Kyllä minä hieman petyin, kun hain Pekka Jaatisen uusimman kirjan Kuolema Suursaaressa ( Johnny Kniga, 2012 ) lähikirjastosta.
Näin ohut, tuumin, kun sain kirjan käteeni ja tulin vielä kirjan luettuani toteamukseen, että olisi Pekka Jaatinen saanut vielä sata sivua lisätä kirjaan - vaikkapa taistelukohtauksia.
Suursaaren taistelusta on kirjoitettu suhteellisen vähän. Se oli eräänlainen esinäytös Lapin sodalle, kun saksalaiset yrittivät vallata suomalaisten hallussa olevan Suursaareen, epäonnistuivat ja kärsivät raskaan tappion taistelussa.
Taistelu vakuutti myös venäläiset, että Suomi on tosissaan aselepoehtojen kanssa.
Pekka Jaatinen käsittelee tapansa mukaan tapahtumia monen henkilön näkökulmasta. Jaatisen tyyli hänen parhaissa kirjoissaan on lähes dokumentinomainen. Hänhän käyttääkin töissään paljon aikalaisten haastatteluja.
Erikoista taistelussa oli se, että myös Neuvostoliiton ilmavoimat osallistuivat taisteluun. Ja heillä oli ilmeisen tarkka tieto saksalaisten asemista.
Kuolema Suursaaressa on hillitty ja hallittu näyte Pekka Jaatiselta hänen kirjoittajan kyvyistään. Tuo tapa kuvata tapahtumia eri osapuolten näkökulmasta tuo mielenkiintoista perspektiiviä tapahtumiin. Lukijakin pääsee hieman pohtimaan itse kenenkin vaikuttimia eikä mikään aina ole niin yksinkertaista ja mustavalkoista.
Sota on aina julma tapahtuma ja siinä kuolee ihmisiä.
Kirjassa kerrotaan myös siitä, kuinka Suomi luovutti ( joutui luovuttamaan ) Neuvostoliittoon syksyllä 1944 lähes 1 600 Suursaaressa ja Lapin sodassa vangittua sotilasta. Mainittakoon tässä, että Stalingradissa sotavangeiksi otetusta 120 000 saksalaisesta sotilaasta palasi vain 5000 vuosien ja vuosikymmenien jälkeen.
Uskottava sotakirjailija ei tee sotakäynnistä viihteellistä Korkeajännitystarinaa vaan pyrkii kertomaan tapahtuneista tosiasioista parhaan kykynsä mukaan eri lähteitä hyväkseen käyttäen. Siinä mielessä oiva kirja olisi ansainnut hieman vähemmän viihteellisen nimen, mutta hyvä näinkin. Pekka Jaatisesta tekee puolueettoman sodan kuvaajan myös se, että hän tarkkailee tapahtumia useista eri näkökulmista. Pekka Jaatinen on jossain haastattelussa maininnut, että sotakirjat saavat jäädä.
Lapin sotaa käsittelevällä kirjasarjallaan Pekka Jaatinen on tehnyt suuren työn ja palveluksen suomalaiselle sotahistorialle ja sotakirjallisuudelle. Itse en usko, että Pekka ei enää kirjoita sotakirjoja, mutta kirjailija päättää sen asian itse. Suosittelen lämpimästi kirjaa kaikille kiinnostuneille. Kyllä siinä lukemista riittää. Kirjailija ei tälläkään kertaa petä odotuksia.
Pekka Jaatisen uusinta lukiessa tuli mieleen Platonin lause: Vain kuolleet ovat nähneet sodan lopun.
