Olen mielessäni kehitellyt yhtä järjetöntä harrastusta itselleni kuin tämä catch and release -kalastustapa. Jääköön pahimmat ilmaisuni asiasta tästä pois.
Catch and release -juttuhan on, että joukko etelän juppeja matkustaa telttoineen ja eväsmuroineen pohjoiseen kirkkaille tunturipuroille, nappaa kalan ja vapauttaa sen ressattuaan sitä hetken pyyntitapahtumalla, valokuvaamisella, ihmettelyllä ja punnituksella. Tämän jälkeen yleensä sokkitilassa oleva kala vapautetaan.
Siis, olen itse suunnitellut vastaavaa yhtä järjetöntä harrastusta. Lähinnä tulee mieleen nappaa jänis -pyyntitapa. Jänis juostaan kiinni metsässä. Takaa-ajaja voi haukkua halutessaan ja jaksaessaan koiran tavoin. Kun jänis juostaan kiinni, se otetaan syliin, annetaan sille tilkka vettä, pusu poskelle ja päästelemään loikkimaan vapaana.
Saa ottaa kuviakin, jos rimpuileva jänis tämän sallii.
Siinä kuntokin kasvaa samalla. Eväänä syödään purkista suoraan haarukalla kylmänä Pirkka-hernekeittoa ja juodaan kunnon Euroshopper-korvikekahvit päälle. Muistilehtiöön voi kirjoittaa: Tänään juostu kiinni 1 kpl jänis Ounasvaaralla golfkentän maastossa. Aika 2 t 57 min. Keli puolipilvinen.
Lapissahan perinteisesti kala otetaan järvestä ja joesta syötäväksi. Onpa eräillä pohjoisen asukkailla jopa sellainen mielipide catch and release -pyyntitavasta, että se on kuin joku kävisi tekemässä tarpeensa heidän voileipänsä päälle.
Taidan kuitenkin tyytyä kuntoiluun ilman jänistä. Se on jäniksen kannalta ehdottomasti parempi vaihtoehto.
