Suomen maantiet alkavat yhä enemmän muistuttaa teurastamoja. Toivottavasti viime aikojen vakavat kuolonkolarit herättävät kriittistä keskustelua liikennekulttuurista, rattijuoppoudesta, teiden kunnosta ja kaikesta siitä, että tavallinen kansalainen autoilija ja kyytiläiset voivat tuntea olevansa turvassa tien päällä.
Omasta mielestäni valtaosa Suomen teistä on liian kapeita. On ihme, että onnettomuuksia ei tapahdu tämän hetkistä enempää huonokuntoisilla "valtateillä ja pääteillä" syksyn pimeydessä, talven liukkaudessa ja lumipyryissä. Autoverotus on rakennettu pirulliseksi hämähäkin verkoksi, jonka salat tuntee vain yksi mies Suomen maassa, autoverotuksen laatija. Traagisinta on, että autoilijoilta nyhdetyistä rahoista vain murto-osa menee tieverkoston ylläpitoon.
Myös suomalaista autoilijaa vaivaa kapea-alainen putkinäkö ja harkintakyvyn puute korvien välistä. Vallalla ovat yleiset tavat myös maantiellä; öykkärimäisyys, muista piittaamattomuus sekä suorittamisen, pätemisen ja kiirehtimisen taito.
Tunnen myös paljon "nyplääviä" autoilijoita. Tästä lähtien huomautan, jos joku ryhtyy "nypläämään" turvallisuuteni kustannuksella. Siis kaikenlainen säätäminen, cd-kasettien vaihtaminen, radiokanavien nyplääminen, tekstiviestien lähettely ja vastaanottaminen ajaessa, kännykkään puhuminen ilman hands free-laitetta jne.
Erästä ammattikuntaa, poliisia, joka mielellään suorittaisi työtehtäviään ja valvoisi liikennettä, kuritetaan olan takaa säästöillä ja muilla ties mistä keksityillä keskittämis- ja muilla säästötoimenpiteillä. Periaatteessa yhteiskunnan avainalat pitäisi pitää palkkasuojattuina ja erilaisten temppuilujen ulottumattomissa.
Kansalaisten yleinen turvallisuus kärsii kaikista poliitikkojen kammareissaan viisaassa päässään kehittämistä ns. säästötoimenpiteistä. Hupaisinta on, että nämä säästöt eivät ikinä näy missään.
