| Tuli viesti, että Vieno kissanen on nukkunut pois. Surullista. Eihän se enää tietenkään pitkän ajan ja etäisyyden vuoksi sillä lailla kosketa, mutta surullista kuitenkin ja voin vain kuvitella, kuinka Vienon emäntä sitä suree. Vienohan oli hieno kissa, rauhallinen ja sillä oli hyvät käytöstavat. Mitä nyt yöllä joskus käveli naaman yli. Elämää. Kaikki me täällä lähdemme vuorollamme, kaikki elämä, ihmiset, eläimet, kasvit, elollinen ja elämän kiertokulku jatkuu. Olihan sillä Vienolla minuunkin rauhoittava ja luova vaikutus. Nyt ei tarvitse enää kipuilla eikä sairastaa. Lääkärin mukaan hoitomahdollisuudet olivat enää rajalliset. Hyvät muistot jäävät ja on valokuviakin vielä tallella. |