torstai 18. syyskuuta 2014

Viroa uhkaillaan taas

70-luvulla, jolloin minä olin nuori, kukaan ei osannut kuvitellakaan, että Neuvostoliitto romahtaisi joku päivä, Viro itsenäistyisi ja liittyisi Natoon. Sellaista mahdollisuudesta ei kukaan edes puhunut, koska sellaista mahdollisuutta 70-luvulla ei ollut olemassakaan, kansallisesta rohkeudesta puhumattakaan. Maa, Suomi, oli täysin rähmällään Neuvostoliittoon päin ja alennustilassa mentiin jopa niin pitkälle, että pyrittiin ennakoimaan Neuvostoliiton reaktio kulloinkin kyseessä olleeseen asiaan. Suomalaistoverit juoksivat kilpaa ja joskus kimppakyydeillä Moskovassa antamassa ilmi omia kansalaisiaan Neuvostoliittovastaisuudesta, johon myös Kekkonen usutti ja rohkaisi heitä. Reaalipolitiikkaa? Todella. 

Nyt mietityttää Vasemmistoliiton ja Vihreiden alhaisuus Suomen asioita kohtaan. Mentiin mukaan hallitukseen, jonka periaatteellinen syntysyy oli Katainen kiihkeä ja valtava hinku pääministeriksi ja hallituksen muodostamiseen. Vasemmistoliitto ja Vihreät nimenomaan sitoutuivat hallituspolitiikkaan sen ohjelmassa, mutta kun tiukka paikka tuli, molemmat häipyivät hallituksessa. Luotettavaa. Myös Katainen häipyi hallituksesta. Hän ei puhu mitään enää Suomen tilasta. Mutta kuten sanottua jo vuosia sitten, Kataisen hallitus oli Suomen historian huonoin ja heikoin hallitus, sen torso, Stubbin hallitus on jo täysin naurettava, eräänlainen jatkuvassa hätätilassa oleva hallitus. Mietin joskus, että pyöriikö Stubbin päässä muuta kuin, että jokohan tässä rohkenisi uuden julkisen selfien ottaa. 

Neuvostoliittoa ei ole, Kekkosta ei ole, Viro on itsenäistynyt ja mukana Natossa. Virolta rohkeaa. Suomikin on yhä olemassa, mutta mistä ihmeestä maan johtoon löytyy näinkin surkeita ihmisiä kuin siellä nykyisin on. Onko Suomi menettänyt kykynsä tuottaa suurmiehiä ( naisten ei kannata vaivautua sanasta ) ja kovan luokan poliitikkoja? Muilla mailla heitä näyttää kriiseissä riittävän. Muilla mailla tuntuu olevan myös kansainvälisiin ristiriitoihin ja kriiseihin aikuisen kypsä, johdonmukainen tiukka ote.

 Mauno Koivisto muuten ilmoitti ilmoitusasiana, että Viron itsenäisyys ei ole Suomen etujen mukaista. Koivisto ei vain vaiennut Viron tilanteesta, vaan suorastaan varoitteli virolaisia irrottautumaan Neuvostoliitosta. Hän myös varoitteli suomalaisia poliitikkoja ja kehotti heitä olemaan rohkaisematta virolaisia itsenäistymisasiassa. Presidentinlinnan verhot vain heilahtelivat, kun Koivisto niiden takaa tarkkaili yhtä maailmanhistorian merkittävintä tapahtumaa, Neuvostoliiton romahtamista. Hän tuskin käsittää asiaa vielä tänäkään päivänä. Yle ei ole esittänyt ensimmäistäkään dokumenttia Viron ja Tallinnan tapahtumista, kun maa vapautui sortajiensa ikeestä. Eilinen dokumentti Historia: Syyskuu olisi kuitenkin hyvä alku. Yle voisi olla merkittävä tienraivaaja pois vasemmistolaisesta tunkkaisuudesta, kun se viimeinkin ryhtyisi kertomaan, mitä maailmassa oikeasti tapahtui, tapahtuu ja tulee tapahtumaan.

Viron itsenäistymisestä virallinen Suomi totesi nihkeästi, ettei se koskaan ole tunnustanutkaan Neuvosto-Viroa. Tässä virolaiset pettyivät; he odottivat Suomen ehtivän ensimmäisenä onnittelemaan veljensä vapautumista. Mauno Koiviston Neuvostoliiton pelko munasi Suomen monella rintamalla. Reaalipolitiikkaa? Todella.

Jos Venäjä miehittäisi ensi viikolla Viron, mitä Suomi tekisi, se virallinen? Ei kai juuri mitään, koska Suomi jättäisi mielellään tekemiset virolaisille ja Natolle. Sadan vuoden jälkiviisaus puhkeaisi kukkaan. 

En ihmettele enää mitään. Vaikka Venäjä hakisi joku päivä pari suomalaista kuulusteluihin Moskovaan Venäjän vastaisesta toiminnasta