Ensimmäinen leiri on pienen puron varressa Nektumjärven maastossa. Oma tapani leiriytyä on aina ollut hieman sissimäinen; ei vesistöjen rannalle ja pois kulkuteiltä. Erakko mikä erakko. Tässä leirissä taisimme syödä "Auttojängän iljetystä".
Toisessa leirissä Auttojängän liepeillä vietämme kaksi yötä. Kaverin kasvot on intimiteettisuojan vuoksi peitetty. Kuvassa oleva puu on maapuuta, joten siitä ei kenenkään Virka-Into Piin kannata riemastua. Laavun viritys on ns. oikeaoppinen "siima/naruviritys" , en suosittele sitä täydellisyyden tavoittelijoille. Yöunet ovat tärkeimmät.
Koskelojoukkue lipuu haulikkohollilla uteliaasti pälyillen kahta rannalla istujaa. Voisihan nuo ampua, kun liipasinsormeakin kutistaa, mutta kaveri hempeilee vierellä; ne titten tiitä uipi niin sulosina pikkuiset. Eli ampumatta jäi.
Paluu touhupettereistä vapaalle Auttojängälle vuosien jälkeen. Ehkä kirkastan kuvaa kuvaohjelmalla, ehkä en. Pari kuukkelia pörähtelee jängän männyissä.
