torstai 18. elokuuta 2011

J.G Ballard -Uponnut maailma











Uponnut maailma

Luin äskettäin englantilaisen uuden aallon scifi-kirjailijan J.G.Ballardin ( 1930 - 2009 ) vuonna 1962 kirjoittaman kirjan Uponnut maailma.

Luin netistä kirjasta muutamia tylyjä arvioita. Jokainen kirjoittaja taisi unohtaa, että Uponnut maailma on kirjoitettu 1962, joten se on eräänlainen ilmastonlämpenemiskirjallisuuden edelläkävijä. Kiinnostava sellainen.

Kirjoittajan teksti on erittäin visuaalista, joka teki allekirjoittaneeseen vaikutuksen. Tuli mieleen mm. erinomainen Bioschock -tietokonepeli, joka tapahtuu vedenalaisessa Rapturen metropolissa.  

Tietenkin nykyajan järkälemäisissä eepoksissa Uponnut maailma olisi ehkä teoksen ensimmäinen luku.

Moni nykyajan kynäniekoista ei pääse Ballardin vauhtiin missään vaiheessa ympäristöteemoissa. Suomalaisista kirjailijoista kyllä Risto Isomäki on pystynyt vaikuttaviin kuvauksiin siitä, kuinka ihmisen toiminnot tuhoavat maapalloa.

Juoneltaan Uponnut maailma on hieman naiivi, mutta kirja on aikansa tuote.

Aiemmin olen lukenut Ballardilta kirjan Auringon valtakunta, joka perustuu osin kirjailijan omiin kokemuksiin toisen maailmansodan aikana. Ballard vietti lapsuutensa Shanghaissa ja joutui kirjan päähenkilön tapaan japanilaisten internointileirille. Spielberg ohjasi Auringon valtakunnasta jokseenkin passelin elokuvan.

Uponneessa maailmassa Lontoon alue on uponnut lietteen alle ja erilaiset liskot ovat vallanneet sen. Kuumuus on valtava. Luonto on palannut takaisin olosuhteisiin miljoonia vuosia sitten. Päähenkilö biologi Kerans tutkii ympäröivää maailmaa, sinnittelee hengissä ja piilottelee ilmastoidussa asunnossaan pilvenpiirtäjässä veden yläpuolella.

Kirjassa ei ole mitään selkeää loppua tai alkua. Se ei vastaa mihinkään kysymyksiin.

Maailman tuhoutuessa mitään vastauksia mihinkään ei oikeastaan enää ole, ei myöskään supersankareita. Kapteeni Amerikka ei tule pelastamaan maailmaa. Kukin hiipii koloonsa ja joku yrittää raivata tiensä läpi höyryävien viidakkojen mahdollista pelastusta kohti.

Sanoisin, että mielenkiintoinen lukukokemus.

Tähän mennessä myös vuoden paras kansikuva.