 |
On se kumma, kun nestekoomassa hoippuu maastossa taskut ja repun taskut auki ja kattelee, että onpa mahtavasti tuossa puolukkaa, nuo pitää hakea viikolla ja kun menee sitten takaisin, ei siinä niin kauheasti niitä olekaan.
Aurinko armahti välillä; oli jumalaisen kaunista välillä, syksyn värit. Parasta aikaa kuvaukselle. Onneksi alkaa tuo tulitauko viikonloppuna, mutta enpä ole metsästäjiin törmännyt muutenkaan. Syyskuun Mettä Kalassa oli juttuni ja seuraava lokakuussa. Ei hassumpi juttu tämä ensimmäinen, ehkä yksi parhaimpiani. Ikä hioo pois turhan euforian ja suorittamisen. Etäännytin jutun vielä 70-luvun kauas kaikesta teknologiasta ja nippelitiedosta. Toimitussihteerikin tarjosi julkaisupalkkiota, mutta piti tietenkin kertoa, että olen pyytänyt ne jo perinteisesti ennakkona. Toissavuoden kilpailusatoa, viime vuoden jätin väliin. Ehkä tänä vuonna voisi taas jotain naputella. |
