Musta teeri

Parasta näissä maisemissa on, että urat ja tienpohjat ovat puomin takana. Turhia rällääjiä ei ole vaikka crossareilla kuulema ajavat lenkkiä Rovaniemen lähijängillä. No, crossarit ajelee kelkkauria. Silloin kuin ajelevat. Ei ne juuri vahinkoa tee. Ukkoteeri tien poskessa.

Lähti uudestaan pari sataa metriä myöhemmin. Sain pyörän satulasta jonkinlaisen kuvan. Vaan kauas ehtii tuokin lyhyessä ajassa. Liekö käyttänyt jälkipoltinta?

Rauhallinen pöllö

Hiiripöllö taisi sulatella aamupalasta, kun ei liikoja välittänyt altaan kulkeneesta kameraa rapistelevasta kulkijasta. Aamuaurinko alkoi pikkuhiljaa kullata ruskalehtiä.

Karpalojahdissa

Karpalosta näyttää tulevan meikäläisen kakkosmarja hillan jälkeen. Aamuhämäristä veti jo jängälle. Pari muutakin karpaloitsijaa oli ja yksi kalamies.

Karpaloperspektiivistä. Saalis kehittyy pikkuhiljaa. Jaksoin poimia yllättävän hyvin minuksi. Piti jopa uhrata lyhyt ajatus sille, miksi olo on niin levollinen. No, kaipa rauhaisalla ympäristöllä oli jotain tekemistä asian kanssa.

Lasten vieminen sotaa käyvää maahan ei pitäisi olla lastensuojeluasia. Lasten vieminen sotaa käyvää maahan pitäisi yksiselitteisesti olla lastensuojelurikos.

Eränkävijä 2014-2015

Yhteistyöni Eränkävijän kanssa alkoi 1992, jolloin siinä julkaistiin ensimmäinen eränovellini Jumalan metsästäjät. 

Kirjan esittelyteksti: " Laadukkaasti kuvitettuun vuosikirjaan on koottu eräkertomusten ja -artikkelien valiot Metsästäjien ja kalastajien perinteikäs lukemisto ilmestyy jo 62. kerran. Eränkävijän sekä Metsästys ja Kalastus -lehden kirjoituskilpailun parhaat tarinat vievät eräretkille pitkin poikin Suomea ja maapalloa. Mielenkiintoista luettavaa tarjoavat myös monet asiakirjoitukset. Kertomuksia elävöittävät piirroksillaan Suomen tunnetuimmat eräkuvittajat Seppo Polamerestä Teemu Järveen " . 

Yhteistyöni Eränkävijän toimituksen, Jussi ja Mauri Soikkasen kanssa jatkuu yhä. Kirjaan on perinteisesti koottu vuosittaisen, valtakunnallisen eräkirjoituskilpailun parhaat kirjoitukset metsästys- ja kalastusaiheisissa sarjoissa. Kirjassa on II palkinnon voittanut kirjoitukseni Pojanpoika. Hieno kunnia on ollut juttuihin Seppo Polameren kuvitus. Voisiko eräkirjoittaja enempää vaatia?

Pahin uhka tulee aina läheltä. Ei kaukaa.

Kirjan esittelyteksti:

Hurmaava Bob-kissa löysi itselleen ystävän Lontoon kaduilta. Sydäntä liikuttava tositarina ihmisen ja eläimen ystävyydestä ja toivon mahdollisuudesta. Kun James Bowen eräänä iltana tuli kotiin tavanomaiselta katusoittokeikaltaan, hänen kynnysmatollaan nukkui oranssinpunainen, huonossa kunnossa oleva kissa. Kissa lyöttäytyi Jamesin seuraan eikä halunnut lähteä mihinkään. James epäröi ottaa vastuuta kissasta, metadonihoidossa olevana entisenä huumeiden käyttäjänä hän hädin tuskin pystyi huolehtimaan itsestään. Mutta hoitaessaan kissaa James alkoi itsekin voida paremmin, ja fantastinen Bob muutti lopulta molempien elämän parempaan suuntaan.

JV: Ajattelin ensin antaa kirjalle 3/5 , mutta lopulta 4/5. Se on pienimuotoinen tarina kissan ja miehen, eläimen ja ihmisen ystävyydestä. Selviytymistarina ja tutkielma myös siitä, kuinka vähäosainen ( työtön, alkoholisti, huumeidenkäyttäjä, muuten epäonnistunut ) muuttuu näkymättömäksi yhteiskunnassa. Bob ja James pelastavat toinen toisensa. Itse olisin todella huolissani itsestäni, jos joskus hoidossa olevat kissaystäväiseni eivät herättäisi minussa mitään tunteita. Välitän ja välittäisin tietenkin ihmisistäkin, mutta yleensä vastassa on kylmä muuri. Se kaiketi johtuu ihmisten kyvyttömyydestä, myös minun, osoittaa ja ilmaista rakkautta ympärilleen. 

Eläin on hyvä tunteille. Se ei käytä tunteita ja ystävyyttä hyväksi eikä puukota puolustustaan pudottanutta ihmistä ilkeyksissään selkään. 

Ihmiset, joilla on jokin turhanpäiväinen titteli, tahtovat ylentää itsensä muiden yläpuolelle.  Useimmiten kaikenmaailman höösääjien, terapeuttien ja lähihoitajien parista löytyy nimikkeen taakse suojaan menneet oman elämänsä luuserit. Ihmiset, jotka käyttävät nimikkeen antamaa "valtaa" toisten ihmisen yli. Pahaa, kateutta sekä ilkeyttä täynnä, ihminen, joka antaa ystävyyttä ja huolenpitoa ja hetken kuluttua iskee ilkeydellä kurittaakseen kohdettaan pitäen tämän aisoissa. Noita persoonallisuushäiriöisiähän riittää, virastoista kouluihin ja päiväkoteihin, kotisairaanhoidosta vanhuspalveluihin.

James sai ystävän, katukatti Bobin, pääsi kuiville huumeista ja kirjoitti kirjan. Toivon heille kaikkea hyvää maailmassa. Kateellisille ihmisille toisen menestyminen on kova paikka. Tuli se menestyminen sitten kuinka kovan työn tai kohtalon takaa tahansa.

Nettierätarkastaja ryhtyy valvomaan sosiaalisen median saaliskuvia

Hyvä että tähänkin puututaan. Degeneroituneita syväjokimiehiä ja löysän koiranpaskan arvoisia salametsästäjiä on liikaa metsästäjäkunnassa aiheuttamassa kärsimyksiä eläimille ja pilaamassa hienon harrastuksen maineen. Varmasti mukana on myös peräkammarimiehiä, jotka osaavat sen verran tietokonetta käyttää, että pääsevät netin palstoille kehumaan vaikkapa supikoiran tai ketun rääkkäämisellä.

Nuoret metsästäjät elvistelevät netissä saaliskuvilla

o

Jutusta poimittu:  

o

Metsästyspuolella metson ampumiseen tarvitaan valtion mailla yhdeksän pistettä.

"Yhdeksää pistettä ei saa yhden päivän luvalla vaan pitää ostaa kahden päivän lupa. Jos metsästäjä esittelee netissä esimerkiksi kymmenen metson saalistaan, saatamme tarkistaa, millä luvalla saalis on saatu", Turtinen kertoo.

"Haluamme kasvattaa nuoret metsästäjät ja kalastajat kohtuullisuuteen. Tärkeintä ei ole saaliin määrä vaan luonnossa liikkuminen ja yhdessäolo", Turtinen lisää.

Vain hölmöläisten maasta löytyy idiootteja, jotka typeryydessään likaavat rehellisten metsästäjien ja hienon harrastuksen maineen, johon kuuluu myös korvaamatonta riistanhoitotyötä, hirvikannan hoitoa, hirvipeijaisia, makkaratulia, mukavaa yhdessä, ja hienoja sielunmaisemia syrjäisissä korpimaisemissa, joissa kuuluu vain suomenpystykorvan haukku aamusumuisen jängän reunalta. JV

Kairankäyntiä ja syksyisiä päiviä

Lauantaina Kittilän kairassa sadenuhjuisessa kelissä, mutta ei silti huono reissu. Menimme tästä ohi. Jängällä aurinkopaneeli ja kameratorni. Tämä on se jänkä, josta voi ostaa neliömetrin maata ja katsella sitä kameran kautta kotonaan. Geocollectors on firman nimi, joka maata myy. Asiasta löytyy googlettamalla lisää tietoa. Taustalla Porkkavaara ja kahvit juotiin Tainiojoen maastossa.

 Maat eivät kuulu kenellekään sen enempää kuin ilma tai vesi. Niitä ei voi myydä tai omistaa.  Tecumseh

Haaremin vartija tarkistaa tulijan. Näitä kiimahirvaita ei kannata riskinkään miehen haastaa vaan suhtautua kaikella kunnioituksella metsän elävää kohtaan.

Hiekkatien varrella oli hyvin lintua. Metso käveli konepellin edessä. Kamera tietenkin repussa ja pari neljän viiden koppelon rypästä tiellä.Metsässä lintua oli vähemmän.

Hieman surullisissa merkeissä tänään 22.9. Löysin rantavedestä menehtyneen nuoren joutsenen. Vaikea kuvitella, että oheista perhettä oli hätyytetty tai ammuttu. Niin levollisia ne tuntuivat olevan järvellä olevan. Kuva saattaa aiheuttaa mielipahaa herkimmille, mutta jos joutsen on kuollut sairauteen tai tappelussa, nälkään en oikein usko, kuva esittää vain luonnon normaalia kiertokulkua. En ryhtynyt sen kummemmin sitä tutkimaan. Tein siitä ilmoituksen poliisille ja neuvoin paikan. Voisi olla metsästysrikos. Lammen rannalla oli ajettu mönkijällä reitin ulkopuolella. Kaveri ehti puhelimessa viisastella, että poliisit jopa toivovat, että kaikkia kuolleita joutsenia ei ilmoitettaisi. Enpä usko. Itsehän olen jo vuosia ollut salametsästäjistä mieltä että he eivät ole missään tapauksessa mitään eläintä västäräkistä hirveen ja karhuun salaa tappaessaan ja kaataessaan löysää koiranpaskaa kummempia eläjiä. Poliisi tutkii asiaa. Tai sitten ei.

Ensimmäinen pöllöni.Viheltämällä pöllön sai katsomaan kameraan.

Viroa uhkaillaan taas

70-luvulla, jolloin minä olin nuori, kukaan ei osannut kuvitellakaan, että Neuvostoliitto romahtaisi joku päivä, Viro itsenäistyisi ja liittyisi Natoon. Sellaista mahdollisuudesta ei kukaan edes puhunut, koska sellaista mahdollisuutta 70-luvulla ei ollut olemassakaan, kansallisesta rohkeudesta puhumattakaan. Maa, Suomi, oli täysin rähmällään Neuvostoliittoon päin ja alennustilassa mentiin jopa niin pitkälle, että pyrittiin ennakoimaan Neuvostoliiton reaktio kulloinkin kyseessä olleeseen asiaan. Suomalaistoverit juoksivat kilpaa ja joskus kimppakyydeillä Moskovassa antamassa ilmi omia kansalaisiaan Neuvostoliittovastaisuudesta, johon myös Kekkonen usutti ja rohkaisi heitä. Reaalipolitiikkaa? Todella. 

Nyt mietityttää Vasemmistoliiton ja Vihreiden alhaisuus Suomen asioita kohtaan. Mentiin mukaan hallitukseen, jonka periaatteellinen syntysyy oli Katainen kiihkeä ja valtava hinku pääministeriksi ja hallituksen muodostamiseen. Vasemmistoliitto ja Vihreät nimenomaan sitoutuivat hallituspolitiikkaan sen ohjelmassa, mutta kun tiukka paikka tuli, molemmat häipyivät hallituksessa. Luotettavaa. Myös Katainen häipyi hallituksesta. Hän ei puhu mitään enää Suomen tilasta. Mutta kuten sanottua jo vuosia sitten, Kataisen hallitus oli Suomen historian huonoin ja heikoin hallitus, sen torso, Stubbin hallitus on jo täysin naurettava, eräänlainen jatkuvassa hätätilassa oleva hallitus. Mietin joskus, että pyöriikö Stubbin päässä muuta kuin, että jokohan tässä rohkenisi uuden julkisen selfien ottaa. 

Neuvostoliittoa ei ole, Kekkosta ei ole, Viro on itsenäistynyt ja mukana Natossa. Virolta rohkeaa. Suomikin on yhä olemassa, mutta mistä ihmeestä maan johtoon löytyy näinkin surkeita ihmisiä kuin siellä nykyisin on. Onko Suomi menettänyt kykynsä tuottaa suurmiehiä ( naisten ei kannata vaivautua sanasta ) ja kovan luokan poliitikkoja? Muilla mailla heitä näyttää kriiseissä riittävän. Muilla mailla tuntuu olevan myös kansainvälisiin ristiriitoihin ja kriiseihin aikuisen kypsä, johdonmukainen tiukka ote.

 Mauno Koivisto muuten ilmoitti ilmoitusasiana, että Viron itsenäisyys ei ole Suomen etujen mukaista. Koivisto ei vain vaiennut Viron tilanteesta, vaan suorastaan varoitteli virolaisia irrottautumaan Neuvostoliitosta. Hän myös varoitteli suomalaisia poliitikkoja ja kehotti heitä olemaan rohkaisematta virolaisia itsenäistymisasiassa. Presidentinlinnan verhot vain heilahtelivat, kun Koivisto niiden takaa tarkkaili yhtä maailmanhistorian merkittävintä tapahtumaa, Neuvostoliiton romahtamista. Hän tuskin käsittää asiaa vielä tänäkään päivänä. Yle ei ole esittänyt ensimmäistäkään dokumenttia Viron ja Tallinnan tapahtumista, kun maa vapautui sortajiensa ikeestä. Eilinen dokumentti Historia: Syyskuu olisi kuitenkin hyvä alku. Yle voisi olla merkittävä tienraivaaja pois vasemmistolaisesta tunkkaisuudesta, kun se viimeinkin ryhtyisi kertomaan, mitä maailmassa oikeasti tapahtui, tapahtuu ja tulee tapahtumaan.

Viron itsenäistymisestä virallinen Suomi totesi nihkeästi, ettei se koskaan ole tunnustanutkaan Neuvosto-Viroa. Tässä virolaiset pettyivät; he odottivat Suomen ehtivän ensimmäisenä onnittelemaan veljensä vapautumista. Mauno Koiviston Neuvostoliiton pelko munasi Suomen monella rintamalla. Reaalipolitiikkaa? Todella.

Jos Venäjä miehittäisi ensi viikolla Viron, mitä Suomi tekisi, se virallinen? Ei kai juuri mitään, koska Suomi jättäisi mielellään tekemiset virolaisille ja Natolle. Sadan vuoden jälkiviisaus puhkeaisi kukkaan. 

En ihmettele enää mitään. Vaikka Venäjä hakisi joku päivä pari suomalaista kuulusteluihin Moskovaan Venäjän vastaisesta toiminnasta

Kaikkien aikojen pohjanoteeraus

Suomella on nyt ainutlaatuinen hätätilahallitus. Syntymästään saakka perä- ja hätätilassa. Historian kirjoihin jää Kataisen torso I.

Suomen historian eittämättä huonoin ja heikoin hallitus.

Suomen kansa on kuin Rajamäen rykmentti nykyisin. ( Hölmöläiset ovat muodostaneet rykmentin. ) Kukaan ei välitä paskaakaan mistään, ei luonnosta, ei eläimistä, ei toisesta ihmisestä. Yleinen yleissivistyksen puute loistaa läsnäolollaan. Kansakunta kaipaisi kurinpalautusta ja käytöstapojen opettelua. Tämä tyhmin osa kansasta, n. 40 % , määrä, joka koko ajan lisääntyy, ei myöskään välitä äänestää eli porvarieliitti tulee omilla äänillään hallitsemaan maata jatkossakin ja porvareiden keskuudesta löytyy myös mitäänsanomattomia lahjattomuuksia valtaan valehtelemaan tälle typerälle ja välinpitämättömälle kansalle. Mitä tällaisella kansakunnalla on väliäkään? Ei ylpeyttä eikä kunniaa enää ihmisillä.

Toinen toistaan kauniimpia päiviä...

Aamusumu vei kaiken valon maailmasta, valkoinen harso maailman yllä. Hiljaista oli. Jos ihminen ei arvosta luonnon kauneutta, hän ei arvosta mitään.

Poimin kokeeksi litran karpaloita. Pakkasia pitää olla, että kypsyvät kunnolla. Saalis syödään kuitenkin...

Sumun takaaa aukeni puolilta päivin mitä kaunein päivä. Ajatuksena oli vain pikkulenkki tehdä, mutta kävely iski päälle, kun oli hyvä fiilis. Näkymä Kurivaarasta Sierijärvelle.

Ei sano minulle mitään. En ole sieni-ihmisiä. Sieni kai kuitenkin ilmeisesti on...

Kurijärven laavulla makkaranpaistoa.

Suomi-neito ja Venäjän kotka

Harvemmin tulee nykyään hölmöläisten maata ajatellessa Suomi-neito mieleen. Yleensä mielikuvaksi muodostuu lapsellinen polvihousudandy tai muu fantastinen pelle valtiolaivan ohjaimissa...

...mutta kuvan asetelmahan on ikuisesti selvä. Suomen uhka on aina ollut, on ja tulee olemaan Venäjä. Venäjän voi ottaa vakavasti vain uhkana.

Edvard Isto

Eräilyä ja tuumailua

Muutama jahtikuva viikonlopulta. Kiertelin tuolta oikean kautta jängän reunamaita. Lämmintä ja tuulista, kahisi ja kihisi. Ei mikään perinteinen linnunpyytökeli. En oikein jaksa mieltää jankuttajia koirattoman miehen metsästyksestä...Kotonako pitäisi maata? Kaikki hienot maisemat, elämykset ja fiilikset jäisivät kokematta. Ja hyvää kuntokävelyä kahtena päivänä kolme neljä tuntia...

Jängän yli ja vaaraa tutkimaan. Kaverilla tulikosketus oikealla.

Aamusumua asunnon ikkunasta

Metso lähti läheltä. Siipien jytke vain kuului. Metso on mielellään vielä näissä jänkärääseiköissä. Lähellä Rovaniemi-kemijärvi -rataa Kuluskairassa. Paljonhan sitä joutuu miettimään suhdettaan metsästykseen, koska periaatteessa minkään eläimen ei tulisi kuulua kärsiä tai kuolla ihmisen kädestä. Eläinten oikeudet ovat myös minulle tärkeitä. Vanhemmuutta saaliilla ei ole niin väliä. En kestä katsoa suorittavia touhottajia teknisine vempaimineen metsässä. Tai juoppojen painia laavulla. Kun laitteet tulivat, näistä ei ole edes juttukavereiksi enää. Pää kumarassa kännykällä netissä koko laavuilta. Hirvimiehetkin löytää metsäautotien päästä autosta, jonka ikkunat ovat huurussa, pää kumarassa gepsiä tutkien, että missäs se koira taas joukseekaan...Jos juoksee. Kyllä saaliin silti vielä mielellään nappaa, jos Metsän Tapio on sillä tuulella. Metsästys on yhä Suomen lain suoma hieno harrastus. Ase on vaihtumassa kameraan, kokonaan, mutta ei vielä.

Arkistojen aarteita vuosien takaa

En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, en ymmärrä, enkä tule ymmärtämään, jotka julistavat, että eivät halua tai välitä katsoa vanhoja valokuvia. Omaksi onnekseni minun ei ole tarvinnut ymmärtää, ei tarvitse ymmärtää, eikä tule tarvitsemaankaan ymmärtää.