tiistai 18. maaliskuuta 2025

Tuulensuojaa etsimässä...

 


Ei ollut rapia keli, mutta metsän suojissa ei tuullut. Hanki piti. Jäällä alkoi nuoskaamaan palatessa....

Virikkolammen takamaastoissa hangella. Eipä rapia keli, mutta piti etsiä suojaisia paikkoja; parturoituja ja tampattuja metsiä. Komeaa metsää vielä jäljellä Virikkolammen tien ja Ranuantien välissä. Kolusin sitä kautta pois. Hiihtoa noin 11,5 km ja kävelyä nelisen kilometriä. Yhden pyyn näin päivän aikana ja koppelon tuoreen hakomispuun, männyn karahkan. Nostalginen tuulahdus käydä aina tervehtimässä vanhaa, lahoavaa kämppää. On varmasti ollut aarre joskus jollekin keskellä korpea. Pitäisi ehkä huomenna käydä markkinoilla; siellä on Stumpy-suksien esittely. Ehkä saisi voiteluvinkkejä loppukevään nössökeleihin.

Oikein. Aika naurettavaa Ounasvaarallakin, että kaupunki ylläpitää laavuja turisteille, jotka polttavat puut ja varaavat laavut. Eipä ole minun ongelmani, kierrän kaukaa, mutta moni haluaisi laavustella rauhassa myös julkisilla laavuilla...