Luin äskettäin Juhani Peltosen Elmon. Voiko parempaa, hersyvämpää ja haikeampaa kirjaa enää olla. Elmo on maailman paras, suomalainen urheilija, joka kahmii kymmeniä kultamitaleja Andien talvikisoissa ja Derwangan jättiläiskisoissa. Euforiset radioselostajat Immo ja Lyly raportoivat ikimuistettavasti Elmon menestyksestä.
Tavallaan Juhani Peltonen ennakoi Antero Mertarannan hurmioituneen huutamisen jo aikaa sitten. Kirja ilmestyi 1978. Nykyäänhän Mertaranta kirkuu jonkin merkityksettömän pelin vaikkapa Hollantia vastaan kaljapelleille, Suomi putoaa myöhemmin jatkosta ja Mertaranta vaikenee. Elmon pitäisi olla joukkueessa.
Taikka selostamossa.
Juhani Peltosen kuvaus suomalaisesta urheiluhulluudesta, jossa nykyisin päivä päivältä on yhä enemmän sairaalloisia piirteitä, on täsmäosuma ja varsinkin pirullinen analyysi erilaisten pelleliittojen toiminnasta. Elmo itse vähät välittää eri liittojen toiminnoista; Elmo pitää ortodoksisista kirkoista ja omenanviljelystä.
Urheilun saralla hän tekee maailmanennätyksen mm. sadalla metrillä vaikka kaatuu loppukilpailussa.
Aikanaan minuun teki suuren vaikutuksen myös tv-sovitus Juhani Peltosen kirjasta Salomon ja Ursula. Salomon ja Ursula oli televisiossa jo 60-luvulla; pääosassa ainakin Saara Pakkasvirta ja Pekka Laiho ja ohjaus Pauli Virtasen.
Erityisen hieno tulkinta on myös tv-versio Juhani Peltosen näytelmästä Metsästys joulun alla, jossa pääosissa ovat Martti Tschokkinen ja Aapo Vilhunen. Pauli Virtanen ohjasi tämän 1977. Näytelmä on humoristinen ja haikea kuvaus kahden kaveruksen jäniksenmetsästyksestä. Kelpaisi joka jouluiseksi televisio-ohjelmaksi.
”Unohtumaton tarina kaikkien aikojen ylivertaisimmasta urheilusankarista, Suomea ja Kainalniemen Hikeä edustavasta Elmosta. Huikeassa urheiluselostusten parodiassa Elmo hallitsee syöksylaskun, hiihdon, pika- ja kaunoluistelun, juoksun lyhyet ja pitkät matkat. Sekä kesä- että talvikisoissa niin yksilö- kuin joukkuelajienkin voittamattomana mestarina Elmo lumoaa väkijoukot ja saa urheiluselostajat hurmokseen. Mutta Elmo on myös tunteikas ja lohduttoman yksinäinen nuorukainen, joka pakenee omenapuiden siimekseen ja sipulikirkkojen rauhaan potemaan tuskaansa ja ikäväänsä” .
Näin kustantajan sivuilla esitellään äänikirja Elmosta, jonka lukijana on Kauko Helovirta. Kuuntelimme tätä autossa eräällä Sompion kairaan suuntautuvalla hillareissulla toimittajaystäväni kanssa. Kauko Helovirran tulkinta on täydellisen yhteensopiva ja herkullinen Juhani Peltosen tyylin kanssa. Elmoa tuli suorastaan ikävä, kuin Elmo olisi liitänyt auton vierellä.
Satuin alkusyksyllä vanhalle tulisijalleni Ruuttilammen ympäristössä Kemijokivarressa. Edesmennyt veljen koira, Nalle, oli tuolloin vielä vaeltamassa tässä maailmassa nuorena ja hyvävoimaisena. Vielä oli sahausjälkiäkin näkyvillä. Hieman nauratti. Muistelin, että siinä oli maapuita kaatuneena, joita hyvävoimaisena nuorena miehenä olin voimani tunnossa sahaillut. Niin umpeutuvat nuoruuden tulisijat.
Elämä kasvaa sinut kiinni ja lopulta peittelee maan poveen. Mitä ihmisestä lopulta jää jäljelle? Ei mitään. Ei edes muistoa, kun muistelijat lähtevät vuorollaan.
Juhani Peltonen kuoli -98, mutta hänen ajattomat ja koskettavat tekstinsä elävät yhä.
Minun on ikävä minua.
Minun on ikävä minua.
Minne minä olen joutunut?
Monet, etenkin lapset ja vanhukset
kääntyvät Taivaan Isän puoleen.
Minä turvaisin yksin minuun
ja tunnustaisin minulle kaiken,
pyytäisin ymmärtämystä ja hetkeksi rauhaa.
Mutta minua ei ehkä enää ole.
Tai minä olen muuttunut tuntemattomaksi.
Minun ikäni äänettömyydessä enteet
käyvät ylivoimaisiksi kestää
aamuöisin huhtikuussa.
Minun on ikävä minua.
Minne minä olen joutunut?
Monet, etenkin lapset ja vanhukset
kääntyvät Taivaan Isän puoleen.
Minä turvaisin yksin minuun
ja tunnustaisin minulle kaiken,
pyytäisin ymmärtämystä ja hetkeksi rauhaa.
Mutta minua ei ehkä enää ole.
Tai minä olen muuttunut tuntemattomaksi.
Minun ikäni äänettömyydessä enteet
käyvät ylivoimaisiksi kestää
aamuöisin huhtikuussa.
(Juhani Peltonen, kokoelmassa Näköisveistos ruumiskirstusta1987 ja Koko valittu runous –kokoelman toiseksi viimeinen runo)
