 | ||
| En ole vielä Operaatio Vernaa lukenut, mutta tähän saakka olen pitänyt Juhan-Ville Kaarnakaria yhtenä parhaimmista suomalaisista sotakirjailijoista. En usko, että hän noin pahasti on Leppäsen mukaan flopannut. Veli-Pekka Leppäsen arvio Kaarnakarin uusimman ei ole Helsingin Sanomien arvoinen juttu ja rimanalitus lehden kulttuuritoimitukselta. Kaarnakari kirjoittaa eräänlaista Operaatio-sarjaa ja hän on nimennyt kirjat aina kulloisenkin operaation mukaan: Operaatio Übung -42 ( Tammi, 2010 ) , Operaatio Chevalier, ( Tammi, 2011 ) , Operaatio Finljandija, ( Tammi, 2012 ) , Operaatio Para Bellum ( Tammi, 2013 ), Operaatio Verna ( Tammi, 2015 ). Lisäksi kirjailija on kirjoittanut kirjasarjaa Kyösti Pietiläisen legioonamuisteluista ( Ranskan muukalaislegioona ) sekä Kuolema kolkuttaa - Mannerheim-ristin ritari Einar Schadewitz.( Gummerus, 2012. ) ja Hakaristin leimaama ( Tammi, 2014 ) . Olen lukenut lähes kaikki Kaarnakarilta, joka aloitti kirjallisen uransa vasta 2008, siis julkaisi ensimmäisen kerran, jos oikein olen ymmärtänyt. En menisi teilaamaan ahkeraa ja ansiokasta kirjailijaa. Operaatio-kirjat on taitavasti rakennettu tapahtuneiden tosiasioiden ja fiktion paketiksi. Kaarnakari esittää mahdollisuuden, näin on voinut tapahtua ja jättää johtopäätöksen tekemisen lukijalle. |
Tällaisia ideologisia kirja-arvosteluja ei soisi nykyajan Suomessa enää näkevänsä. Lyhyt lainaus toisaalta: " Rautalangasta, lyhyesti: Kaarnakari on luonut sotakirjallisuuteen aivan
oman tyylilajinsa. Sen ydin on nerokkaassa faktan ja fiktion
sekoittamisessa. Tarinassa nimenomaan kehitellään todellisten
yksityiskohtien sekaan niin monimutkainen verkko, että
asiantuntijallekin tuottaa vaikeuksia niitä erotella toisistaan ".
Kuulun itsekin Juhan-Ville Kaarnakarin kirjojen Facebook-ryhmään, Kaarnakari The Books, jolla on päivitettynä nyt 3125 jäsentä eli hänen kirjojensa innokasta ja uskollista lukijaa. Pidän kirja-arvostelijan arvostelua lähinnä hävyttömyytenä ja hänen taustojensa kaltaisena enkä Helsingin Sanomien perinteisten puolueettomien kulttuuriarvioiden arvoisena.
Mutta näinhän se on ollut aina. Toiset tekevät työtä, kirjailijan työtä voisi sanoa yksityisyrittäjyydeksi, ansaitsevat siitä leipänsä, toiset haukkuvat ja seuraavat menestystä kateellisina vierestä.
