Auttojängälle ajetaan Rovaniemeltä ensin Sodankylään, sitten Ivaloon ja siitä Virtaniemeen ja Märkävaaraan Vätsärin erämaa-alueelle. Kävelyä kairaan tulee 5 – 7 kilometriä, riippuen siitä, minne eräilijä haluaa mennä. Ajoaika Rovaniemeltä n. 5 t. Eli aika jumalan selän takana ollaan.
Käynnissä on tavallaan eräänlainen maanryöstö. Viimeiset erämaat ovat puolustuskyvyttömiä ihmisen ahneudelle, teille ja koneille. Metsää ruhjotaan vimmatusti kairaan johtavan tien molemmin puolin. Katkerasti tulee mieleen, että tuossakin on kelopino ilmeisesti menossa jonkin herran penikan saunan rakennuspuuksi, mutta odotapas jos viluinen eränkävijä erehtyy kelon kaatamaan lämpöisiä tulia varten.
Kuvassa taustalla häämöttää Nektumjärvi. Rosoiset hakkuu-urat ja hakkuujätökset lähenevät kaunista ja rauhallista erämaajärveä. Ruokailimme eräässä sen niemenkärjistä ja kuulostelimme hanhia. Hiljainen oli kaira. Eräänlaista musiikkia korville.
Kirjoitusta täydennetään päivän mittaan...
Nektumjärven vartiomies on kaatunut. Olin näissä maisemissa joskus 2000-luvun alun kieppeillä. Auttojängältä ammuin ensimmäisen hanheni. Oli eräänlainen ihme tulla takaisin vuosien jälkeen, kokonaan toisenlaisessa, herkemmässä seurassa kuin viimeksi.
Täällä oli joskus kämppä, hevosia ja miehiä; vuosikymmeniä sitten, tiettömien taipaleiden takana. Nyt kummulla kävelee vain ohikulkija. Sieltä täältä löytyy eränkävijöiden tulisijoja. Roskaa on vähän. Erämaan kunnioitus on yhä joillakin tallella.
Joskus sanat tuntuvat turhilta. Kolme yötä laavulla kahden herkistää mielen. Hiljainen erämaalampi on kuin sielun peili. Tyhjyyttä, hiljaisuutta.
Viimeinen yö Inarijärven rannalla lämpimässä mökissä.
Kontrasti Auttojängän hiljaisuuden jälkeen Nellimön baarin juoppojen ölinään on korviavihlova. Huono palvelu on ilmeisesti merkki siitä, että peruspäivärahalaisten kalliit paukkurahat riittävät baarin ylläpitoon. No, ei muuta kuin Ivaloon ostoksille ja sieltä löytyykin kaiken kattava S-Market, josta löytyy yhtä ja toista.
