 |
Päivän päätehtävä oli käydä tässä jängällä kuvailemassa Konttirakan alla. Hieman eri maisemat kuin Mäntyvaarassa. Harmi, kun aurinko ei juuri tuossa loimunnut kunnolla. Olen jänkien ystävä, mitä laajempi, sen ihastuneempi olen. Ja jänkien reunoja on myös mukana koluta. Tilaa, hiljaisuutta ja avaruutta. Tympäisee ajatella kelkkakautta ja sitä, että joka paikka on täynnä jälkiä. Lumen tulon jälkeen alkaa kevään odotus. Oli tähänkin vain kävely...
