joko pakollinen juoppo tai irtokoira. Ainakin näille Ounasrinteen " lähilaavuille". Sattui Pöykkölästä vanhempi pariskunta, joka tekaisi tulet, joten pääsin kahvinkeittoon. Tämä on se Matkajängäntien luontopolun ylälaavu. Tästä alas noin kilometri kämpille. 

Luontoasiaa. Mies oli kova puhumaan. Hän kertoi myös, että ulkomaalaiselle laavukokemus saattaa olla hienokin. Kun pimeässä kävellään laavulle, tehdään tulet, syödään ja seurustellaan. Sellaiselle, vaikka esimerkin brasilialaiselle tytölle, josta hän kertoi. Tytöllä oli ollut tapana kuumentaa pieni puhdas kivi ja laittaa se kahvipannuun. Heidän maansa tapa. Kuulema imaisee jotain kahvista ja selkeyttää sen.

Tosi on. Kokemus. Onhan se näinkin. Tavallaan hyvä, että nämä valmiit laavut imevät sen isomman virran, joten maasto saa edes jotenkin olla rauhassa. Lehdissä on ollut näistä luontopolun opastetauluista. Osa on hajonnut ja teksti haalistunut kylteistä. Kaupungin kiho itkikin lehdessä selityksiä. Osa kylteistä on ollut jo vuosia rikki. Ei kaupungilla tunnu mitään kiirettä olevan. Noiden vuosien aikana on tullut luontopoluilla paljon ulkomaalaisia turisteja vastaan kartat, kamerat ja esitteet käsissään. Taulut ovat olleet hyvää matkailumainosta Rovaniemelle.

Odotapas, jos pitää läskipyörille raivata uusi reitti, kaivaa kuoppia, kaataa metsää tai rakentaa rakennuksia Ounasvaaralle. Rahaa löytyy suokuokalla ammentaen. Rupateltiin tuossa jonkin aikaa ja jäin vielä hetkeksi istuskelemaan ja hörppimään kahvia.